Sain diagnoosin 2015 ja olen siitä lähtien syönyt enemmän ja vähemmän erilaisia lääkkeitä eri yhdistelmillä ja annostuksilla.
Sain vakituisen työpaikan 2018 ja samalla muukin elämä alkoi tasaantua. Ajatuksissa kypsyi puolen vuoden verran ajatus lääkkeettömästä elämästä. Tämän vuoden elokuussa päätin koittaa jättää lääkkeet pois. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat vieroitusoireiden takia todella pahat, mutta sen jälkeen olo tasaantui. Olen siitä lähtien ollut syömättä mitään lääkettä kaksisuuntaiseen.
Nyt mietinkin, että voiko olla mahdollista, että olen saanut väärän diagnoosin alun alkaenkin vai mahtaakohan tasaantunut elämä vain saada taudin taka-alalle? Onko kenelläkään muulla käynyt näin?
Lääkkeetön elämä vuosien jälkeen
32
218
Vastaukset
- Anonyymi
Mitä lääkkeitä käytit? Kerro ihmeessä, sillä eräs tuttavani yrittää kohta alkaa lopetusta. Hänellä nyt Lito ja joku olantsapiinivalmiste.
Eikö tosiaan ollut pahoja viekkareita? Onnittelut ja hyvää lääkkeetöntä jatkoa :) - Anonyymi
Monet psyykenlääkkeet ovat sellaisia että niiden käyttö täytyy vähentää pikkuhiljaa.
Itse söin Olanzapiinia kymmenisen vuotta ja kun lopetin niin vähensin hitaasti. Mulle ei tullut mitään vieroitusoireita.
Reilu parikymmentä vuotta käytin aiemmin monia erilaisia lääkecocktaileja, ne ajat ovat onneksi takanapäin. Olen ollut jo useamman vuoden ilman lääkitystä.
Siihen en voi sanoa mitään onko aloittajalla ollut oikea diagnoosi. Minut aikoinaan diagnosoitiin kun käytin päihteitä ja olin aina sekaisin.
Kun päihteet jäivät pois niin olen pärjännyt ihan hyvin. Myös sen jälkeen kun pääsin Olanzapiinista eroon niin elämäni on ollut parempaa henkisesti, palasi kaikki tunteet takaisin mikä oli aluksi aivan outoa mutta ajan myötä on tuntunut hyvältä kun osaan muutakin kuin vain itkeä tai nauraa.
Tuntui myös heti alkuun ilman lääkkeitä että nyt olen selvin päin, lähti " zombie-olo " pois.
Uskoisin että selviää mahdollisimman vähäisillä vieroitusoireilla kun noudattaa ohjeita eikä lopeta ykskaks.- Anonyymi
"Itse söin Olanzapiinia kymmenisen vuotta ja kun lopetin niin vähensin hitaasti. Mulle ei tullut mitään vieroitusoireita."
Kertoisitko vielä miten hitaasti vähensit, oliko kolmasosa kerralla tai vähemmän? Tuttavani suunnittelee näin. Pelottaa jos hän joutuu vaikka psykoosiin siitä, niinhän voi tapahtua, jos muutos on liian iso, ja sitten vievät hänet taas jonnekin suljetulle sen takia...
Anonyymi
Eilen 15:55 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Itse söin Olanzapiinia kymmenisen vuotta ja kun lopetin niin vähensin hitaasti. Mulle ei tullut mitään vieroitusoireita."
Kertoisitko vielä miten hitaasti vähensit, oliko kolmasosa kerralla tai vähemmän? Tuttavani suunnittelee näin. Pelottaa jos hän joutuu vaikka psykoosiin siitä, niinhän voi tapahtua, jos muutos on liian iso, ja sitten vievät hänet taas jonnekin suljetulle sen takia...
Anonyymi
Eilen 15:55Mulla oli se ongelmana kun lääkäri ei olisi suostunut lopettamiseen niin en saanut reseptiä pienempiin millimääriin. Jätin puolet annoksesta ottamatta yhtenä iltana ja sitten taas otin parina iltana koko annoksen ja sitten taas yhtenä iltana puolet vähemmän ja taas parina koko annoksen. Pikkuhiljaa jätin useamman illan väliin ja ajoittain otin puolikkaan annoksen. Kaikenkaikkiaan mulla meni siihen pudotukseen muutama kuukausi.
