Varakas Afrikka on köyhä

Teollistuvan Afrikan historia nojautuu pitkälle siirtomaajärjestelmän aikakauteen ja jota leimaa vieläkin siirtomaarosvouden jälkeisyys. Siirtomaaisännät (lännen kehittyneet kapitalistivaltiot) osin toivat teollisuutta mutta jättivät orjuutta myöten pahat jäljet. Orjuutta ja rotuerottelua, jota sumeilematta käytettiin lännen kapitalistien varallisuuden lisäämiseksi.
Kehittynyt kapitalismi, joka menetti siirtomaat niiden itsenäistyessä, jatkoi samaa riistopolitiikkaa luonnonvarojen ryöstämisessä. Sitä sanotaan uuskolonialismiksi.
Johtavat siirtomaiden itsenäisyystaistelijat varoittivat perustamasta samanlaista valtiotyyppiä kuin entisillä riistäjillä oli ei toteutunut.
Afrikan esimerkki toistuu kaikkialla alikehittyneesssä maailmassa.

Lännen ihannoima kehitysapua on pitkälle valhetta. Sillä peitellään uuskolonialismia. Useimmat tutkimukset osoittavat, että annettua kehitysapudollaria tai euroa kohti ne palaavat lähtömaahan kahtena ja useampanakin.
Ne maaperän hyödykkeet, jos ne työstettäisiin tuotteiksi Afrikassa, olisivat poissa kehittyneestä kapitalismista. Toisin sanoen kehittynyt kapitalismi nojaa melkoisesti Afrikan luonnonvarojen ryöstämiseen. Virkakielessä ryöstöä nimitetään vapaaksi maailmankaupaksi.

Kehittymätön Afrikka.
Kehitysavun katteetomuus.

Afrikkalaisista kerrotaan pötyä. He olisivat tietämättömiä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan valkoista erooppalaista alempia. Tämä oppi afrikkalaisista kehitettiin siirtomaakaudella alistamisen perusteluksi. Siirtomaaisäntä olisi tehnyt uroteon viemällä heille raamatun nostaakseen "ali-ihmisiä" vähän ylemmäksi. Oppi levitettiin Eurooppaan. Afrikkalaisia tuotiin eläintarhoihin tai kiertäviin sirkuksiin näytteille esimerkkinä ali-ihmisistä. Kansoille syötettiin teesiä, kuinka oikeaan oli mennä Afrikkaan sivistämään heitä. Kääntöpuolta ei mainittu. Maaperän rikkaudet vietiin emämaihin, joissa kapitalistit jakoivat murusia työläisllekin.
Totuus unohtui: Afrikkalaiset saivat raamatun mutta menettivät maaperän rikkauksia.

Sittemmin rinnalle kehitettiin humanistinen kehitysapukäsite. Jalot, rikkaat yksilöt ja valtiotkin veivät omastaan luopuen apua ali-kehittyneille ihmisille. Samalla tuotettiin näkemystä, ettei mikään apu riitä alkeellisille afrikkalaisille. On huomattava, ettei ole syytä kiistää avustusta. Oleellista on huomata valheellinen propaganda, joka yhteyteen luotiin jo siirtomaa-aikakaudella.
Omituista on, että vieläkin mm. Perussuomalaiset ovat mainitun propagandan lumoissa.
Edellä mainittu propaganda toimii taustalla vieläkin siksi, ettei taloudellista riistoa havaittaisi.
Usea itsenäisyystaistelujen johtoja totesi voiton jälkeen: Emme tarvitse ruoka-apua vaan maanviljelyksen edistämiseksi teollisuutta. Teollisuutta varten olisi tarvittu koneita.
Johtavat kapitalistivaltiot käyttävät kehitysapua Afrikan teollistamisen estämiseksi.

Luonnollisesti hyviä tekoja on porakaivojen tekeminen kyliin, käytettyjen vaatteiden vienti, lääkkeitä katastrofien kohdatessa jne.. Näiden takaa tärkein unohtuu. Oleellinen unohtuu.

Tämä ei ehkä kuulu aiheeseen.
Perussuomalaiset käyttävät rumaa kieltä erityisesti somalien kansanryhmästä esittäen heitin olevan alempiarvoisia.

Läntinen kapitalismi vei raamattuja alkuperäiskansoille. Vastalahjaksi valkoiset alkoivat luonnonrikkauksien ryöstön. Afrikkaan muodostui raamatullinen maailma; yläkerrassa valkoiset rikkauksien ryöstäjät hyviksinä, alakertaan jäivät tyhmät, syntejä tekevät alkuperäisasukkaat. Ne kelpasivat kyllä työvoimaksi ruokapalkalla mutta ei mitään muuta.
Siirtomaakapitalismi kehitti teorian: Viemme sivistystä villeille ihmisille. Näin siirtomaiden ryöstöstä tehtiin hyve, jossa kristillinen papisto suoritti oman osansa. .
Kansoille lännessä toitotettiin, että ne ovat omalla työllään kohonneet korkealle
Siirtomaaisäntien valtioiden väestö rahvasta myöten manipulointiin asiantilan hyväksyjäksi.
Mutta eikö kapitalismi vieläkin propagoi samalla tavalla! Perussuomalaisten kansainvälisyys on siirtomaakauden tasolla. "Menkööt mustat takaisin koteihin tekemään työtä."

