Sä olet aivan ihana ilmestys! Sen yhden kauniin lauantain jälkeen, kun silloin katsoit minua... Siitä lähtien olen ollut kivuliaassa koukussa sinuun. Ja se koskee aivan liian paljon.
Kaikki on mennyt sekaisin sen yhden maanantaisen illan jälkeen. En ole saanut elämässäni mitään aikaan, kun epätietoisuus ahdistaa sisintäni. Se satuttaa ja vie kaikki voimani. Olen tosissani yrittänyt tehdä jotain meidän eteemme, mutta se paikka ja ne ihmiset rajoittaa minua vain liian voimakkaasti...
Tässä ei ole mitään järkeä. Olen aina miettinyt jo useita päiviä ennen mahdollisia kohtaamisiamme, että miten pitäisi toimia. Usein se vain päättyy siihen että en uskallakkaan tehdä mitään ja pakenen paikalta. Sitten taas soimaan itseäni ja ahdistun. Olen tahattomasti ajanut itseni tähän noidankehään ja nyt rehellisesti pelkään että on parempi antaa periksi.
Ensimmäisen kerran kun tässä elämässä avauduin tunteistani ihastustani kohtaan, niin sain näpeilleni. Pettymys oli valtava ja masennuin silloin vakavasti. Sen jälkeen kovetin sydämeni ja elämä oli taas helppoa, kunnes sinut tapasin. Olit silloin minulle vain mukava ja kivannäköinen nainen, kunnes sitten aloit osoittamaan kiinnostusta. Olin luullut etten enää reagoisi mihinkään näin voimakkaasti. Samalla heräsi ahdistus ja pessimismi, etten vain taas uskaltaisi unelmoimaan ja haaveilemaan. Kävisi niinkuin ensimmäisellä kerralla, kun uskalsin kertoa tunteistani.
En tykkää yhtään tästä! Minusta tuli pelokas ja ujo poika edessäsi. Minne hävisi se rentous ja varmuus itsestäni, joka oli silloin "alkuaikoina". Haluaisin taas nauttia elämästä ja tehdä asioita ilman tätä piikkiä rinnassa. En vain yhtään tiedä varmaksi, mitä minun pitäisi tehdä.
Tosissani sinut haluaisin jakamaan elämän kanssani. Sinä olet onneni ja unelmani. Et voisi koskaan tehdä suhteeni mitään, mikä saisi minut sinut hylkäämään. Minä tahdon tuntea sinut kokonaan! Olet kiehtova mysteeri minulle...
Mutta realiteetit pakottavat minut ajattelemaan myös itseäni. Rehellisesti olen sitä mieltä, että parasta olisi jos meillä olisi jokin suora keino olla yhteydessä. Nykyinen tilanne, jossa tavataan on minulle liian kova pala. Minulla on niissä tilanteissa aina mahdollisuus paeta, sinulla ei. Pelkäänkin että ahdistut kuten minä ja koet tämän saman kivun. Sitä en sinulle halua!
Minun pitäisi käydä tunnelukkojani läpi, jotta voisin saada sen rohkeuden ja varmuuden takaisin. Se vie paljon aikaa, mutta pakko minun on jotain tehdä. Koen etten ole näin heikkona arvoisesi...
Unelmani olisi että sinä olisit mun ja minä sun. Yhdessä olisimme jotain aivan mahtavaa ja jotain niin kaunista. Vain taivas olisi rajana siinä hommassa...
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta tapahtuipa mitä tahansa, niin Sinä tulet aina olemaan sydämessäni ikioma, rakas Onnettareni...
Kaikki on mennyt sekaisin sen yhden maanantaisen illan jälkeen. En ole saanut elämässäni mitään aikaan, kun epätietoisuus ahdistaa sisintäni. Se satuttaa ja vie kaikki voimani. Olen tosissani yrittänyt tehdä jotain meidän eteemme, mutta se paikka ja ne ihmiset rajoittaa minua vain liian voimakkaasti...
Tässä ei ole mitään järkeä. Olen aina miettinyt jo useita päiviä ennen mahdollisia kohtaamisiamme, että miten pitäisi toimia. Usein se vain päättyy siihen että en uskallakkaan tehdä mitään ja pakenen paikalta. Sitten taas soimaan itseäni ja ahdistun. Olen tahattomasti ajanut itseni tähän noidankehään ja nyt rehellisesti pelkään että on parempi antaa periksi.
Ensimmäisen kerran kun tässä elämässä avauduin tunteistani ihastustani kohtaan, niin sain näpeilleni. Pettymys oli valtava ja masennuin silloin vakavasti. Sen jälkeen kovetin sydämeni ja elämä oli taas helppoa, kunnes sinut tapasin. Olit silloin minulle vain mukava ja kivannäköinen nainen, kunnes sitten aloit osoittamaan kiinnostusta. Olin luullut etten enää reagoisi mihinkään näin voimakkaasti. Samalla heräsi ahdistus ja pessimismi, etten vain taas uskaltaisi unelmoimaan ja haaveilemaan. Kävisi niinkuin ensimmäisellä kerralla, kun uskalsin kertoa tunteistani.
En tykkää yhtään tästä! Minusta tuli pelokas ja ujo poika edessäsi. Minne hävisi se rentous ja varmuus itsestäni, joka oli silloin "alkuaikoina". Haluaisin taas nauttia elämästä ja tehdä asioita ilman tätä piikkiä rinnassa. En vain yhtään tiedä varmaksi, mitä minun pitäisi tehdä.
