Usein mietin, miksi meidän tiemme kulkivat niin läheltä toisiamme, liian läheltä, jotta se olisi vain sattumaa tai jotain. Kakisi faktaa. Olisin halunnut sinut. Minä en saa sinua. Miksi ei elämä vienyt meitä toisistamme etäälle, tai ainakin minut, joka olen nyt koukussa sinuun? Näin ei olisi pitänyt käydä, koska tilanne aiheuttaa liikaa inhimillistä kärsimystä. Enään ei asiaa voi korjata, vahinko on jo tapahtunut.
Ehkä sinun kannaltasi asia ei kosketa, tai meidän suhteemme on vain eräs suhde lukemattomien muiden ystävyyssuhteiden joukossa tai olen vain jollakin lievällä tasolla ystävä. Meidän maailmamme tavallaan kohtaa fyysisesti, mutta oikeasti me emme kohtaa koskaan. Olen kuin pienen pieni valohiukkanen joka kiitää läheltä ohitsesi, mutta johon painovoima ei paljoakaan vaikuta.
Irrallisia ajatuksia ilmaan heitettynä, sellaisia nämä ovat, mutta realiteetti on silti karu fakta minulle. Se lyö ankarasti kasvoille joka hetki, eikä sääliä tunne. Tämän kysymyksen kanssa minä jään yksin ehkä koko elämän ajan. Sinä et sitä tule kertomaan, jos oikein tunnen luonteesi ja tapasi. En tiedä, onko kyse piittaamattomuudestra, kylmyydestä vai vain puhtaasti tietämättömyydestä. En ehkä koskaan saa tietää.
Ehkä sinun kannaltasi asia ei kosketa, tai meidän suhteemme on vain eräs suhde lukemattomien muiden ystävyyssuhteiden joukossa tai olen vain jollakin lievällä tasolla ystävä. Meidän maailmamme tavallaan kohtaa fyysisesti, mutta oikeasti me emme kohtaa koskaan. Olen kuin pienen pieni valohiukkanen joka kiitää läheltä ohitsesi, mutta johon painovoima ei paljoakaan vaikuta.
Irrallisia ajatuksia ilmaan heitettynä, sellaisia nämä ovat, mutta realiteetti on silti karu fakta minulle. Se lyö ankarasti kasvoille joka hetki, eikä sääliä tunne. Tämän kysymyksen kanssa minä jään yksin ehkä koko elämän ajan. Sinä et sitä tule kertomaan, jos oikein tunnen luonteesi ja tapasi. En tiedä, onko kyse piittaamattomuudestra, kylmyydestä vai vain puhtaasti tietämättömyydestä. En ehkä koskaan saa tietää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos et itse ota yhteyttä tähän ihmiseen ja kysy, joudut elämään epätietoisuudessa lopun ikäsi? Tieto yleensä helpottaa ja auttaa jatkamaan matkaa! Jossittelu on pahinta.
Jos olisi minulle, niin kyllä se koskettaa ja ainoa syy miksi asia ei ole edennyt on tietämättömyys. Kerroin pitäväni hänestä ja en saanut aivan samanlaista vastausta häneltä, vaikka toisaalta hän ei ole minua poiskaan työntänyt. Se hieman jarrutti omalta puolelta. Toivottavasti saat puhuttua vielä hänen kanssa asiasta ja löydätte tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Sitä toivon omalle kohdallenikin.
Hän ei ole kertonut koskaan pitäväni minusta, ei edes vihjannut sinne suuntaan. Joten et ole hän.
Hyvä niin, jos totta puhutaan, kirjoituksesi onkin enemmän kuin oma puoleni tilanteesta, ehkä siksi siihen reagoin.
"ystävyys ja lumihanki on sellainen että jos päälle kustaan se häviää"
Meillä on hetkemme ja aikaimme.. Olet joyain niin tuttua niin hyvää, mutta olen epävarma. Toisaalta en tiedä tästä kaikesta tarvitsen varmuutta,kun kävelen.
Kun kävelet? Minne olet kävelemässä, ja mistä kävely tähän tuli?
Voisit joskus pysätyä siinä valohiukkasessasi ja kysyä mitä kuuluu tältä ajatustesi kohteelta.
Katso silmiin ja kysy.
Tulet löytämään onnen! Et hänen kanssaan mutta joskus tulet löytämään jotain mikä ei vedä millekään muulle vertoja.