Jouduin itse suunnittelemaan mikä saattaisi olla itselleni paras keino ja mulla meni ihan hyvin.
En tietenkään voi sanoa että onnistuisi muillakin, omalla vastuulla.
Paras tapa on tietysti että puhuu asiasta lääkärin kanssa niin lopetus tapahtuu oikeiden ohjeiden mukaan.
Usein vaan valitettavasti lääkärit eivät suostu lopetukseen, tai edes annoksen pienentämiseen, kuten minunkin kohdallani kävi.
- Anonyymi
Mielisairaus, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, on kielikuva, ja siten psykiatrinen 'diagnoosikin' on aina mielipideasia. Siten keskustelu oikeasta tai väärästä diagnoosista psykiatrisessa kontekstissa on älytöntä. Mielipiteet eivät ole oikeita tai vääriä. Ne vain ovat.
Mutta hyvä, jos tunnet olosi paremmaksi ilman aineita. Ei kai se mikään kummallisuus ole.- Anonyymi
Minä onnistuin lopettamaan lääkkeen viitisentoista vuotta sitten usean yrityksen jälkeen. Samalla psykoosioireilu loppui. Viekkarit olivat pahat. Vaikka lääkäri määrääsi pienimmän mahdollisen tablettikoon, sekin oli liian suuri lopetukseen. Onneksi apteekista saa tabletinhalkaisulaitteita, joilla saa mielensä mukaisia siruja tableteista. Varo ettet telo sormiasi laiteen sisällä olevaan terään. Välttämättä ei voi tietää etukäteen mikä tahti on paras, mutta ainahan voi kokeilla, Jos viekkarit ovat sietämättömät, niin aina voi palata vähän isompiin siruihin joksikin aikaa ja taas jatkaa pienentämistä, kunnes onnistuu. Joskus voi jokin tilapäinen muu lääkitys auttaa, jos tilanne on tosi paha. Toivoa ei kannata menettää. Elämä maistuu taas elämältä kun vierottautuminen on onnistunut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä onnistuin lopettamaan lääkkeen viitisentoista vuotta sitten usean yrityksen jälkeen. Samalla psykoosioireilu loppui. Viekkarit olivat pahat. Vaikka lääkäri määrääsi pienimmän mahdollisen tablettikoon, sekin oli liian suuri lopetukseen. Onneksi apteekista saa tabletinhalkaisulaitteita, joilla saa mielensä mukaisia siruja tableteista. Varo ettet telo sormiasi laiteen sisällä olevaan terään. Välttämättä ei voi tietää etukäteen mikä tahti on paras, mutta ainahan voi kokeilla, Jos viekkarit ovat sietämättömät, niin aina voi palata vähän isompiin siruihin joksikin aikaa ja taas jatkaa pienentämistä, kunnes onnistuu. Joskus voi jokin tilapäinen muu lääkitys auttaa, jos tilanne on tosi paha. Toivoa ei kannata menettää. Elämä maistuu taas elämältä kun vierottautuminen on onnistunut.
Mulla kanssa loppui psykoosioireilu lääkkeiden lopettamisen jälkeen ja loppui myös itsetuhoinen käytös kuin seinään.
Itsetuhoisuus oli helppo liittää lääkityksiin koska se alkoi vasta lääkitysten alettua ja loppui lopetuksen myötä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla kanssa loppui psykoosioireilu lääkkeiden lopettamisen jälkeen ja loppui myös itsetuhoinen käytös kuin seinään.
Itsetuhoisuus oli helppo liittää lääkityksiin koska se alkoi vasta lääkitysten alettua ja loppui lopetuksen myötä.Kuinka kauan olette selviytyneet ilman lääkkeitä?
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka kauan olette selviytyneet ilman lääkkeitä?
Lopetin lääkkeet 1.8.19 ja parin viikon vieroitusoireiden jälkeen alkoikin hypomania jatkuen maniaan ja tahdon vastaiseen hoitoon. Kaikkiaan neljä kuukautta meni hypomaniassa ja maniassa. Kaikki varomerkit oli ilmassa, mutta en taaskaan tajunnut niitä. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Opinkohan koskaan...