Tosissani sinut haluaisin jakamaan elämän kanssani. Sinä olet onneni ja unelmani. Et voisi koskaan tehdä suhteeni mitään, mikä saisi minut sinut hylkäämään. Minä tahdon tuntea sinut kokonaan! Olet kiehtova mysteeri minulle...
Mutta realiteetit pakottavat minut ajattelemaan myös itseäni. Rehellisesti olen sitä mieltä, että parasta olisi jos meillä olisi jokin suora keino olla yhteydessä. Nykyinen tilanne, jossa tavataan on minulle liian kova pala. Minulla on niissä tilanteissa aina mahdollisuus paeta, sinulla ei. Pelkäänkin että ahdistut kuten minä ja koet tämän saman kivun. Sitä en sinulle halua!
Minun pitäisi käydä tunnelukkojani läpi, jotta voisin saada sen rohkeuden ja varmuuden takaisin. Se vie paljon aikaa, mutta pakko minun on jotain tehdä. Koen etten ole näin heikkona arvoisesi...
Unelmani olisi että sinä olisit mun ja minä sun. Yhdessä olisimme jotain aivan mahtavaa ja jotain niin kaunista. Vain taivas olisi rajana siinä hommassa...
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta tapahtuipa mitä tahansa, niin Sinä tulet aina olemaan sydämessäni ikioma, rakas Onnettareni...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika paljo tekstii pelkälle r-kiskan myyjälle ... 👀
Myyjällekkin... mutta minulle hän elämä!
Ootkai muistannu ottaa sinkkukupin ostaessas sen loton ja kahveeta ko. ärrältä?
Hän ei ole ärrän myyjä...
Entä jos kuulostelet hyvin varovasti hänen tunteistaan sua kohtaan, mutta luultavasti sun pitäisi olla ensin se joka kertoo tunteistasi hänelle että saisit vastakaikua. Voihan olla, olla hänellä on samantapaisia kokemuksia. Avaa tilannetta esim. jonkun tarinan tai muun esimerkin kautta hänelle. Muista, että kaikki kokemukset eivät ole sellaisia kuin se sinun eka kokemuksesi on ollut.
Ja sinä uteliaana odotat vastausta enemmän kuin kukaan😂
Kiitos...
Hän on omien sanojensa mukaan tosi ujo, vaikka puhuukin paljon. Aina kun kohtaamme, niin hänen sanoistaan on mahdoton päätellä mitään varmaksi, mutta ilmeet kertovat jännityksestä ja epävarmuudesta. Pari kertaa olen uskaltautunut kysymään häntä vähän sivummalle, jotta voitaisiin tätä asiaa jotenkin käsitellä. Mutta kun hänellä on aina esteitä silloin. Sanoisin että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan, kuten minullä häntä. Emme vain kykene/uskalla kohdata niitä.
Tarvitsisin vain kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan, mieluiten ilman mitään häiriötekijöitä. Sitten minulla olisi kaikki avaimet tähän lukituneeseen tilanteeseen. Tuntuu vaan siltä että kahdenkeskistä aikaa on mahdoton saada...
Eikö sinulla ole mahdollisuutta saada hänen sähköpostiosoitettaan tai puhelinnumeroaan? Laitat rohkeasti tuon aloitustekstisi menemään hänelle. Tuo kirjoittelusi ei voi saada huonoa vastaanottoa. Tee se tänään jos voit!
Pyysin häneltä numeroa kun viimeisimmän ja ehkä ainoan kerran tutustuttiin sen pienen hetken. Hän kertoi miettivänsä asiaa. Nyt noin kuukauden jälkeen en tiedä mikä asian laita nyt olisi, kun en vain yksinkertaisesti siinä tilanteessa pysty asiaa kysymään. Hän ei toisaalta ole myöskään asiasta mitään maininnut...
Epäilen että hän vain haluaisi tutustua ensin paremmin, mutta kun ei minusta ole tällä menolla mihinkään...
Jos hän osoittaa kiinnostusta sinuun, olet vahvoilla. Ei hän sitä tee ilman syytä!
Ap, etkö voisi vaan pyytää häntä kahville? Kahville voi pyytää myös kaverina eli ei pitäisi olla edes suuri riski mihinkään ikävään. Eikä fiksut ajattelevat ihmiset toimi ikävästi. Jos hän olisi ääliö, se olisi varmaan hyvä tietää heti alkumetreillä.
Kahvikutsu on helppo lähettää maililla tai tekstarilla. Ainakin itsellä on tosi vaikea saada sanottua kutsua ääneen, kun tulee lyhyt hetki, jossa se olisi mahdollista. Tilanne lipuu helposti ohi. Omat tunteeni kerroin viestillä, koska en olisi muuten uskaltanut sitä tehdä koskaan. Olen juuri paljon puhuva hymyilevä, mutta sisältä ujo nainen.
Minua ei epävarmuus pelottaisi. Tiedä, että osaisin irl poistaa Hänen epävarmuutensa. Kun kertoisin mitä tunnen, ei hänellä olisi mitään syytä epäillä miksi hänet haluan. Ei minulla ole vaikeuksia ilmaista tunteita kun ollaan suhteeseen päästy. En minä ole ketään koskaan näin rakastanut. ❤️
Jos olisit hän, laita se kahvikutsu jo tänään ja heti! Vastaan ja jos olet kotona, tulisin mielellään sinne ilemmalla, jos haluat. S
Kauniisti kirjoitettu. Minulla ei ole hänen puhelinnumeroaan tai sposti osoitettakaan. :(
Hyvää yötä hänelle... <3