Kysyisin kokemuksia digitaalisesta vanhojen asiakirjojen tietojen kuvaamisesta.
1. Onko se luvallista toimintaa esimerkiksi maakunta-arkistoissa?
2. Onko se käyttökelpoinen tapa historian väitöskirjan lähdetyöskentelyssä? Säästääkö sillä aikaa? Tuleeko esimerkiksi vanhoista käsialoista niin selviä kuvia että niitä voi lukea päätteeltä?
3. Mitä muista kokemuksia digitaalisesta työtavasta lähdetyöskentelyssä on? Millainen on tähän sopiva kamera?
1. Onko se luvallista toimintaa esimerkiksi maakunta-arkistoissa?
2. Onko se käyttökelpoinen tapa historian väitöskirjan lähdetyöskentelyssä? Säästääkö sillä aikaa? Tuleeko esimerkiksi vanhoista käsialoista niin selviä kuvia että niitä voi lukea päätteeltä?
3. Mitä muista kokemuksia digitaalisesta työtavasta lähdetyöskentelyssä on? Millainen on tähän sopiva kamera?
Vastaukset 3
Vanhimmat
1. Pääsääntöisesti kaikki asiakirjat, jotka on arkistoitu museoihin tai arkistoihin ovat julkisia asiakirjoja, joten niiden tutkimiseen on kenellä tahansa oikeus. Tähänhän perustuu mm. sukututkimus siinä laajuudessa kun se nykyisin on. Noin periaatteessa. Tietyt suoja-ajat täytyy tietenkin ottaa huomioon ja myös se, että asiakirjojen paperilaatu saattaa vaihdella huomattavasti ja niiden käsittelyyn on annettu eri ohjeet (mm. ensimmäiset puuselluloosapaperit ovat happanemassa käsiin). Akateemista tutkimusta tekevällä ei pitäisi olla mitään vaikeuksia saada haluamansa materiaali käyttöön.
2. Hyvällä kameralla, jalustalla sekä oikealla valolla jälki on hyvää ja aikaa sekä rahaa säästyy kun ei tule kopiointikuluja. Digitaalisessa kuvankäsittelyssä on myös se hyvä puoli, että kuvasta voidaan poistaa muut värit kuin musteen väri ja näin kirjoitus jää selvästi näkyviin. Mitä tulee näytöltä lukemiseen niin sekin onnistuu ja kun kuvan ottaa riittävän suurella tarkkuudella, niin kuva on myös helposti suurennettavissa yksityiskohtien tarkastelua varten.
Vanhoista käsialoista muuten... Dosentti A. Mäkelä-Alitalon luennoilla antamat monisteet olivat teknisesti hmmm... vähemmän laadukkaita, mutta oppihan samalla kärsivällisyyttä. Olisin mielelläni ottanut digitaalisen kuvan huonon paperikopion tilalle.
3. Digitaalisen käsittelyn rutiinien oppiminen vie aikansa ja varottava asia on mm. liian suuren materiaalin kertyminen koska digikuvaajan ei tarvitse välittää esim. filmikustannuksista. Kuvia tulee otettua helposti ylimääräisiä ennenkuin oikea kuvaustapa ja -rutiini löytyy.
Kameroista saat varmasti tietoa alan lehdistä ja kameraliikkeissä neuvovat varmaan mielellään. Itse tulen toimeen Canon PowerShot A75:llä.
Kiitos paljon vastauksestanne.
Onko käyttämänne kamera nauhoittava vai erillisiä kuvia ottava. Olen nähnyt myös kuvausta nauhoittavalla menetelmällä. Voiko kuvauksen yhteydessä ilmoittaa lähteen sanallisesti. Kameroissahan on myös pieni nauhoittava mahdollisuus. Riittääkö hyvin kameran kapasiteetti vai pitääkö kortteja usein vaihtaa
Canonilla voi sekä kuvata videota että ottaa yksittäisiä kuvia. Sama tietenkin koskee myös muita nykyaikaisia kameroita. Kapasiteettia on käytettävissä nykyään 512 megatavuun asti, mutta toimeen tulee myös pienmmillä muistikorteilla.
Mahtuuhan jo 256 megatavun muistikorttiin satoja kuvia pienemmällä tarkkuudella ja kymmeniä suuremmalla.
Teknistä keskustelua kannattaisi jatkaa Suomi24 > Keskustelu > Valokuvaus > Digikamerat -palstalla.
Lähdeviittausten käytöstä ja työn liitteistä saat varmasti tietoa oman opinahjosi kautta työn ohjaajalta.