Voiko näin tehdä???

Joo,varsinkin tän yön valvoneena alkaa olla aika turhautunut olo..kun mies ei sit saapunutkaan kotiin..niin unohdan koko baariin menemisen ja ovet on jo lukossa ja kamat pakattuna!!Ei oo helppoo,mutta parempi kai loppujen lopuks,kun itkee silmiä päästä..tiedän et ansaitsen parempaa ja voin sanoo ,että mä oon ees se joka oon jaksanu yrittää tän kaks vuotta..tuskinpa see uus nainen kattelee kovin kauan samanlaista menoa joka ei varmasti lopu mun mieheltä.Kiitos kaikille vastanneille:)

K.S kirjoitti:

Joo,varsinkin tän yön valvoneena alkaa olla aika turhautunut olo..kun mies ei sit saapunutkaan kotiin..niin unohdan koko baariin menemisen ja ovet on jo lukossa ja kamat pakattuna!!Ei oo helppoo,mutta parempi kai loppujen lopuks,kun itkee silmiä päästä..tiedän et ansaitsen parempaa ja voin sanoo ,että mä oon ees se joka oon jaksanu yrittää tän kaks vuotta..tuskinpa see uus nainen kattelee kovin kauan samanlaista menoa joka ei varmasti lopu mun mieheltä.Kiitos kaikille vastanneille:)

Tsemppiä sulle ja iso halaus.
Koeta kestää ja toivottavasti eteesi tulee paljon positiivisia asioita ja kunnollisia miehiä, vaikka nyt varmasti aikansa olo tuntuu kurjalta. Ole silti niin vahva kuin pystyt ja näytä sille paskiaiselle taivaan merkit.

Kohta on kesä, uudet tuulet jne. Ota se siltä kannalta että teet nyt elämästäni sitä, mistä olet aina haaveillut! (siis kunhan toivut)

K.S kirjoitti:

Joo,varsinkin tän yön valvoneena alkaa olla aika turhautunut olo..kun mies ei sit saapunutkaan kotiin..niin unohdan koko baariin menemisen ja ovet on jo lukossa ja kamat pakattuna!!Ei oo helppoo,mutta parempi kai loppujen lopuks,kun itkee silmiä päästä..tiedän et ansaitsen parempaa ja voin sanoo ,että mä oon ees se joka oon jaksanu yrittää tän kaks vuotta..tuskinpa see uus nainen kattelee kovin kauan samanlaista menoa joka ei varmasti lopu mun mieheltä.Kiitos kaikille vastanneille:)

Voimia! *halii* tiedän miten vaikealta tuo voi tuntua, mutta loppujen lopuksi ratkaisu on sulle itsellesi parhaaksi. Etsiköön jostain muualta jonkun petettävän, älä sä siihen ryhdy, se ei muutu miksikään, vaikka se miten sulle toista vakuuttelisi. Jos yrittää saada sut takas, mikään ei muutu. Sama homma jatkuu. Luulen.
*rutistaa lujaa* Sun elämä tulee parantuu satoja asteita. *hymy*

Ajattelin kertoo jos teitä kiinnostaa..Päivällä mun mies sitten ilmesty ovelle ja olin takalukinnu ton oven niin hirvee huuto ja oven hakkaaminen alko..sit mä olin jo lehmäkin lopulta kun en uskaltanu enään ees aukasta.Kamat oli tossa eteisessä..No sitten kun joku naapurikin oli käyny sanoo sille jotain,vihdoinki se tajus lähtee..Mä en oo ikinä itkeny näin paljon..tuntuu et silmät tippuu kohta irti..
Illalla se sit ilmesty takasin tohon oven taakse vaatimaan kamojaan..selvästi rauhottuneena..käytiin eteisessä mielettömän pitkä keskustelu..tai se puhu ja mä enemmän itkin kun puhuin..yritti ensin vakuutella että se on mun mielikuvitus mikä laukkaa..mutta miten se muka laukkaa kun omin korvin kuulin sen vessa keskustelun ja ei ees saapunu yöks kotiin,eikä vastannu puhelimeen..no lopulta se alko sitten myöntää asioita,kun tajus ettei sen kieltäminen onnistunu..Mun ois niin tehny mieli antaa anteeks ja jatkaa,kun ei mitään..mutta ajatuskin että mun mies on suudellu ja koskenu johonki toiseen muijaan saa oksennuksen kurkkuun..yritti se viel halatakkin mut en pystyny koskee siihen enään..ja niin se lähti..ja mä oon ihan rikki..ensimmäinen ajatus mikä tuli päähän että tästä ei selvii..sitten samantien puhelin numero pois kännystä etten soitaa perään et tuu takasin..ja sit lähin yöks kaverille.Nyt kun oon taas kotona niin kaikki tässä asunnossa muistuttaa meistä ja kaikkein parasta varmaan ois hankkia uus asunto..

