Olen tässä lueskellut ja vastaillut muutamaan ketjuun.
Mutta se tuntuu niin turhalta, minä vain suutun kun luen niitä.
Ensännäkin; minä olen 169 cm pitkä. Pahimmillani painoin kolmisen vuotta sitten 72 kiloa. Nyta painan 58 kiloa. Laihduin kun aloin treenata ja syödä vähemmän. Laihduin kolmessa viikossa 12 kiloa. Se on liian nopeasti useimpien mielestä, mutta paino on pysynyt sen jälkeen samana.
Söin ainoastaan silloin kun oli nälkä, ja kun nälkä katosi, lopetin syömisen. Voi että oli alussa vaikeaa olla napostelematta, mutta parin kolmen päivän päästä makeanhimo katosi ja aloin voimaan paremmin kuin koskaan ennen. Tunsin itseni jänteväksi ja kevyeksi.
Sitten aloin töissä syödä epäsäännöllisesti ja liikaa karkkia. Lihoin viime vuonna taas 5 kiloa. Tänä vuonna lopetin suklaan syömisen ja laihduin parissa viikossa takaisin nykyiseen painooni. Harrastan lisäksi liikuntaa ja kuntosalia kolme neljä kertaa viikossa.
Fakta on tämä: jos syön enemmän kuin kulutan, minä lihoan. Jos syön saman verran kuin kulutan, paino pysyy samana. Jos syön vähemmän kuin kulutan, paino laskee.
Hyvät ihmiset. Se nyt vaan on niin että jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin sitä laihtuu. Olen täällä palstalla lukenut valituksia siitä että "minä syön tismalleen saman verran kuin Pera, ja Pera on laiha ja minä painan 145kg". Ok, ok. Oletetaan että se on totta, se voi hyvinkin olla niin. Eri ihmiset tarvitsevat eri määrän liikuntaa kuluttaakseen yhtä paljon. Ei se ole sen vaikeampaa kuin että liikkuu sen vertaa että kulutus vastaa ravinnon saantia! Elämä ei ole aina reilua, jos on asiat niin ettei energia helposti pala, niin sille ei voi mitään! Liikkumaan vaan. Jos haluaa helpolla päästä, niin menkää salille rakentamaan lihaksia, syökää kunnolla ja terveellisesti(terveellinen ruokavalio EI tarkoita 2 leipää päivässä) niin ettei keho luule että on nälänhätä ja varastoi entistä enemmän rasvaa, muistakaa aerobinen liikunta eli kaikki pyöräily, kävely, lenkkeily, metsäretket ovat plussaa.
Ja te jotka haukutte ja uhkailette toisianne, ihan sama millä kannalla olette, lopettakaa. Se on vain tyhmää. Tiedän että eräät nimimerkit täällä jotka uskaltavat sanoa mielipiteitään ja näitä yksinkertaisia faktoja, heitä haukutaan koko ajan. Antakaa tekin heidän olla! Kaikilla on oikeus puhua tällä!
Ja ylipaino ja lihavuus ovat eri asia. Ylipaino on jees jos itse viihtyy, mutta lihavuus ei ole! Se on vaarallista! Yrittäkää tajuta se. Ja minulla ei ole mitään lihavia vastaan ihmisinä, tunnen monta todella mukavaa lihavaa ihmistä, mutta ei se kaunista ole kun he puuskuttavat ja hikoilevat kun kantavat kaupassa pussillista kissanhiekkaa, sori vaan.
Harvoin lihavuus periytyy, huonot ruokailutottumukset sen sijaan periytyvät. Geenit eivät tee lihavaksi, ne saattavat tehdä lihomisesta helpompaa, mutta sitten on vain pakko liikkua enemmän ettei liho liikaa. Niin minäkin joudun tekemään.
Lihavilla on elämä siinä kuin kaikilla ihmisillä, miksette voi kaikki tajuta sitä? Lihavat itse tässä selittävät että heilläpä on perhe ja talo ja rahaa ja valtaa, entäs sitten?? Miten se liittyy tähän? Tottakai heillä on sitä, ihan niin kuin kaikilla muillakin! Ihmisiä me kaikki olemee. Miksi lihavat luulevat olevansa siinä mielessä huonompia?
Nyt voitte haukkua minut.
P.s minusta nimmimerkki why why esim. on aina sanonut pelkkää asiaa, joskin olisi sanansa joskus kauniimmin voinut asettaa, mutta niin olisi kyllä häntä vastustavatkin!
Mutta se tuntuu niin turhalta, minä vain suutun kun luen niitä.
Ensännäkin; minä olen 169 cm pitkä. Pahimmillani painoin kolmisen vuotta sitten 72 kiloa. Nyta painan 58 kiloa. Laihduin kun aloin treenata ja syödä vähemmän. Laihduin kolmessa viikossa 12 kiloa. Se on liian nopeasti useimpien mielestä, mutta paino on pysynyt sen jälkeen samana.
