Kuvaile yksityiskohtaisesti
Miten olette liian erilaisia kaivattusi kanssa?
Anonyymi
61<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
olemme erilaisii, elämme erilaista elämää...
MUTTA kyllähän sitä aina kokeilla vois =) =) kemioiden kohtaamista!
eikös vastakohdat vedä puoleensa =)
Hän on selvästi liiankin kiltti mies, mutta mä olen ankara nainen. Miehelleni siis. En tiedä sopisimmeko yhteen lopultakaan, mutta toivon että tilanteet tasaisivat piirteitämme.
Samma här, toivon.
Oikeastaan olemme hyvin samanlaisia monin tavoin ja siksi häntä on helppo ymmärtää, silloinkin kun en edes haluaisi ymmärtää.
Meillä kai toimii aika samalla tavoin tuo ajatuksenjuoksu ja käytöksemme pohjaa aika pitkälle samanlaisiin asioihin.
Eräs asia meissä on erona. Moraalikäsitys ja empatia tuntemisen kyky. Minulla nämä ovat hyvin voimakkaasti ja tehokkaasti toimivia.
Hänellä empatiakyky toimii jähmeästi. Hän helpommin tuntee empatiaa itseään kohtaan kuin muita.
Moraalikäsitys meillä myös erilainen. Hän oikoo sääntöjä ja menee vähän ojien kautta tavoitteeseen kyseenalaisin keinoin ja mun on vaikea hyväksyä sitä hänessä.
Koen että normeja oman edun tavoittelun takia kiertävä ja ehkä sääntöjä venyttävä henkilö joka hiukan valheellisesti saavuttaa päämääriä ei ehkä ole minulle sopiva ihminen.
Hän elää ei niin kuuliainen kansalaisen moraalilla kun taas itse olen hyvinkin tunnollisesti moraalisia sääntöjä noudattava.
jommankumman on oltava enemmän edustava, miten toisen tuettava, tyhjiä lyövää, syöpätettaria, huumori parantavana elämänvoimana, kaikki elämänvoima on poissa....
kaukana toisesta......
https://www.youtube.com/watch?v=fKFOjFeMum4
Tämä oli mielenkiintoinen analyysi ja mietin esittämiäsi asioita. Mielestäni me myös olemme aika samanlaiset mutta minulla on enemmän ongelmia. Etsin vielä itseäni mutta sinä olet jo löytänyt. Minä en ole niin jääräpää kuin Sinä. Toisaalta meidän ei tarvitse sopia toisillemme mutta uskon, että olisimme sopineet. Muistutat myös miestäni ja tulen hänenkin kanssaan toimeen. Kannattaako näitä oikeastaan miettiä...?!
Ei sinun ainakaan. Olen nimittäin nainen ja eikös sen pitäisi olla ilmiselvää jo kirjoituksen pohjalta ?
Naiset usein empaattisia ja miehet tunteettomammin asioihin suhtautuvia
Naiset usein kouluissakin tunnollisia ja miehet niitä luokan häirikköjä !
Järkikin pitäisi jo kertoa että sukupuoli oli kirjoituksessani nainen
No, hän on vaan täydellinen ulkonäöltään ja hyvin älykäs ja kunnianhimoinen, arvostetussa ammatissa. Minä en mitään noista.
Älä höpötä.
Taidan olla itsekkäämpi mitä toinen, tai ainaski vaikuttaa. Yritän silti ajatella kaikkien kannalta parasta, mutta oon kai liia eneginen. Mutta en kuitenkaa oo koskaan käyttäny kyseenalaisia keinoja ja huijannu yms. Oon vaa persoonaltaan erinlainen mitä toinen. Teen ensin, ajattelen sitten ja heittäydyn. Kuiteski tullaa toimee ja on ollu kivaaki mutta entiiä sitte. Vika taitaa olla min
ussa, ei hänessä
Mutta pitäisi kokeilla nii tietäis paremmi koska vastakohat vetää puoleensa. Vaikka on meissä samojaki piirteitä
Ihan täysin erilainen tausta, erilainen ystäväpiiri ja sukulaiset. Erilainen arvomaailma. Erilaiset harrastukset.
Ei siitä vain olisi tullut mitään.
On turha miettiä. Minä pysyn mieheni kanssa niin kauan kuin hän jaksaa tässä olla. Tämä asia on osaltani loppuunkäsitelty.