Joillekin varmaan sopii lääkkeetön elämä, mutta itselleni se ei sovi. Paukkaa maniaa saman tien, kun lopetan lääkkeet. Ja lopetin siis kaikki lääkkeet kerralla.- Anonyymi
GoldenFruit kirjoitti:
Lopetin lääkkeet 1.8.19 ja parin viikon vieroitusoireiden jälkeen alkoikin hypomania jatkuen maniaan ja tahdon vastaiseen hoitoon. Kaikkiaan neljä kuukautta meni hypomaniassa ja maniassa. Kaikki varomerkit oli ilmassa, mutta en taaskaan tajunnut niitä. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Opinkohan koskaan...
Joillekin varmaan sopii lääkkeetön elämä, mutta itselleni se ei sovi. Paukkaa maniaa saman tien, kun lopetan lääkkeet. Ja lopetin siis kaikki lääkkeet kerralla.Psyykenlääkkeitä ei yleensä saisi lopettaa kerralla vaan lopetus tulisi tehdä hitaasti vähentäen.Noin 10% vähennys kuukaudessa on hyvä lähtökohta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykenlääkkeitä ei yleensä saisi lopettaa kerralla vaan lopetus tulisi tehdä hitaasti vähentäen.Noin 10% vähennys kuukaudessa on hyvä lähtökohta.
Psyykenlääkkeitä ei pidä lopettaa sillä sairaushan ei ole parantunut, vaan lääkehoidolla saatu aikaan terveemmän oloinen tila.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykenlääkkeitä ei pidä lopettaa sillä sairaushan ei ole parantunut, vaan lääkehoidolla saatu aikaan terveemmän oloinen tila.
Jokainen joutuu tekemään päätökset omalla kohdallaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen joutuu tekemään päätökset omalla kohdallaan.
Parempi uskoa lääkärin tekemiin päätöksiin ja jatkaa lääkitystä, ettei sairaus pahene.
- Anonyymi
GoldenFruit kirjoitti:
Lopetin lääkkeet 1.8.19 ja parin viikon vieroitusoireiden jälkeen alkoikin hypomania jatkuen maniaan ja tahdon vastaiseen hoitoon. Kaikkiaan neljä kuukautta meni hypomaniassa ja maniassa. Kaikki varomerkit oli ilmassa, mutta en taaskaan tajunnut niitä. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Opinkohan koskaan...
Joillekin varmaan sopii lääkkeetön elämä, mutta itselleni se ei sovi. Paukkaa maniaa saman tien, kun lopetan lääkkeet. Ja lopetin siis kaikki lääkkeet kerralla.Kiitos tiedosta. En sitten taidakaan kokeilla lääkkeiden jättämistä pois. Hankalaa vain kun sivuoireita lääkkeistä ja ne joista ei sivuoireita tullut lopettivat tehoamasta.
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tiedosta. En sitten taidakaan kokeilla lääkkeiden jättämistä pois. Hankalaa vain kun sivuoireita lääkkeistä ja ne joista ei sivuoireita tullut lopettivat tehoamasta.
No mutta ei ehkä kaikilla käy samalla tavalla kuin itselläni. Koittaisin lopettaa ja katsoisin, että mitä tapahtuu. Ei se mania itsellänikään päivässä tullut. En vain tajunnut aloittaa lääkitystä uudelleen tarpeeksi nopeasti ja ehti mania mennä liian pitkälle. Sikäli paha, että asun yksin eikä kukaan ole jarruttamassa ja sanomassa, että nyt menee liian lujaa.
- Anonyymi
GoldenFruit kirjoitti:
No mutta ei ehkä kaikilla käy samalla tavalla kuin itselläni. Koittaisin lopettaa ja katsoisin, että mitä tapahtuu. Ei se mania itsellänikään päivässä tullut. En vain tajunnut aloittaa lääkitystä uudelleen tarpeeksi nopeasti ja ehti mania mennä liian pitkälle. Sikäli paha, että asun yksin eikä kukaan ole jarruttamassa ja sanomassa, että nyt menee liian lujaa.