mutta kiitos teille jotka jaksoitte lukea tän viestin ja kiitos tuesta...Mun fiilis on tällähetkellä jotain NIIN uskomattoman kauhee etten toivois sitä KENELLEKKÄÄN..tuntuu kun mun sydän ois otettu ulos ja murskattu..mutta täytyy yrittää olla vahva ja juosta ulos täältä asunnosta niin paljon kun mahdollista.
Ei muuta kun kiitos vielä kerran ja elämä jatkuu vielä jokupäivä :)vaik ei siltä nyt just tunnukkaan :)

K.S kirjoitti:

Ajattelin kertoo jos teitä kiinnostaa..Päivällä mun mies sitten ilmesty ovelle ja olin takalukinnu ton oven niin hirvee huuto ja oven hakkaaminen alko..sit mä olin jo lehmäkin lopulta kun en uskaltanu enään ees aukasta.Kamat oli tossa eteisessä..No sitten kun joku naapurikin oli käyny sanoo sille jotain,vihdoinki se tajus lähtee..Mä en oo ikinä itkeny näin paljon..tuntuu et silmät tippuu kohta irti..
Illalla se sit ilmesty takasin tohon oven taakse vaatimaan kamojaan..selvästi rauhottuneena..käytiin eteisessä mielettömän pitkä keskustelu..tai se puhu ja mä enemmän itkin kun puhuin..yritti ensin vakuutella että se on mun mielikuvitus mikä laukkaa..mutta miten se muka laukkaa kun omin korvin kuulin sen vessa keskustelun ja ei ees saapunu yöks kotiin,eikä vastannu puhelimeen..no lopulta se alko sitten myöntää asioita,kun tajus ettei sen kieltäminen onnistunu..Mun ois niin tehny mieli antaa anteeks ja jatkaa,kun ei mitään..mutta ajatuskin että mun mies on suudellu ja koskenu johonki toiseen muijaan saa oksennuksen kurkkuun..yritti se viel halatakkin mut en pystyny koskee siihen enään..ja niin se lähti..ja mä oon ihan rikki..ensimmäinen ajatus mikä tuli päähän että tästä ei selvii..sitten samantien puhelin numero pois kännystä etten soitaa perään et tuu takasin..ja sit lähin yöks kaverille.Nyt kun oon taas kotona niin kaikki tässä asunnossa muistuttaa meistä ja kaikkein parasta varmaan ois hankkia uus asunto..

mutta kiitos teille jotka jaksoitte lukea tän viestin ja kiitos tuesta...Mun fiilis on tällähetkellä jotain NIIN uskomattoman kauhee etten toivois sitä KENELLEKKÄÄN..tuntuu kun mun sydän ois otettu ulos ja murskattu..mutta täytyy yrittää olla vahva ja juosta ulos täältä asunnosta niin paljon kun mahdollista.
Ei muuta kun kiitos vielä kerran ja elämä jatkuu vielä jokupäivä :)vaik ei siltä nyt just tunnukkaan :)

Teit ihan oikean ratkaisun! Onnittele itseäsi, että sulla oli voimaa ja rohkeuttaa laittaa homma poikki HETI, monella muulla ei ole...
Varmasti löydät itsellesi vielä ihanan miehen, joka ei koskaan pettäisi sinua ja rakastaa vain sinua juuri sellaisena kuin olet! Ex-miehesi oli selvästi epäkypsä ja itsekäs. Hän ei temppujaan tule lopettamaan, voit olla varma, että hän pettää seuraavaakin kumppaniaankin.
Hanki itsellesi joku kiva uusi harrastus, liikunta piristää aina. Ja ole ystävien kanssa mahd. paljon!
Parin kuukauden kuluttua olet varma, että teit ihan oikean ratkaisun. Nyt olo on kamala, mutta se helpottaa, voin kertoa kokemuksesta.
Zemppiä ja iso hali! =)

K:S kirjoitti:

Teit ihan oikean ratkaisun! Onnittele itseäsi, että sulla oli voimaa ja rohkeuttaa laittaa homma poikki HETI, monella muulla ei ole...
Varmasti löydät itsellesi vielä ihanan miehen, joka ei koskaan pettäisi sinua ja rakastaa vain sinua juuri sellaisena kuin olet! Ex-miehesi oli selvästi epäkypsä ja itsekäs. Hän ei temppujaan tule lopettamaan, voit olla varma, että hän pettää seuraavaakin kumppaniaankin.
Hanki itsellesi joku kiva uusi harrastus, liikunta piristää aina. Ja ole ystävien kanssa mahd. paljon!
Parin kuukauden kuluttua olet varma, että teit ihan oikean ratkaisun. Nyt olo on kamala, mutta se helpottaa, voin kertoa kokemuksesta.
Zemppiä ja iso hali! =)

Suhde on aina vaikea päättää,oli se siten millainen tahansa.Mun entinen suhde oli vaikea.Mies oli mustis ja väkivaltainen ja petti kanssa.Joka viikonloppu muka äitinsä luona (mies silloin yli 30)usein löysin hänet toisen likan luota joka oli kuulemma vaan bestis.Ja katoin sitä jätkää 3,5 v ( ei asuttu yhessa )ja monet kerrat jätin ja aina otin takas,kun kuvittelin sitä rakastavani,mutta onnex sit vihdoinkin järki voitti ja nyt olen onnellisesti kihloissa toisen ja luotettavan miehen kanssa.Sä teit ratkaisun oikean ja pysy siinä.Kumpa mäkin olisin aikoinani ekä kerran jättämisen antanut pitää paikkansa,olisin ollut onnellisempi.Sä olet rohkeampi ja viisaampi!! Jälkikäteen toivon että olisin jättänyt miehen heti.Jos mies pettää,se pettää aina.Sä olet enemmän arvoinen ja löydät kyllä vielä ihanan miehen.Vaikka nyt ei siltä tunnu niin aika parantaa,mutkin se paransi aika nopeaan vaikka aluksi olikin kamalaa..ja ajatus uudesta suhteesta pelottti,mutta mulle se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta..VOIMIA sulle ja kyllä se siitä..

katti1 kirjoitti:

Suhde on aina vaikea päättää,oli se siten millainen tahansa.Mun entinen suhde oli vaikea.Mies oli mustis ja väkivaltainen ja petti kanssa.Joka viikonloppu muka äitinsä luona (mies silloin yli 30)usein löysin hänet toisen likan luota joka oli kuulemma vaan bestis.Ja katoin sitä jätkää 3,5 v ( ei asuttu yhessa )ja monet kerrat jätin ja aina otin takas,kun kuvittelin sitä rakastavani,mutta onnex sit vihdoinkin järki voitti ja nyt olen onnellisesti kihloissa toisen ja luotettavan miehen kanssa.Sä teit ratkaisun oikean ja pysy siinä.Kumpa mäkin olisin aikoinani ekä kerran jättämisen antanut pitää paikkansa,olisin ollut onnellisempi.Sä olet rohkeampi ja viisaampi!! Jälkikäteen toivon että olisin jättänyt miehen heti.Jos mies pettää,se pettää aina.Sä olet enemmän arvoinen ja löydät kyllä vielä ihanan miehen.Vaikka nyt ei siltä tunnu niin aika parantaa,mutkin se paransi aika nopeaan vaikka aluksi olikin kamalaa..ja ajatus uudesta suhteesta pelottti,mutta mulle se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta..VOIMIA sulle ja kyllä se siitä..

Mä kamppailen saman ongelman kanssa. Ollut enemmän tai vähemmän yhdessä miehen kanssa jota rakastin n. 3,5 v. Petti minkä kerkesi, mutta mä luulin etten voi enää rakastaa tai haluta ketään muuta. Kysyin miksi hänellä on jatkuvasti kondomeja, vaikka keskenämme niitä emme käytä/ei tarvitse käyttää. Kerran eräs toinen nainenkin otti yhteyttä ja kertoi millainen sika mieheni on. Äskettäin ylitin yksityisyyden rajan ja luin hänen kännykkäviestejä. Se riitti.
Toissapäivänä kävin hakemassa kamani pois. Nyt on tyhjä olo. Miksi en lopettanut jo aikaisemmin? Miksi aina palasin takaisin? Kuinka pysyä vahvana. Mistä saada voimaa ja iloa elämään? - - Yritetään yhdessä kannustaa toinen toisiamme ja "taistella sikoja vastaan"! Voimia sulle!!!!