Olen aina ehdottoman rehellinen kaikessa, kuin mörri. Kaivattuuni ei voi luottaa missään asiassa.
Mielestäni Sinä edelleen kaipaat minua. Helpottaisi varmaan, jos myöntäisit. Minä kuitenkin pysyn tässä. Sinun täytyy mennä eteenpäin sinun itsesi takia.
Missä tässä pysyt, niinhän minäkin olen täällä ja tässä. Missä ihan tarkkaan olet, tiedätkö ihan aina itsekään missä olet. Miksi minulla mennä eteenpäin jos olen jo kotona maalissa.
miehelle?
Ikäeron takia erot on suuria elämäntilanteissa sekä ihan jo kaveripiireissä jne.
Jos hän olisi muutamia vuosia vanhempi tai itse 10 vuotta nuorempi niin tilanne olisi toinen.
Nyt vain katselen vierestä.
Melkein itkettää kun olisin halunnut tavata jotain tuollaista nuorempana.
Oletko nainen vai mies? Miksi pidät hänestä niin kovasti? Mikä sai sinut pitämään hänestä? Olen vain utelias, sen takia kysyn. =)
Miehelle vai naiselle?
Kyse on naisesta.
Hän on herkähkö, ajattelevainen, hieman varovainen ja hänessä on sisäisesti jotain sellaista mitä on vaikea saada käsitettyä. Hänessä on myös jotain sanotaanko, hassua.
Olisin nuorempana ollut ihan täysin sekaisin hänestä, nyt sentään olen pystynyt ottamaan etäisyyttä, olemaan vähän liiankin asiallinen sekä järkevä koska ikäeroa on niin paljon.
Enkä usko että hän olisi minusta kiinnostunut oikeasti muutenkaan. Olen vain ok seuraa hänelle.
En yleensä kirjoittele tänne mitään, mutta ei mahda mitään että on ikävä häntä useinkin. Hänen näkeminen ei auta kun tulee vain entistä ikävämpi sen hetken hyvän olon jälkeen.
Toivon että olisin kohdannut hänet aijemmin.
Miksi aiemmin, oletko varattu?
Näettekö usein?
Viikoittain juuri tällä hetkellä.
En tiedä jaksaisinko edes useammin, liian raskasta.
Oletteko samassa työpaikassa?
Miksi kysyt, oletko samassa tilanteessa naisena? Kyllä olemme.
En tiedä tilannettanne, mutten itse sanoisi 10 vuoden olevan iso ikäero. Tietenkin se voi vaikuttaa piireihin, joissa liikutte, mutta oletko ajatellut, että voisit olla hänen ystävänsä? Jos hän sitä haluaa, tietenkin.
Ja mihin kaupunkiin/kuntaan tämä olisi menossa?
Kyllä olen nainen ja tutulta kuulostaa. En vaan pidä todennäköisenä sitä että tää nainen olisi kiinnostunut musta samalla tavalla kuin minä hänestä.
Olet kiinnostunut naisesta naisena?
Tuo on vähän hankalampi tilanne kyllä sitten.
Etelään menee ja sitä ikäeroa on enemmän kuin 15 vuotta. Kyllä se ikäero vaikuttaa kaikkeen vaikka sitä kuinka haluaisi ajatella ettei ole niin.
Yritän ehkä olla hänen ystävänsä, mutta siinä on omat hankaluutensa kuten toisen elämän seuraaminen vierestä.
Aina kannattaa ainakin aloittaa ystävänä. Itse ainakin olen sitä mieltä. Silloin tutustut häneen paremmin, ja jos hyvin käy (pysytään kuitenkin positiivisina), voi ystävyydestä tulla jotain enemmän. Joskus taas... Huomaat ettei hän ole sellainen kuin ajattelit ja ihastumisen tunne kuihtuu, mutta ainakin hän on edelleen ystäväsi ja olet taas yhden ystävän rikkaampi. Eikö?
Niinpä, annat tunteiden kuihtua friendzonelle ja katsot kun joku toinen mies hänet nappaa.
Tosi hyvä ehdotus!
Ei tuo miehen kannalta ole ihan järkevä ratkaisu sekään.
Mikset usko naisen olevan kiinnostunut samalla tavalla kuin sinä hänestä?
Koska hän ei ole osoittanut kiinnostumisen merkkejä. En kyllä ole minäkään
Aivan. Et siis voi olla varma. Itse (henkilökohtaisesti) en ikinä näytä merkkejä, kun olen ihastunut johonkin. Ehkä nauran enemmän, mutten muuten oikein mitään.