Söin ainoastaan silloin kun oli nälkä, ja kun nälkä katosi, lopetin syömisen. Voi että oli alussa vaikeaa olla napostelematta, mutta parin kolmen päivän päästä makeanhimo katosi ja aloin voimaan paremmin kuin koskaan ennen. Tunsin itseni jänteväksi ja kevyeksi.
Sitten aloin töissä syödä epäsäännöllisesti ja liikaa karkkia. Lihoin viime vuonna taas 5 kiloa. Tänä vuonna lopetin suklaan syömisen ja laihduin parissa viikossa takaisin nykyiseen painooni. Harrastan lisäksi liikuntaa ja kuntosalia kolme neljä kertaa viikossa.
Fakta on tämä: jos syön enemmän kuin kulutan, minä lihoan. Jos syön saman verran kuin kulutan, paino pysyy samana. Jos syön vähemmän kuin kulutan, paino laskee.
Hyvät ihmiset. Se nyt vaan on niin että jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin sitä laihtuu. Olen täällä palstalla lukenut valituksia siitä että "minä syön tismalleen saman verran kuin Pera, ja Pera on laiha ja minä painan 145kg". Ok, ok. Oletetaan että se on totta, se voi hyvinkin olla niin. Eri ihmiset tarvitsevat eri määrän liikuntaa kuluttaakseen yhtä paljon. Ei se ole sen vaikeampaa kuin että liikkuu sen vertaa että kulutus vastaa ravinnon saantia! Elämä ei ole aina reilua, jos on asiat niin ettei energia helposti pala, niin sille ei voi mitään! Liikkumaan vaan. Jos haluaa helpolla päästä, niin menkää salille rakentamaan lihaksia, syökää kunnolla ja terveellisesti(terveellinen ruokavalio EI tarkoita 2 leipää päivässä) niin ettei keho luule että on nälänhätä ja varastoi entistä enemmän rasvaa, muistakaa aerobinen liikunta eli kaikki pyöräily, kävely, lenkkeily, metsäretket ovat plussaa.
Ja te jotka haukutte ja uhkailette toisianne, ihan sama millä kannalla olette, lopettakaa. Se on vain tyhmää. Tiedän että eräät nimimerkit täällä jotka uskaltavat sanoa mielipiteitään ja näitä yksinkertaisia faktoja, heitä haukutaan koko ajan. Antakaa tekin heidän olla! Kaikilla on oikeus puhua tällä!
Ja ylipaino ja lihavuus ovat eri asia. Ylipaino on jees jos itse viihtyy, mutta lihavuus ei ole! Se on vaarallista! Yrittäkää tajuta se. Ja minulla ei ole mitään lihavia vastaan ihmisinä, tunnen monta todella mukavaa lihavaa ihmistä, mutta ei se kaunista ole kun he puuskuttavat ja hikoilevat kun kantavat kaupassa pussillista kissanhiekkaa, sori vaan.
Harvoin lihavuus periytyy, huonot ruokailutottumukset sen sijaan periytyvät. Geenit eivät tee lihavaksi, ne saattavat tehdä lihomisesta helpompaa, mutta sitten on vain pakko liikkua enemmän ettei liho liikaa. Niin minäkin joudun tekemään.
Lihavilla on elämä siinä kuin kaikilla ihmisillä, miksette voi kaikki tajuta sitä? Lihavat itse tässä selittävät että heilläpä on perhe ja talo ja rahaa ja valtaa, entäs sitten?? Miten se liittyy tähän? Tottakai heillä on sitä, ihan niin kuin kaikilla muillakin! Ihmisiä me kaikki olemee. Miksi lihavat luulevat olevansa siinä mielessä huonompia?
Nyt voitte haukkua minut.
P.s minusta nimmimerkki why why esim. on aina sanonut pelkkää asiaa, joskin olisi sanansa joskus kauniimmin voinut asettaa, mutta niin olisi kyllä häntä vastustavatkin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
täyttä asiaa!
onko sinulla tiina lapsia.
