Heippa vaan. Olen lähemmäs 30v nainen, käynyt kaksikin koulua korkeakoulua ja ammattikoulua ja taustalla lukio. Eli ammattikin löytyy ja työssäkin ollut toistavuotta. Tänä syksynä ongelmani pahenivat. Kymmenen vuoden unettomuus alkoi jo viime talvelna noin vuosi sitten pahentua, alkoi tulla täysin unettomia n. 2vkoa jaksoja sekä mieli ala oli kärttyisä mutta hyvin tuottelias ja sosiaalinen.. Elämässä meni jo talvella lujaa ja muodostinki suhteen ulkopuolisen suhteen. joka nyt kaduttaa. Tänä syksynä sitten ei työtkään enää onnistuneet, sairaspoissaoloja alkoi olla paljon. Aloin käydä sairaalas tutkimuksis ym ja totesivat kaksissuuntaisen mielialahäiriön. Lääkityksenä 300mg ketipinoria joka yö. Huomasin ettei se tuo unta, niin olen ottanut 50mg normaalia ketipinoria, kun tuo 300mg on depot eli sitä pitkävaikutteista, uni on ollut aamupainoitteista. Väsymys on valtava ja tuntuu että olen pudonnut jonneki syvään masennukseen, en jaksa ulkoilla, en jaksa tehdä ruokaa, ostan kaupasta vaan valmista, itseasissa en tee päivissä mitään.. en ole tällähetkellä töissäkää enkä tiedä millo olen kykenevä menemäänkää. Aiemmin mulla oli cymbalta 30 mg aamuisin ja ketipinor 50-100 mg lyhytvaikutteinen iltaisin. ne siis purettu poiis.. olo ei noillakaan ollut hyvä. kävin ihan ylikierroksilla. perheeni ei ole kannustava ja välit heihin on olemattomat. suhdekin rakoilee ja eroakin mietitty. elämässä ei ole oikein ketään miksi haluaisin olla täällä? en jaksa tätä jatkuvaa huonoa oloa ja yksinäisyyttä...
onko muilla vastaavaa?
onko muilla vastaavaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole ihme, että olet väsynyt, kun syöt liikaa kyseistä lääkettä. "Kymmenen vuoden unettomuus" alkanut viime syksynä????
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista.
Tässä tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:
- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Moikka. Senverran kommentoin, että mullahan on myös uniongelma.. Viikkositten aloitettiin ketipinor 25mg ja siitä asteittain ylös, nyt on 175mg ja nostaa tarvii vieläkin. Tässähän nähdään miten lääkkeet purevat eritavalla. En väheksy sinua ja varmaan tilanteesi on mielestäsi kauhea, joten sinun täytyy ruveta lääketehtaiden koekaniisiksi. Olen mies 50 mutta tämä on minun kokemus joka on rankka, eikä näinollen toteudu hetkessä. Aloin käyttämään mieliala lääkkeitä vuonna 1995, rankkataival, mutta minkäs teet. Toivon että sinun ei tarvitse lääkkeitä käyttää, niin kauvan että olet OK. Kaikkea hyvää sinulle.
Moi, kiitos kaikille vastanneille, eli tarkotin että 10 v jo ollu unettomuutta joka viimeisen vuode aikana pahentunu. Päässä on vilissy kuin missäkin, nyt ketip.300mg on helpottanu ajatuksen juoksuun ja rauhoittanu, tosin en tiedä mistä johtuu mutta olen kokoajan itsetuhoinen ja halu vain kuolla, en jaksa tehdä mitää päivisin, en edes käydä kaupasta hakemassa ruokaa jota laittaisin.. :/toinen ongelma on aggressiivisuus,eilenkin hajos seinästä pala kun potkin, mua ahdistaa olla tämmönen ja pelkään mitä nyt seuraavaksi tapahtuu.. tuntuu etten hallihde omaa käytöst yhtään ja kaikki mielenkiinto on kadonnut kaikkeen.. ..