Kannattaisikohan ottaa elämässä askel eteenpäin ja jättää taakseen ne asiat, mitkä eivät enää palvele itseä. On raastavaa jumiutua menneisyyteen.
Elämässä eteenpäin
Anonyymi
2561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sitä olen aina tehny.
Elämässä eteenpäin jos ei ole mikään hyvä.
Viisasta.
Pakko se on tehdä.
Ei saa jäädä jumittamaan omiin ajatuksiin ja luuloihin.
Mieluiten menen eteenpäin.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Sitä voisi vain rohkeasti heittäytyä elämänvirran vietäväksi ja yrittää nauttia kaikesta hyvästä, mitä se antaa.
On hyvä ohje jos vain olisi sitä rohkeutta.
Olen kyllä aina menossa ja kokeilemassa uusia asioita.
Oletkos sinä mennyt virran vietämäksi?
Jos olet mitä se on tuonut?
Monia hyviä asioita. Se ei kuitenkaan ollut helppo tie. Se vaati paljon itsetutkiskelua, prosessointia, oivaltamisia. Oppimista pois jo opitusta. Kiitollisuutta siitä, mitä on.
Todellakin vaatii paljon itsetutkiskelua.
Huomannut sen.
Ei vielä ole mitään uutta minkä perässä mennä. Siksi uskon yhä entiseen hyvään löytämääni. Toivon siitä jatkoa.
Etkö pelkää jättää tarttumatta uusiin tilaisuuksiin?
Ei ole ollut mitään uusia tilaisuuksia... Sitä juuri tarkoitin. Tarttuisin jos olisi. Mutta niiden puutteessa mietin vanhaa..
Tarkoitan tilaisuuksilla myös muuta kuin uutta ihmissuhdetta.😊 Rohkeus tarttua niihin voi tuoda elämään monenmoista positiivista.
No eipä ole ollut niitäkään. Usko pois, olisin tarttunut!
Ok.
Ei ole edessä mitään, mitä odottaa tai katsoa. Ensimmäinen askel kuoppaan, sitäkö tarkoitat?
En tarkoita. Joskus on vaikea avautua sille kaikelle kauniille ja hyvälle elämässä. Siihenkin syynsä varmasti.
Ei se ole niin helppoa. En voi lopettaa tunteitani, vaikka kuinka haluaisin. Ja valitettavasti tiedän, ettei minulle tule helposti näin vahvoja tunteita ketään kohtaan. Tiedän myös, että minun on hyvin vaikeaa löytää samanhenkistä ihmistä. Lisäksi pitäisi vielä olla ulkonäköäkin riittävästi, että ihastuksen tunteet heräisivät. Olen sitä mieltä, etten todennäköisesti löydä koskaan ketään yhtä sopivaa kuin hän olisi ollut.
Nappikirjoitus! Kiitos:) Muitakin kaltaisiani...
Ei mikään muutukaan nappia painamalla. Suru ja ikävä on jotain, mitä ei tarvinne suorittaa pois. Ne vain muuttavat lopulta muotoaan ja joskus niistä tunteista voi tulla jopa ystävä, joka kiinnittää johonkin, hallitsematta kuitenkaan liiaksi muuta elämää.
Elämänvirta menee eteenpäin, vaikka seisoisi paikallaan. Menneisyyteen ei saisi jumittaa, sitä joutuu katumaan.
Totta. Elä menneisyydessä ja tajua liian myöhään olevasta kuin pystyyn kuollut puu. Kutakuinkin noin.
Luulet, että pääsen sinusta helpolla pois noin vaan. Tunnetasolla siis. No, olet järjestelijätyyppi, joka näkee kaiken vain järjestelykysymyksenä. Minäpä kerron miten on. En pääse sinusta eroon enää, olen umpirakastunut ja tunne tulee kyllä säilymään. Pahoittelen jos se vaivaa sua!
Entä jos tunne onkin molemminpuolinen?
Musta ainakin on ihan sairaan vaikeeta tietää onkp tunteet yksipuolisia, molemminpuolisia joillakin jopa tuonpuoleisia.
Sinänsä ei vaivaa, koska en tunne sinua. Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Itsekin ehdin jo rakastua tapailemaani ihmiseen, joka sitten lopulta rikkoi minut, koska omista syistäni annoin sen tapahtua. Suhteen loputtua viha ja rakkaus, sekä ikävä vuorottelivat ja kesti pitkään toipua siitä.
No sitten hyvä niin. Mun naisen kanssa se vois olla toispuoleista myös.