No ei ole lapsia, ainakaan vielä. Kuinka niin?
on ihmisiä joilla on ollut lapsuudessa esim. köyhyys,aikuisen työt, vanhemmat ryyppää ,koulukiusaaminen, työelämässä yliyrittäminen ,ruumiillinen vamma,ym.erillaisia
hankaluujsia myöhemmässä elämässä.ja näistä asioista löytyy mielestäni suurin syy lihavuuteen ja moniin muihin ongelmiin.
lihavuus ei ole niin yksinkertainen, kun sanotaan että minä puhun asiaa ja faktaa ,vaan siihen kuuluu edellä mainittuja syitä ja paljon muuta.pitäs siis ymmärtää kokonaisuus ja varsinkin psyykkinen puoli muiden ja oma myös.
lihavuus ja monet muut ongelmat johtuvat paljolti siitä minkalaisen perustan on saanut elämälleen. no voihan sitä puhua asiaa ja faktaa
ja sanoa että hommaa aikuisena rimmatun vartalon samoin aviopuolisolle ja täydelliset lapset ja paljon rahaa ,tai on muuten tyhmä ja laiska.
yritän tässä sanoa huonolla kirjoitus taidolla
että tämmöiset why why vaikka saarnaa täällä loppuelämänsä asiaa ja faktaa ,niin siitä ei ole kuin haittaa lihaville mutta harvalla kai se auttamisen haluja onkaan.
minusta lihavien arvostelijat kuuluvat pääsääntöisesti kahteen ryhmään toiset purkavat omaa psyykkistä pahaa oloaan lihaviin.
ja toisilla on vähäinen elämän kokemus joilla ei ole ollut isompia vaikeuksia elämässään, anteeksi vaan mutta minusta sinä kuulut jälkimmäiseen. sillä kysyin lapsista ja oletin että olet nuori ja lapseton.
itse olen tuota psyykkistä puolta saanut kuntoon
ja olen mielestäni kutakuinkin sinut itseni kanssa ,läskiä on lähtenyt reilut 20kg ja lähtee edelleen mutta luulen että elämä on opettanut sen verran että läskit ei nouse päähän.
jos haluatte laihutuksesta ja varsinkin lihavuuden syistä tietoa niin tutkikaapi kutrin sivut. osoite: www.kutri.net
sori jos kirjoitus ei ole asiallinen, sillä elämänkään koulussa ei opi tarpeeksi.
Tottakai lihavuuteen voi olla ja onkin montaa eri syytä. Yksi pointtini oli tossa että oli syy lihomiseen (syömiseen) mikä tahansa, niin siitä ei pääse mihinkään, että kulutuksen ON vastattava energian saantia, muuten sitä lihoo. Tätä tosiasiaa joidenkin on täällä vaikea hyväksyä tai ymmärtää. Monet täällä väittävät syövänsä juurikaan ei mitään, ja silti sanovat painavansa yli 120 kiloa ja vieläpä kärsivänsä ylipainostaan. Joo, jotkut käyttävät lääkkeitä jotka lihottaa ja turvottaa, sille ei voi mitään. Mutta muuten, jos kärsii yipainostaan, niin ei voi vaan valittaa ettei laihdu jos ei tee asialle mitään. Jos on tyytyväinen itteensä ja voi elää pikkuvaivojen kanssa joita ylipaino tuottaa, esim polviongelmat, huono kunto, niin siitä vaan, ei se minua haittaa.
Mutta se haittaa, kun ihmiset eivät voi katsoa totuutta silmiin. Jos itse uskoo että syö todella terveellisesti ja jotenkin "unohtaa" ne suklaapatukat joita tulee syötyä, niin se ei ole hyvä juttu. Silloin ei voi tulla sanomaan ettei se ole mitenkään itseaiheutettua. Kaikilla terveillä ihmisillä on samat mahdollisuudet. ja se, että tekee mieli syödä paljon karkkia ja napostella, ei ole sairaus. Se on huono tapa. Minäkin syön liikaa ja epäterveellisesti, sen takia en olekaan laiha.
Mutta minä en viihdy lihavassa ruumiissa, olen sellaisessakin elänyt. Keho on koneeni, kulkuneuvoni ja kotini. Toista en saa, joten tästä on pakko yrittää pitää huolta. MINÄ en ole kehoni, vaan MINÄ olen tietoisuuteni joka tavallaan asuu kehossani. Kehoni ei voi tehdä valintoja, mutta minä voin.
Etkä sinä voi millään tietää millainen elämä kullakin on ollut. Jos noi oli kriteereitä siitä kuka saa puhua ja kuka ei, niin voin sanoa että täytän ne siltä määrin että: vanhempani ryyppäävät, isäni pahoinpiteli minua, minua kiusattiin koulussa. Silti, silti on aivan mahdollista edes yrittää hallita kehoaan, sillä nuo asiat eivät oikeasti liity mitenkään tähän asiaan.
Jos huonon elämän takia syö itsensä lihavaksi, niin silloin on jokin todella vialla ja lihavuus on oire. Silloin pitäisi hakea apua, hoitaa syytä ja silloin oireetkin häviävät. Kun usein tuo lihavuus vain pahentaa oloa ja hankaloittaa elämää entisestään.
