Hyvät moralistit....

Palaan nyt näihin nuoruuden tapahtumiin, kun kerran niitä tunnutaan muistelevan. Olin koko nuoruuteni uskossa. Ja tietenkin Neitsyt. En käynyt tanssimassakaan. Noin 21 ikävuodesta I alkaen olisin kuitenkin tarvinnut seksiä. Olin koko nuoruuteni saanut hyvän orgasmin omilla käsilläni. Mutta se ei ollut samaa kuin tarvita miestä. Nyt tarvitsin miehen. Monin kyynelin rukoilin, että saisin ihanan aviomiehen. Täytettyäni 30 totesin, etten ollut saanut aviomiestä ja päätin, ettei minulle varmaan ole hyväksi elää enää selibaatissa. Eräänä iltana olin teellä erään miehen luona, josta en pitänyt, mutta jota kohtaan tunsin jonkinlaista vetoa. Teehetken jälkeen hän alkoi riisua minua. Vastustelin. Mutta koska olin päättänyt, että en enää elä selibaatissa, annoin lopulta periksi. Kun olisi ollut sekin aika, yrittikin hän tyydyttää minua vain käsin. Vaikka sanoin, että jälkiehkäisyäkin on saatavilla. Koin itseni hyvin onnettomaksi. En pystynyt kertomaan tapahtuneesta kenellekään. Mies ei ymmärtänyt neitsyydestäni mitään. Koin, että minua kohdellaan kuin jotain huonekalua. Pidin häneen kaksi vuotta yhteyttä, osoittaakseni, miten tärkeä asia on minulle. Ja ei, emme myöhemminkään rakastelleet. Minut siis vieteltiin turhaan, vain kärsimään. Nyt 25 vuotta myöhemmin kuulen, että sitä, että antauduin hänelle, ei ole voitu vieläkään antaa anteeksi. Että minun olisi pitänyt valita paremmin se, kelle neitsyyteni annan. Mutta miettikää vaan: jos mies x/nainen availee nappeja ne, pystyttekö aina kieltäytymään seksistä? Olin jo 30 ja sydämeni oli aivan verillä, sillä jo yhdeksän vuotta olin ollut rakastunut tapaamiini miehiin ja saanut aina todeta, että he menevät naimisiin jonkun muun kanssa (tai ainakin osa heistä) . Moralisoikaa vaan! Yrittäkää saada minut katumaan! Mutta minä muistan aina veriset kyyneleeni ja sanon vaan, että Jumala minut tuntee, jos Jumala on.