Odotan, että toinen näyttää jonkin merkin tai eleen, josta saattaisin tietää.
Valitettavasti ympäristössä missä yleensä näemme on vaikea edes osoittaa kiinnostusta toista kohtaan kun on niin paljon ihmisiä ympärillä.
En halua loukata sinua mutta tätä keskustelua ei kannata jatkaa. Olisi parasta vaan lopettaa koska välillä myös ärsytämme toisiamme. Pelkään, miten sinun käy, jos lopetan. Välitän sinusta kuitenkin. Olen huolissani Sinusta.
Hyvin käy sinusta en tiedä?
En minäkään halua ketään loukata. Ihan sydämestäni mukavat jatkot.
Kysymys on aseteltu negatiivisesti. Jos kaksi ihmistä ovat kiinnostuneet toisistaan tarpeeksi ja ovat valmiita tekemään suhteen eteen töitä, ei ole mitään esteitä. Molempien on toki haluttava suhdetta ja tehtävä töitä sen onnistumisen eteen. Minä en usko esteisiin, minä uskon rakkauteen.
Tää on totta.
Ei me olla liian erilaisia, me ollaan kai liian samanlaisia ;)
Niin kai sitten. Me emme lopulta halua toisiamme. Minun mieheni haluaa minut. Luulen, että hän rakastaa minua. Hän ei välitä minun elämäni vastoinkäymisistä vaan pysyy rinnalla aina. Sitä vaan arvostaa.
Sinun elämäsi on sinun enkä pysty siihen vaikuttamaan. On pääasia, että olet itse tyytyväinen. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Emme mielestäni ole erilaisia, vaan vaistoan vahvasti samankaltaisuutta. Hän saattaa luulla että olen erilainen kuin oikeasti, koska tutustuessamme en ollut oma itseni.
Mä en ainakaan tuntematta ketään pysty sanomaan kuinka samanlainen tai erilainen toisen kanssa on ja onko sillä väliä. Miks tommoseenkin asiaan pitää laittaa vaatimuksia ja olettaa jotain.
Tunnemme kyllä, enkä asettanut mitään vaatimuksia.
Ei välttämättä ollenkaan tai sitten ihan eri planeetalta
>marsilta venukselle
toivottavasti muistin oikein
Yksityiskohtia,,hmm... mielummin jälkeenpäin jos koskaan
Joskus tuntuu, et ajatukset ei ihan kohtaa... Eri maailmoista jotenkin.
Niinhän se on.
Tai sitten viestitään vaan eri kielillä. Kyllä yhteisymmärryksen voi löytää, jos siihen on vain tahtoa.
Me taidetaan olla samanlaisia tunteellisia, empaattisia, vastaanottavaisia herkkiksiä kumpikin. Samanlaisuus saa aikaan kummallisen tunteen niin kuin oltais tunnettu jo pitkään, tuntuu että ymmärrämme toisiamme ja vaistoamme toistemme mielen liikkeet herkästi. Mutta onneksi erojakin on, hän on määrätietoisempi ja nopeampi päättämään, myös itsepäisempi, vaikka verhoaakin sen naiselliseen pehmeyteen. Minä analysoin kaikkea liikaakin ja jään jahkailemaan.
Liika samanapaisuus voisikin aiheuttaa hylkimisreaktion, ja nyt on selvästi päin vastoin.
Oletteko usein tekemisissä. Kannattaa kokeilla silti ja katsoa mitä tapahtuu
Luulen että hän ei lämpene enään minulle...
Joskus liika samankailtaisuus ei löydä mahdollisuutta
Pienestä kii
Sopivasti, toivottavasti
liian?
Eihän meissä ole muuta eroa kuin ikäero ja sukupuoli. Muuten meissä on paljon samaa. Ikäeron voi kuvata tarkasti vuosina. Sitä oli paljon. Sukupuolieronkin vois kuvata tarkasti, mut jätän väliin😉
Ikäero eli sinä makaat lähes haudassa
Joka puolella ryppyjä ja vihaat kaikkea mitä nuoriso rakastaa
Et tykkää seksistä
Et tykkää että siitä kukaan puhuu
Olet huumorintajuton
Olet kateellinen nuoremmille samaa sukupuolta oleville
Vaihdevuodet alkaneet
Ihosi veltostunut
Sori, ohi meni😂