Olin 6 vk juuri sekamuotoisen jakson (eli masennusta ja maniaa samaan aikaan)vuoksi osastolla hoidossa ja lääkkeet vaihdettiin lito on. Kotiuduin lokakuussa, joten en ainakaan vielä uskalla kokeilla ilman lääkkeitä. Lääke ennen seroquel Prolong. Lito aiheuttaa, että nenä vuotaa, käsi tärisee ja sain kilpirauhasen vajaatoiminnan johon nyt lääke. Kokeilut aikanaan muitakin lääkkeitä mutta vielä pahemmat sivuoireet kuin litossa. Sairastuin 2011 psykoosiin, muuta sen jälkeen ollut vain maniaa ja masennusta, mutta aina olen tajunnut tilanteen ja hankkinut lisää lääkettä.
- Anonyymi
GoldenFruit kirjoitti:
Lopetin lääkkeet 1.8.19 ja parin viikon vieroitusoireiden jälkeen alkoikin hypomania jatkuen maniaan ja tahdon vastaiseen hoitoon. Kaikkiaan neljä kuukautta meni hypomaniassa ja maniassa. Kaikki varomerkit oli ilmassa, mutta en taaskaan tajunnut niitä. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Opinkohan koskaan...
Joillekin varmaan sopii lääkkeetön elämä, mutta itselleni se ei sovi. Paukkaa maniaa saman tien, kun lopetan lääkkeet. Ja lopetin siis kaikki lääkkeet kerralla.Kai olet tietoinen, että niin sanottu vauhtivaihe on yksi tunnettu vieroitusoire ainakin SSRI-aineiden kohdalla.
Samalla tavalla erityisen suuri apaattisuus on myös yksi vieroitusoireista. Apaattisuutta tosin jää, jos käytöstä on ehtinyt syntyä aivovaurioita. Anonyymi kirjoitti:
Kai olet tietoinen, että niin sanottu vauhtivaihe on yksi tunnettu vieroitusoire ainakin SSRI-aineiden kohdalla.
Samalla tavalla erityisen suuri apaattisuus on myös yksi vieroitusoireista. Apaattisuutta tosin jää, jos käytöstä on ehtinyt syntyä aivovaurioita.En ole ollut tietoinen noista asioista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai olet tietoinen, että niin sanottu vauhtivaihe on yksi tunnettu vieroitusoire ainakin SSRI-aineiden kohdalla.
Samalla tavalla erityisen suuri apaattisuus on myös yksi vieroitusoireista. Apaattisuutta tosin jää, jos käytöstä on ehtinyt syntyä aivovaurioita.Onko tieteellisesti tutkittu vai taas lääke kielteisen illuusioita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempi uskoa lääkärin tekemiin päätöksiin ja jatkaa lääkitystä, ettei sairaus pahene.
Elämä olisi nyt parempi, jos en olisi uskonut huutoon päässäni: " Lääkärin määräämät lääkkeet on syötävä!".
Risperidonia 2 mg päivässä. Jäljet näkyy loppuiän. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä olisi nyt parempi, jos en olisi uskonut huutoon päässäni: " Lääkärin määräämät lääkkeet on syötävä!".
Risperidonia 2 mg päivässä. Jäljet näkyy loppuiän.Minkälaiset jäljet?
Anonyymi kirjoitti:
Elämä olisi nyt parempi, jos en olisi uskonut huutoon päässäni: " Lääkärin määräämät lääkkeet on syötävä!".
Risperidonia 2 mg päivässä. Jäljet näkyy loppuiän.Syön Risperidonia 4 mg päivässä. Mitä on odotettavissa?
- Anonyymi
Sehän on selvää jos kokee saavansa lääkkeistä hyödyn niin kannattaa niitä silloin käyttää. Edellä kirjoitettiin siitä kun oli lopettanut lääkityksen niin löi manian päälle. Tuollaisessa tapauksessa se lääkitys on jatkuva ja säännöllinen juuri sen takia että ne maniavaiheet eivät uusiutuisi.
Joku taas kirjoitti että lääkäriä pitää kuunnella, hän tietää. Ei se ihan aina ole niinkään. Veikkaan että lääkärit itse eivät tämän sortin nappeja suuhunsa laittaisi koska tietävät mitä ne ovat.
Ilman lääkitystäkin voi pärjätä joissain tapauksissa, paljon on kiinni oireilustakin.
Mulle sanottiin aikoinaan että neuroleptiä pitää käyttää ennaltaehkäisevästi ettei psykoosi uusiudu. En tietenkään suostunut, sanoin että jos se psykoosi sattuu tulemaan niin katsotaan sitten tilannetta uudestaan.
