Sota on taistelua. Ajallisessa taistelussa tulee voittoja, tappioita, haavoja ja kuolemia. Taistelua varten pukeudutaan ja valmennetaan sitä varten, että sota vihollista vastaan voitetaan.
Uskovainen ihminen on Jumalan sotamies. Tässä sodassa vastapuolena eivät ole ihmiset vaan paha. Sotilas tarvitsee sotavarustuksen taistelutilanteita varten. Paavali halusi opettaa uskon säilyttämistä tutulla kuvalla.
Uskon taistelua varten Jumala on pukenut uskovaisen ihmisen sotavarusteilla. Jumala on myös luvannut pitää sotilaistaan huolen. Hänen tarkoituksenaan on, että ihminen voittaa sodan ja pääsee kerran taivaaseen. Uskon taistelu ei ole taistelua konkreettisilla aseilla (2. Kor. 10:4) eikä ihmisen ymmärryksellä (2. Kor. 1:4–5).
Taistelussa on erilaisia vaiheita. Joskus taistelu on kiivasta ja joskus käydään asemasotaa. Kiivaissa taisteluissa pyritään voimakkaasti vaikuttamaan viholliseen niin, että sen rintamat pettävät.
Asemasotavaiheessa molemmat osapuolet pyrkivät säilyttämään asemansa. Kumpi on vaarallisempi vaihe? Molemmissa on omat vaaransa. Siksi Jeesus kehotti aina valvomaan ja rukoilemaan (Matt. 26:41).
Vihollisesta on sanottu, että se on tuhansien juonten konstimestari. Se iskee aina siitä kohtaa, jossa aita on matalin. Taisteluvarustuksena Jumalan lapsilla on vyö, joka on Jumalan sanan totuus. Se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totuus ja oppi eivät muutu ajan muuttuessa.
Jaloissa Jumalan lapsilla on alttiuden kengät, jotta he voisivat saarnata alttiisti rauhan evankeliumia. Taistelukentällä on usein evankeliumin tarvitsijoita. Se ei katso tilannetta, missä kukin on tai ketä on läsnä. Psalmissaan Daavid sanoo: ”Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen” (Ps. 23:5). Usein evankeliumin saarna jää läsnäolijoitakin puhuttelemaan.
Vihollinen kiusaa meitä monella tavalla. Kysymykseen ”Sanoiko Jumala todella niin” liittyy kiusaus. Uskon kilvellä voimme torjua näitäkin vihollisen ampumia tulisia nuolia.
Jumalan lapsella on pelastuksen kypärä, toivo siitä, että hän kerran pääsee taivaaseen. Jumala on valmistanut omassa Pojassaan tien sinne. On paljon asioita, joita emme ymmärrä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on päässyt Jumalan armosta osalliseksi ja haluaa säilyttää taistelussa uskon ja hyvän omantunnon.
”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4:12.) Lain kautta Jumala herättää epäuskoisen ihmisen ja kutsuu sisälle Jumalan valtakuntaan. Tälle kutsulle kannattaa olla kuuliainen.
Uskovaisen ihmisen rukous on, että uskon lahjan kadottanut löytäisi tien takaisin Jumalan lasten yhteyteen, eikä itse väsyisi uskon taistelussa ja jäisi välille. Jumalan lapsi ei ole turhan toivon matkamies. Tämä toivo ei saata häntä häpeään, vaan tuo iankaikkisen elämän osallisuuden.
Taistelu voitetaan Jumalan sanalla. Siksi on tärkeää pysyä Jumalan sanan perustuksilla ja terveellisessä opissa, käydä seuroissa, osallistua omilla lahjoillaan evankeliumin työhön ja juurtua Jumalan valtakuntaan. Nuorena myös on merkittävää olla Jumalan hoidossa ja uskovaisten yhteydessä.
Vahvana perustana taistelujen aikana on Jumalan sana. Silloin eivät rajutuulet, myrskyt ja kiivaat taistelut tai asemasota irrota vankalta perustukselta.
Jeesus voitti kiusaukset Jumalan sanaan nojautuen (Luuk. 4:4–12). Raamattu kehottaa vastaamaan ”sävyisyydellä ja pelolla” niille, jotka toivon perustusta kysyvät (1. Piet. 3:15). Turvallista on luottaa Jumalan sanan voimaan ja taistella Jumalan antamilla sotavarustuksilla.
