En usko näiden tunteiden päättyvän. Jos se et ole sinä, joka päättää tämän elämän mittaisen yksinäisyyden, niin kuka sitten? Vaikea uskoa, että kukaan toinen. Olet jälleen ajatuksissani lähempänä kuin ennen, suljen syliini ja halaan lujasti. Olet rakkain - kaiken jälkeenkin. Oma Akilleen kantapää. *k
Pohjoisesta etelään
Anonyymi
40899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kiitos. En tiedä miten sen kirjoittaisin mitä merkitset, mutta olet valoni tässä kylmässä talvessa - kiinteä piste tummalla taivaalla kuin Pohjantähti, taivaannaulani, kaukainen, mutta yhä aina siellä, silloinkin kun emme näe pitkiin aikoihin, mutta tiedän aina, että sinun kauttasi löydän aina vähän lähemmäksi kotia.
Myönnän, että olet ollut myös toisinaan surun, harmin ja kiukunkin lähde, hiljaisuuden sekä kylmien kulmiesi tähden, osaat olla joskus julma, en tiedä teetkö sen tarkoituksella ja otan sen raskaasti sillä olen edessäsi heikko, vaikka tekisitkin minut myös vahvaksi. Muita varten minulla on suojakilpi, mutta sinua vastaan ei koskaan, se katoaa aina kun katseet kohtaavat ja minusta tuntuu, että näet minut tavalla, jota kukaan muu ei ole koskaan osannut.
Ja vaikka nämä sanat eivät koskaan sinua tavoittaisikaan, niin niillä on silti merkitystä, sillä kirjoitin ne sinulle. *k
Päättymätön talvi. Siltä tämä tuntuu jo nyt. En tiedä milloin näemme jälleen - jäljellä on ollut enää vain yksi syy, ohut, heikko lanka, kortti, jota voi käyttää vain harvoin. Haluan yhä, että olisit mieheni, että voisimme tapailla, seurustella, että voisin soittaa sinulle kun ikävöin, olla sinulle joku ainoa kuten sinä minulle, mutta en tiedä onko se edelleenkään mahdollista, ja olen toivonut sitä jo niin kauan. *k
Suru harmi kiukku, harvoin muuta. Olisitko joskus muuta. Myönnätkö itsellesikään vaikeutesi?
En ymmärrä kommenttiasi. Itse tykkään kirjoittaa rehellisesti myös siitä, ettei enää ole pitkään aikaan katsellut toista vain ruusunpunaisten lasien läpi, vaikka kirjoittaisikin enimmäkseen hempeitä sanoja. Rakkaus säilyy vaikka kumpikin kompuroisi. *K
Hyvä, että sinulla on tunteita. Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät puhu tunteistaan mitään, eivätkä kysyessäkään tykkää puhua koko aiheesta. Pitävät sitä ihmisen heikkoutena.
Tunteet ovat vahvuus. Ainakin itse koen, että ne tekevät minusta vahvemman ja paremman ihmisen - myös silloin kun ne ovat yksipuolisia. Rakastunut ihminen kokee elävänsä.
Olen opetellut ilmaisemaan tunteitani kirjoittamalla, mutta en ole koskaan keskustellut niistä kasvokkain. Vaikea uskoa sen olevan yhtä helppoa kuin tämä. Silloin on ehkä enemmän haavoittumaisimmillaan ja voi nähdä ja kokea toisen reaktion heti, kirjoittaessa et tiedä ovatko sanasi mieluisia vai ei, sillä on helpompi jättää heti vastaamatta ja palata asiaan joskus myöhemmin, jos koskaan. Kukaan ei ole koskaan tunnustanut minulle rakastavansa, en tiedä miltä se tuntuisi. *k
Samoin ajattelen, molemmin päin on niin. Mennään jonnekin yhdessä, jonnekin mökille vaikka, ja katotaan mitä tapahtuu 🤗
Sehän on ihaninta, kuulla toiselta rakkauden tunteita sanoilla ääneen. Tyky tykkään. Heti tuli parempi olo
Olen monesti sitä miettinyt, että jos minut ja hänet sulkisi samaan tilaan, ilman mahdollisuutta paeta, mitä tapahtuisi? Olisiko pakko lopulta puhua asioista ja tunteista, joita kumpikin on yrittänyt vältellä viime vuodet?
Haluaisin, että hän olisi rohkea ja suorasukainen, osoittaisi jos minut haluaa, kai sitä saa nainen haaveillla. Olen kertonut hänelle tunteistani kyllä, siitä on jo kohta kaksi vuotta.
Ja ajatus mökkiviikonlopusta hänen kanssaan luonnonhelmassa... Ilman nettiä ja puhelimia, vain me kaksi sekä luonto, täydellistä. *k
Tuo kahdestaan samaan tilaan "joutuminen" ei ainakaan joskus ollut järin miellyttävää kun yksissä bileissä muu porukka liukeni olohuoneesta yksitellen vaivihkaa yhteisestä sopimuksestaan kun tilaan saapui deitti, joka oli iskenyt joitain päiviä aiemmin silmänsä minuun tavalla-"piip, piip" kun olimme tukevasti promilleissa..