Enhän ota Buranaakaan aamuisin sen takia että jos sattuisi alkamaan päänsärky päivän aikana, otan sen sitten jos päätä alkaa särkeä. - Anonyymi
Mulla puhkesi vaikea maanis-depressiivinen sairaus ja sen lisäksi pahoja vainoharhoja ulkomaille mentyäni. En kuitenkaan suostunut ottamaan mitään lääkkeitä, ja onneksi järjestön ihmiset huolehtivat eri maissa. Olin oppinut tanssimaan ns kiirtania, jossa kosketellaan ison varpaan kärjellä lattiaa, joka vaikuttaa vyöhyketerapian tavoin. Huomasin että aina kun olin masentunut niin tanssiessani mielialani koheni, ja kun taas olin liian intoileva mielialani rauhoittui. Mantran laulaminen tanssiessa auttoi varmasti myös. Meditaatiosta ei kyllä tullut alkuun mitään, mutta vähitellen kun sain tanssien mieleni tasaisemmksi niin pystyin myös meditoimaan, ja sen jälkeen pääsin nopeasti eroon mielialan heilahteluista, mutta monta vuotta siinä meni.
Olin vauvana puoli vuotta sairaalassa jossa ei siihen aikaan välitetty paljoakaan vauvojen tunnepuolesta, ja äitini ei edes voinut käydä katsomassa kun sairaala oli niin kaukana ja hänellä oli kymmenkunta muuta lasta. Sitten kun pääsin kotiin niin siellä oli todennäköisesti hyvin tunteellinen, maaninen ilmapiiri ja toisaalta myös masentunut, kun veljeni oli kuollut pienenä. Uskon että näillä tapahtumilla oli jotain tekemistä myöhemmän sairastumiseni kanssa. Karmiset syyt tietysti voivat myös olla se alkusyy. - Anonyymi
Risperidonin lopetus oli helppo. Jokainen päivä vähemmällä lääkkeellä oli parempi.
- Anonyymi
Tein exeliin kaavan, missä lääkkeen puoliintumisaika. Sen mukaan tiputin lääkettä.
Risperidonia söin. Ois ehkä voinut ja pitänyt tiputtaa nopeammin.
Nyt neljä vuotta ilman, vaikka lääkitys määrättiin heti alkuun jatkuvaksi loppuiäksi. Unettomuuteen Risperidonia heti ekana lääkkeenä. Miksi ne halus tuhota mut?- Anonyymi
Toimit ihan oikein kun lopetit hitaasti. Mitä hitaammin sen parempi.
Kirjoitit että lääkitys tuhosi sut. Jos asiat ovat nyt paremmin kuin silloin aiemmin niin ei noita juttuja kannata jäädä murehtimaan, saa vaan mieliharmia.
Mäkin söin lääkkeitä vuosikausia ja on ne jättänyt kroppaan jälkensä, kognitiivisia ongelmia, hermostosairautta ym. Mutta en voita sillä mitään jos katkeroidun eri hoitotahoja kohtaan.
Mieli pysyy parempana kun ajattelen että näin kävi, voivoi, ei sille enää voi mitään. Täytyy pitää katse tulevaisuudessa joka toki voisi olla parempikin mutta kun on mentävä sillä mitä on jäljellä.
Itsekin olin alkuun katkera kun "syöttivät" mulle lääkkeitä, tosin kukaan ei niitä mulle kurkkuun asti työntänyt, ihan itse laitoin suuhun ja nielin. Sen suhteen en voi syyllistää ketään.
Tietty nyt vuosien jälkeen ja kokemuksen kautta olen tietoinen että pysyttelen sellaisista lääkkeistä erossa.
Olen myös ajatellut että se aika oli osa tätä mun elämää ja tietyllä tavalla myöskin opettavainen ajanjakso. Olisi sekin jäänyt kokematta jos sitä ei olisi ollut.
Parasta omalle mielelle on se kun ei jää murehtimaan menneitä koska ei niille enää voi mitään jos vaikka kuinka haluaisikin jotain muuttaa. Täytyy vaan hyväksyä tapahtuneeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toimit ihan oikein kun lopetit hitaasti. Mitä hitaammin sen parempi.
Kirjoitit että lääkitys tuhosi sut. Jos asiat ovat nyt paremmin kuin silloin aiemmin niin ei noita juttuja kannata jäädä murehtimaan, saa vaan mieliharmia.