Teksti: Jorma Vuorma
Uskovainen ihminen on Jumalan sotamies. Tässä sodassa vastapuolena eivät ole ihmiset vaan paha. Sotilas tarvitsee sotavarustuksen taistelutilanteita varten. Paavali halusi opettaa uskon säilyttämistä tutulla kuvalla.
Uskon taistelua varten Jumala on pukenut uskovaisen ihmisen sotavarusteilla. Jumala on myös luvannut pitää sotilaistaan huolen. Hänen tarkoituksenaan on, että ihminen voittaa sodan ja pääsee kerran taivaaseen. Uskon taistelu ei ole taistelua konkreettisilla aseilla (2. Kor. 10:4) eikä ihmisen ymmärryksellä (2. Kor. 1:4–5).
Taistelussa on erilaisia vaiheita. Joskus taistelu on kiivasta ja joskus käydään asemasotaa. Kiivaissa taisteluissa pyritään voimakkaasti vaikuttamaan viholliseen niin, että sen rintamat pettävät.
Asemasotavaiheessa molemmat osapuolet pyrkivät säilyttämään asemansa. Kumpi on vaarallisempi vaihe? Molemmissa on omat vaaransa. Siksi Jeesus kehotti aina valvomaan ja rukoilemaan (Matt. 26:41).
Vihollisesta on sanottu, että se on tuhansien juonten konstimestari. Se iskee aina siitä kohtaa, jossa aita on matalin. Taisteluvarustuksena Jumalan lapsilla on vyö, joka on Jumalan sanan totuus. Se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totuus ja oppi eivät muutu ajan muuttuessa.
Jaloissa Jumalan lapsilla on alttiuden kengät, jotta he voisivat saarnata alttiisti rauhan evankeliumia. Taistelukentällä on usein evankeliumin tarvitsijoita. Se ei katso tilannetta, missä kukin on tai ketä on läsnä. Psalmissaan Daavid sanoo: ”Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen” (Ps. 23:5). Usein evankeliumin saarna jää läsnäolijoitakin puhuttelemaan.
Vihollinen kiusaa meitä monella tavalla. Kysymykseen ”Sanoiko Jumala todella niin” liittyy kiusaus. Uskon kilvellä voimme torjua näitäkin vihollisen ampumia tulisia nuolia.
Jumalan lapsella on pelastuksen kypärä, toivo siitä, että hän kerran pääsee taivaaseen. Jumala on valmistanut omassa Pojassaan tien sinne. On paljon asioita, joita emme ymmärrä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on päässyt Jumalan armosta osalliseksi ja haluaa säilyttää taistelussa uskon ja hyvän omantunnon.
”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4:12.) Lain kautta Jumala herättää epäuskoisen ihmisen ja kutsuu sisälle Jumalan valtakuntaan. Tälle kutsulle kannattaa olla kuuliainen.
Uskovaisen ihmisen rukous on, että uskon lahjan kadottanut löytäisi tien takaisin Jumalan lasten yhteyteen, eikä itse väsyisi uskon taistelussa ja jäisi välille. Jumalan lapsi ei ole turhan toivon matkamies. Tämä toivo ei saata häntä häpeään, vaan tuo iankaikkisen elämän osallisuuden.
Taistelu voitetaan Jumalan sanalla. Siksi on tärkeää pysyä Jumalan sanan perustuksilla ja terveellisessä opissa, käydä seuroissa, osallistua omilla lahjoillaan evankeliumin työhön ja juurtua Jumalan valtakuntaan. Nuorena myös on merkittävää olla Jumalan hoidossa ja uskovaisten yhteydessä.
Vahvana perustana taistelujen aikana on Jumalan sana. Silloin eivät rajutuulet, myrskyt ja kiivaat taistelut tai asemasota irrota vankalta perustukselta.
Jeesus voitti kiusaukset Jumalan sanaan nojautuen (Luuk. 4:4–12). Raamattu kehottaa vastaamaan ”sävyisyydellä ja pelolla” niille, jotka toivon perustusta kysyvät (1. Piet. 3:15). Turvallista on luottaa Jumalan sanan voimaan ja taistella Jumalan antamilla sotavarustuksilla.
Teksti: Jorma Vuorma
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.