Ei me päästy siinä hetkessä mihinkään kun jämähdettiin täysin ja kumpikin vain haki sanoja. Vaivaannuttavaa oli. Kiitti frendit kiitti. :D Vasta myöhemmin illasta klubilla alkoi kielemme luistaa normaalisti meidän välillä.
Viimeisin katseesi, torstailta, muistan sen hyvin.
Miten olinkaan kaivannut saada katsoa sinua silmiin, tuntea yhteyden, mutta olit... hermostunut? Sinussa oli kipua, ehkä suruakin, ja harmittelen, että ujostelin, enkä katsonut sinua enemmän, opetellut taas tuttuja piirteitäsi kuin yrittäisin tallentaa ne vanhuuteen saakka. Pelkäsin, ettet pitäisi jos sinua tuijotan, vaikka on vaikeaa olla katsomatta - olet aina minulle kuin arvoitus, jonka toivon ratkaisevani kunhan vain katson kauan, kyllin syvään, ja ymmärtäisin. *k
Kirjoitan seiniin autiotalojen, kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten. Siltä tämä tuntuu. *k
https://youtu.be/NJH7pDswAas
Tarvitsen sinut. Antamaan muodon, tarkoituksen, kohteen näille tunteille. Mutta tarvitsetko sinä koskaan minua? *k
Sillä on jo muoto, tarkoitus ja kohde. Sinä jos olet, mitä eniten tarvitsen. Niin kyllä minä tarvitsen...
Mukava vastaus. En tiedä keneltä, mutta silti mukava vastaus, kiitos. *k
Jos joskus... saisin levätä hiljaa, hetken vierelläsi, ilman sotaa, ilman taistelua, sinä vain, minä vain, rakkain.
https://youtu.be/2X52BAiVK6I
Voisitko olla..
Hyvää yötä, ihana.
Huomenta.
Olisinkohan hänestä ihana? Enkä tarkoita sodalla, että tilanne ja välit hänen kanssaan olisivat riitaisat, vaan haluaisin löytää hänen avullaan rauhan ja turvan muilta murheilta. *k
Varmasti olisit ja taidan arvata kuka olet. :)
Unissani sinä häilyt kaukaisen ja läheisen välillä, haaleana ja polttavana, tahtovana ja empivänä, varovasti. Halasin sinua kuin kerran ennenkin ja et päästänytkään irti, pidit minua vain lujemmin, tiukasti, ja se kaikki oli kuin totta ja oikeasti. *k
Tiedän kaiken olevan unta vain. Haaveita kuin haalistuvaa tuhkaa, voimansa antanutta. Sinä elät kaiken todeksi hänen kanssaan, et elämän kynnyksellä kuin minä, odottaen kutsua pidemmälle. Mutta ehkä tästä kaikesta syntyy jotain kaunista ensi elämässä. *k
Haluaisin niin paljon voida puhua auki kaiken näiden kahden vuoden aikana tapahtuneen, yrittää ymmärtää ja kuulla oman puolesi tarinasta, mutta tiedän, että jos kirjoittaisin sinulle ja pyytäisin anteeksi mikäli olen sinua satuttanut ja loukannut, ja kysyisin uudestaan mitä oikein välillämme tapahtui viime vuonna - et kuitenkaan vastaisi kuten edelliselläkään kerralla. Ärsyyntyisit vain kyvyttömyyteeni mennä kylmästi eteenpäin. Mutta aliarvioit silloin merkityksesi minulle.
Avasit kerran mieltäsi ja sydäntäsi ystävien seurassa, mutta et minulle kahden kesken. Enkä usko, että koskaan tulen ymmärtämään mikä muutti mielesi niin radikaalisti silloin. *k
Aina joskus on kuin ajattelisit minua ja se on lämmin tunne - kuin kaukainen halaus - ja kipinä syttyy jälleen. Että ehkä kuitenkin jos. Miten järjetön ajatus. *k
https://youtu.be/U3S6hXmX1UY
Minullakin on jäljellä enää yksi syy... muuten maisema olisi jo eri.
Miltä tuntuu kun keron että välillä ajattelen erästä naista jonka kanssa tiedetään toisemme pintapuolin mutta ei olla vielä nähty?
Mikä on tuo syy?
Tajusin tänään, että siitä on jo kaksi vuotta kun kirjoitin hänelle viimeksi tunteistani, sitä ennen puolestaan joulukuussa 2015 ensimmäisen kerran. Kahden vuoden välein. Mutta ehkä en tänä vuonna lähesty. *k
Ei sillä ole väliä. Tutustuin häneen vasta 2016
Olet aina ystäväni. Vaikka aika ajaisi erilleen, vaikka kilometrit kasvaisivat, hiljaisuus kasvaisi metsäksi.