Mäkin söin lääkkeitä vuosikausia ja on ne jättänyt kroppaan jälkensä, kognitiivisia ongelmia, hermostosairautta ym. Mutta en voita sillä mitään jos katkeroidun eri hoitotahoja kohtaan.
Mieli pysyy parempana kun ajattelen että näin kävi, voivoi, ei sille enää voi mitään. Täytyy pitää katse tulevaisuudessa joka toki voisi olla parempikin mutta kun on mentävä sillä mitä on jäljellä.
Itsekin olin alkuun katkera kun "syöttivät" mulle lääkkeitä, tosin kukaan ei niitä mulle kurkkuun asti työntänyt, ihan itse laitoin suuhun ja nielin. Sen suhteen en voi syyllistää ketään.
Tietty nyt vuosien jälkeen ja kokemuksen kautta olen tietoinen että pysyttelen sellaisista lääkkeistä erossa.
Olen myös ajatellut että se aika oli osa tätä mun elämää ja tietyllä tavalla myöskin opettavainen ajanjakso. Olisi sekin jäänyt kokematta jos sitä ei olisi ollut.
Parasta omalle mielelle on se kun ei jää murehtimaan menneitä koska ei niille enää voi mitään jos vaikka kuinka haluaisikin jotain muuttaa. Täytyy vaan hyväksyä tapahtuneeksi.Oletko nyt täysin lääkkeetön?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toimit ihan oikein kun lopetit hitaasti. Mitä hitaammin sen parempi.
Kirjoitit että lääkitys tuhosi sut. Jos asiat ovat nyt paremmin kuin silloin aiemmin niin ei noita juttuja kannata jäädä murehtimaan, saa vaan mieliharmia.
Mäkin söin lääkkeitä vuosikausia ja on ne jättänyt kroppaan jälkensä, kognitiivisia ongelmia, hermostosairautta ym. Mutta en voita sillä mitään jos katkeroidun eri hoitotahoja kohtaan.
Mieli pysyy parempana kun ajattelen että näin kävi, voivoi, ei sille enää voi mitään. Täytyy pitää katse tulevaisuudessa joka toki voisi olla parempikin mutta kun on mentävä sillä mitä on jäljellä.
Itsekin olin alkuun katkera kun "syöttivät" mulle lääkkeitä, tosin kukaan ei niitä mulle kurkkuun asti työntänyt, ihan itse laitoin suuhun ja nielin. Sen suhteen en voi syyllistää ketään.
Tietty nyt vuosien jälkeen ja kokemuksen kautta olen tietoinen että pysyttelen sellaisista lääkkeistä erossa.
Olen myös ajatellut että se aika oli osa tätä mun elämää ja tietyllä tavalla myöskin opettavainen ajanjakso. Olisi sekin jäänyt kokematta jos sitä ei olisi ollut.
Parasta omalle mielelle on se kun ei jää murehtimaan menneitä koska ei niille enää voi mitään jos vaikka kuinka haluaisikin jotain muuttaa. Täytyy vaan hyväksyä tapahtuneeksi.Kaksisuuntaistako sairastat?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaksisuuntaistako sairastat?
Kaksisuuntainen on loppuelämän tauti.
Anonyymi kirjoitti:
Kaksisuuntaistako sairastat?
No onhan tämä palsta kaksisuuntaista sairastaville.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaksisuuntaistako sairastat?
Mulla ei ole kaksisuuntaista, muita kyllä. Otin vain kantaa tuohon yhteen juttuun kun joku kirjoitti että lääkitys tuhosi.
Kaksisuuntainen on varmaankin loppuelämän sairaus, mulla on muutama tuttu joilla on diagnoosi.
Lääkkeet onkin siinä tarkoitettu pitämään se mieliala tasaisempana ja moni varmaan kokemuksesta tietää kuinka käy jos jättää lääkkeet pois, aika nopeaan heilahtaa jompaan kumpaan suuntaan.
Mulla on itselläni persoonallisuushäiriö ja aikoinaan oli kaikenlaista muutakin päihteiden takia. Mutta nyt kun oon päässyt niistä muista ongelmista eroon niin oon pärjännyt ihan hyvin ilman lääkkeitä.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174196
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842469Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731607Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641177Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231157Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42902- 171894
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74873- 104870
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72810