Jättäkää edes koirat rauhaan! Lennu mukaan lukien.

Lennu on söpö lyttynenä.

Koirat lahdattava, jennin piski ensin. Ruoka ja liha työttömille, ei eliitti lemmikeille.

Jos vähän keittiöfilosofoin ihmisten ajatuksia, mielipiteitä ja kirjoituksia ihmisen omasta näkökannastaan suhteessa eläimiin tai suhteesta kohdata eläimiä, SE ihmisen mielipide, ajatukset ja kirjoitukset kertovat hyvinkin paljon ihmisen omasta tunne-elämän kehityksestä, siitä mitä ihminen oikeasti on tunne-elämältään, empatialtaan ja tunneälyltään kokonaisuudessaan.

Joku käy navetassa, ja toetaa "kaikki on hyvin", "ihanaa nähdä lehmät siellä, kun ne voi niin hyvin".
Toinen käy turkistahassa ja "toteaa, jollakin ihmisenkin on elettävä", "hyvä kun tämäkin tila vielä kannattaa".
Kolmas menee, sitten turkistarhalle, navettaan tai sitten poroerotteluun, ja kohtaa ja tuntee monenlaisia tunteita, ajatuksia. Omia ajatuksia valtaa suru, ja sellainen epämääräinen pahanolontunne omassa sisimmässään.

Kaikki nämä kolme ajattelevat oman tunne-elämän lähtökohdistaan, luonteen perusteen lähtökohdistaan, lapsuuden ympäristön lähtökohdistaan jne. Jokainen näistä kolmesta ihmisestä voi hyvin tai huonosti kohdatessaan omat tunteensa (olettaen, että ylipäätänsä tuntee) tai sitten ei edes ajattele asiaa.
Oli niin tai näin, nämä kaikki kirjoitukset, joita nytkin olemme nähneet eri medioissa, kertoo ihmisestä todella paljon. Näissä kirjoituksissa ihminen oikeasti paljastaa oman totuutensa, oman sisäisen totuutensa, jota nykyään aika paljon peitellään jopa menestyksekkäästi, mutta näissä kirjoituksissa, joita nyt on ollut ja tullut tämän asian suhteen, ovat toisaalta tuoneet sen ihmisen rehellisesti, ihmisen sisäisen maailmansa esille.

Tässä olisi monella ihmisellä pysähtymisen paikka, oman itsensä ja tunne-elämänsä ja henkisen kyvykkyyden kasvattamiseen ja kehittämiseen.

Yksi kirjoituksista, joka jäi mieleen oli IS:n Ulla Appelsiinin kirjoitus, joka oli rehellisesti kirjoitettu, ja myöskin omasta lapsuuden muistoista. Hyvä ja asiallinen kirjoitus sinänsä, kiinnitin vain huomion siihen kohtaan, kun hän oli käynyt navetassa ja oli iloisia muistoja. Hyvä niin. Ne hänen lapsuuden muistonsa kolahtivat siksi, koska minun omat lapsuuden muistot poikkesivat hyvin selvästi hänen lapsuuden muistoista navetassa käymisen suhteen.
Itse muistan, kuinka olin surullinen, kun kävin navetassa, koska lehmät olivat niin pienessä tilassa, ja muisten edelleen sen yhden lehmän katseen, ja minä olin tosi surullinen, tulipa kyynelkin poskeen. Olin joku viisi-kuusi vuotias.

Myöhemmässä vaiheessa kävin poroerottelussa, ja sanoin isälleni, "että porot ovat hädissään, ja tuntui niin saakelin pahalle", kun moottorikelkalla porot ajettiin. aitaukseen. Muistan isän vastanneen: "en minäkään pidä näkemästä, mutta ajattelen, että porot joutuvat tämän kaiken kokemaan vaan kerran vuodessa, kun monet eläimet kärsii joka päivä". Tulin tunteiteni kanssa hyväksytyksi vaikka itse asiaan en voinut vaikuttaa.

Ja näissä ihmisten eri kirjoituksissa näkyy ihmisten erilaisuus. Tarkoituskaan ei ole olla, että me ihmiset olisimme samanlaisia, sitä ei kestäisi kukaan, mutta haluan tässä tuoda esille, että näin maailma koostuu monista eri tunne-elämän lähtökohdista, joten ei ole ihmekkään, että maailmaan mahtuu sanansaattajia, ja monenlaisia yhteentörmäyksiä. Kenenkään näkemys ei ole parempi tai huonompi, vaan erilaisia, ja siitä syystä meillä tulee olemaan jatkossakin paljon keskustelua eri asioista. Lapset eivät valehtele tunnekokemuksistaan, ja itseasiassa lapsuuden muistot elävät meissä voimakkaasti ja ne vaikuttavat meissä enemmän kuin itse sitä tiedostamme. Mutta me rakennamme kuitenkin yhteistä maailmaa, se pitää meidän kaikkien muistaa, tässä ja nyt ja tulevaisuudessa.

Eri keskustelun tyyliljeihin en viitsi sanoa sanaakaan eikä se ole tarpeen, koska sokea Reettakin näkee, mikä se on tänä päivänä someaikaan, ja somen sokeuttaman aikaan, jota sitten kirjoitetaan ihan vaikka medioissa.

Kunhan purkauduin, lapsuuden tunnekokemukset vain pyöpähtivät pintaan. Pieni poron vasan juoksu, ja lehmän rauhallinen katse, joka ei tiennyt omasta ahdingostaan, koska oli aina ollut näin.

Ja kun kirjoitin, että "lehmä ei tiennyt", en tieteenkään tarkoita, että lehmä miettisi ja analysoisi omaa tilaansa, ja tulevaisuuden näkymänsä, mutta jokainen joka on ollut eläinten kanssa tekemisissä, tietää, että eläin reagoi käyttäytymisellään, ja näyttää ahdistuksensa, kun olot muuttuvat poikkeuksellisesti suhteessa eläimen kokemaan.

Ei kaikista ole kasvisten puputtajiksi. Tulis liian köyhä ruokavalio. Kaalit, pavut, herneet, soija ja linssit aiheuttavat useille suolistovaivoja ja kaasuongelmia. Siinä sitte piereskellään kasvihuonepäästöjä ilmaan.