Sinä säilyt minulle yhä ystävänä. Kun kurtistat kulmiasi, kun muutut kaukaiseksi kuin vuori, kun hymyilet edes hiukan, sillä kaiken sen takanakin ovat ne hetket, kun emme olleet niin etäisiä kuin nyt - kun kerroit tarinoitasi pöydän toiselta puolen ja en saanut koskaan katsettani irti sinusta, kun olit siinä ja minusta tuntui, että olin vihdoin kotona ja tiesin mitä olin aina etsinyt. Sillä en ole koskaan täysin yksinäinen, sillä tiedän, tunnen sinut. Moni saattaa etsiä koko elämänsä jotain mikä puuttuu, mutta sinussa minä tiedän missä se puuttuva on. Olen siinä mielessä onnekas.
Näytit minulle kauneutta ja ihmeitä siellä missä en ollut niitä aiemmin huomannut. Näytit maailman itsesi kautta. Ja miten kaipaankaan tarinoitasi. *k
Lahja ei oo vielä valmis
Kenen lahja? Kuulostaa jännältä.
Kaunis kirjoitus, kuin romaanista.
Kiitos. Se on ollut pitkä tie ja taistelu näiden tunteiden kanssa, mutta eivät ne tunnu hiipuvan millään. Ikävä tulee ja menee kuin lumipuuskat ja tällä hetkellä yksinkertaisinkin asia tekisi minut onnelliseksi. Ihan vain vaikka hyvän joulun toivotus häneltä.
Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ja edessä hyvä ja lämmin joulu läheisten kanssa. *k
Ooko sä R.T??
En, nimeni alkaa -yllättäen - K:lla. *k
Minunkin nimi alkaa yllättäen K:lla.
Se on mukavaa. Hänen, ketä olen näissä kirjoituksissani ajatellut, nimensä alkaa kuitenkin A-kirjaimella. *k
Tämä ikävä ei katoa. Aina joulun aikaan se on syvimmillään - tiedä en miksi ja saan kamppailla itseni kanssa etten soita tai kirjoita viestiä. Ikävöitköhän koskaan minua? Sitä aikaa kun vielä kävimme teatterissa ja konsertissa ja kaveriporukalla syömässä? Eilen ajatus siitä, että vaihtaisitkin työtä, muuttaisit pysyvästi muualle, sai minut liki paniikkiin. Se paljasti miten syvästi yhä tunnen ja miten vaikea minun on kestää ajatusta lopullisesta erosta, siitä ettemme ehkä enää koskaan näkisi. *k
Elämä on lyhyt ja katoava - toivotat työtoverillesi joulua ja seuraavana päivänä hän onkin poissa. Niin nopeasti me sammumme, emme vain hiipumalla ja kärsimällä, vaan myös nukkuessamme, yö vie mukanaan.
Toivon, että meille on vielä hetki jossain jäljellä, odottamassa. *k
Mutta luulen, etten voi enää rakastua, pelkään liikaa ottaa riskejä ja tuntea - sillä enhän onnistunut sinunkaan suhteen. Sain vain suuremman sotkun aikaan kun yritin toimia toisin kuin aiemmin, enkä edelleenkään tiedä mikä olisi enää oikein ja väärin. Lähinnä tuntuu, että kaikki mitä edes yritän on väärin.
Täytämme kumpikin ensi vuonna 40 vuotta, mutta toisin kuin sinä olen elänyt aina yksin, enkä ole koskaan seurustellut. Ajattelin pitkään, että ehkä meistä oli määrä tulla jotain kaunista, mutta vuodet kuluivat. Aika on armoton. On liian myöhäistä enää edes yrittää etsiä, haaveilla perheestä ja tiedän, että on vaikeaa ihastua, saati luottaa ja päästää lähelleen. Heikompina päivinä on vaikea jaksaa elää, sillä tulevaisuudessa ei tunnu olevan mitään odotettavaa. Pelkkää epäonnistumista. En ymmärrä miksi minun täytyy olla niin herkkä. Miksi en koskaan ole voinut olla rakkauden suhteen käytännöllisempi ja tyytyä vähempään kuin siihen kaikkein suurimpaan tarinaan. Mutta toisaalta kun ei edes muista ja tiedä enää miltä tuntuisi suudellakaan, on vaikea tuhlata sitä hetkeä kehenkään merkityksettömäänkään, kun haluaisi kaiken tapahtuvan vain rakkaudesta.
Miten yksinäinen vankila elämä voikaan joskus olla. *k
Älä anna auringon laskea vihasi ylle joku viisas sanoi kerran.
Ei ole hyvä jättää asioita solmuun ja sanomatta, jättää viimeisiksi sanoiksi epämääräisyyksiä tai kiistoja, tai jättää kertomatta miten tärkeä ja rakas toinen on, sillä et koskaan tiedä miten paljon aikaa on jäljellä. Puhtaalta pöydältä. *k