Kyllä minä edelleen pysyn kannassani että se on faktaa että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin lihoo. Syitä liialliseen syömiseen en ole edes yrittänyt listata. En minä ole niin tyhmä etten tajua etteikö lihavuuteen oireena ole montaa eri syytä, mutta no... en jaksa toistella itseäni.
siinä olet oikeassa että moni pettää itseään lihavuuden ja MONEN MUUN ASIAN KANSSA.
jokainen saa puhua mutta ei mutta minä en anna mitään arvoa kirjoituksille joissa yksinkertaistetaan asiat.
kun täällä kerot mielelläs faktaa niin kiinostas
tietää miten sun sosiaaliset taidot ovat auttaneet vanhempias niiden ongelmissa ,epäilen että ei riitä faktan kertominen.
tästä sinäkin tietysti tykkäät huonua niin kuin ihmiset yleensä kun heitä arvostellaan mutta juontaisko tuo sinunkin yksipuolinen asenne lapsuuden ongelmista kuten sanoin edellisessä kirjoituksessa että moni asia juontta lapsuudesta, mutta on helpompi puhua faktaa, kuin mennä omaan sisimpäänsä.
on paljon helpompi ajatella että lihavat eivät ymmärrä ja puhua edelleen faktaa.
joopa jo.
Jos olisit viitsinyt lukea koko edellisen viestini eikä sisäistää sitä vain osia, niin olisit tajunnut mitä tarkoitin. Minä sanoin etä olen tietoinen siitä että lihavuuteen on monen monta eri sytä.
Täällä foorumissa on vain jankattu niin paljon ees taas siitä asiasta, että miten kulutus ja energian/ravinnon saanti liittyvät yhteen. Jotkut väittävät ettei sillä ole mitään merkitystä, mutta kun sillä on.
Minä en ole sanonut että lihavuus on yksinkertainen, mustavalkoinen asia.
Ja ei, minä en loukkaanu siitä mitä sinä minusta ajattelet, sillä sinähän et voi millään tietää minusta yhtään mitään. Aivan kuten minäkään en voi tietää muista täällä yhtään mitään muuta kuin mitä he täällä kirjoittelevat.
Minusta on vain suoraan sanottuna tyhmää olla tajuamatta sitä, että lihavaksi tulee, kun syö liikaa, oli syyt mitkä tahansa.
En sano, etteivätkö suurin osa lihavista tätä tiedä. Varmasti tietävät. Mutta ne jotkut, jotka täällä väittävät vastaan ja sitten vielä valittavat että miten sitä vois laihtua kun tykkää niin paljon syödä, heitä käy sääliksi.
MInulla ei ole ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Tiedän vain sen, että jos minä eläisin kuin ellun kanat ja mättäisin suuhuni kaikkea mitä tekee mieli, minua ei enää olisi. Minäkin olen joskus ollut lihava, ja jos en olisi yhtenä päivänä kauniina tajunnut sitä miten siinä tulee käymään, olisin vain jatkanut lihomista. Sitä hetkeä ennen en ollut tajunnut sitä. Olin tiennyt siitä aina, mutten tajunnut.
Minä olen puhunut täällä yhdestä ainoasta faktasta ja vielä lisännyt että OLEN TIETOINEN siitä että lihavuus on joskus monen ongelman summa. Mutta... En jaksa nyt väitellä tästä kun ei minulla ole täst muuta sanottavaa, voisin jankkailla tästä lopun elämääni ja silti pysyisin kannassani.
Pärjäile.
kiitos keskustelusta ja olet aivan oikeassa että on turha jatkaa keskustelua jos sinulla on samat mielipiteesi loppuelämän.
Ihminen ei elä syömättä. Tärkeintä olisi liikuntaa lisäämällä saada aineenvaihdunta liikkeelle.
Aivan! En voisi olla enempää samaa mieltä.
Nyt pitäisi päästä eroon näistä kaikkein primitiivisimmistä energiaväittämistä, esim. että syödyn ruoan laskettu energiamäärä kertoisi suoraan lihooko vai ei!
Asiaan vaikuttavat erittäin monet asiat kuten perimä ikä ruoan koostumus sairaudet psyyke muut elintavat ja ruokahalun vaihtelut traumaattiset kokemukset ns. kylläisyystoiminnon vaihtelut ympäristömyrkyt lisäaineet jne jne
Myös tekniikan puolella esim. moottorialalla hyötysuhde vaihtelee jo pienten laatu- tai häiriötekijöiden ansiosta suurestikin ja ihminen on äärettömän monimutkainen ja yksilöerot valtavia eikä tällaisia kaloriteorioita voi ainakaan tieteellisesti puolustaa, se onkin yksi epätieteellisen kliinisen lääketieteen lukemattomista ROSKAKOREISTA minne joutuvat asiat mukavuussyistä, itseään kunnioittava lääkäri ei tällaisiin halpaselityksiin sorru!