Siirtomaihin kapitalismi loi siis rotusortojärjestelmän kaikkine kirouksineen. Papit saarnasivat alkuperäisasukkaiden pääsevän kuoltuaan paratiisiin, kunhan kiltisti palvelevat valko-ihoisia isäntiään. Keniassa Englanti rakensi 1950 luvulla keskitysleirejä estääkseen maan itsenäistymisen. Etelä-Afrikassa rotusorto lakkautettiin vasta viime vuosisadan lopulla. Englanti alkoi sodan Kiinaa vastaan 1800 luvulla kun se kieltäytyi sallimasta oopiumkauppaa. Kiina koki tappion ja huumeiden maailmankauppa sai alkunsa.

Valtaosa lännen kapitalismin kansalaisista uskoo, että siirtomaihin vietiin sivistystä ja kehitysapu on ihanteellista köyhien auttamista. Rikkaat rouvat järjestävät kutsuja ja lähettävät ropoja jonnekin.
Kansoja sumutetaan edes miettimättä, millaista Afrikan ryöstö vielä tänäänkin on. Valitettavasti siirtomaaorjuus muuttui vapaan kaupan orjuudeksi.

Luontokin sotii Afrikkaa vastaan. Ilmastonmuutos levittää Saharaa etelämäksi. Elintarviketuotanto kärsii. USA vie ylijäämäviljaa mutta kieltäytyy viemästä tehtaita, maatalouskoneita ja tietotaitoa. Valkoihoiset ylimysrouvat laittavat kuormaan hylättyjä vaatteitaan. Media hehkuttaa uhrautuvien rouvien puolesta!!!
Maailman persuismi aikoisi rakentaa piikkilanka-aidat Afrikan ympärille kehityspuna. Jokaisella ihmisellä kuulema olisi vain oma suu - persuismi jättäisi Afrikan heitteille eikä edes mitään apua sinne.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Apartheid
Apartheid (suom. erillisyys) tarkoittaa Etelä-Afrikan unionissa ja tasavallassa vuodesta 1948 vuoteen 1991 saakka harjoitettua rotuerottelupolitiikkaa, jossa maan väestö jaettiin valkoisiin, mustiin, intialaisiin ja värillisiin (jotka olivat pääasiassa maahan tuotujen malaijiorjien ja mustien jälkeläisiä). Apartheid oli laillistettua rotusortoa.
Etelä-Afrikan apartheidin ideologiset juuret olivat 1800-luvun loppupuolella kehitetyissä rotuopeissa. Lisäksi sen syntyyn vaikutti afrikaanerien pääuskonnon, hollantilaisen reformoidun kirkon, piirissä syntynyt näkemys afrikaanerien muodostaman Volkin jumalallisesta oikeudesta Etelä-Afrikkaan. Rotuerottelun tarkoituksena oli myös säilyttää valkoisten etuoikeutettu sosiaalinen ja taloudellinen asema ja varmistaa halvan mustan työvoiman saatavuus maan kaivosteollisuudelle.

Kapitalismin vallan varmistus on kiväärin piipussa.
Alun alkaen tuliasein varustetut kapitalismin joukot alistivat alkperäisasukkaat tahtoonsa. Kristillinen papisto näytteli pääosaa afrikkalaisten ideologisessa sumutuksessa.
Uuskolonialismi ei edes salli kansojen nousta säälliselle yhteiskuntatasolle. Libyan kohtalo on malliesimerkki. Libya oli Afrikan vauraimpia ja vakaimpia valtioita. Nato päätti pommittaa maan kivikauteen. Suomalaiset natokiihkoilijat, rahaporvarit valittivat kun Suomen ei kutsuttu pommitustalkoisiin. Libya on ollut raunioina toistakymmentä vuotta. Sota jatkuu.

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Afrikan-musta-ja-raskas-perintö/598976
Nykyaikana uusia valtioita syntyy perin harvoin. Edelliset ennen Etelä-Sudania itsenäistyneet maat Afrikassa olivat Eritrea vuonna 1993 ja Namibia vuonna 1990. Niiden samoin kuin kuopuslistalle kuuluvan Zimbabwen (1980) tarina on kuitenkin muista Afrikan maista poikkeava.
Italian entinen siirtomaa Eritrea irtautui Etiopiasta pitkän sisällissodan jälkeen. Namibian itsenäistyminen eteni yhtä jalkaa Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmän purkautumisen kanssa. Etelä-Afrikka oli hallinnut Saksan entistä siirtomaata Namibiaa ensin Britannian vaatimuksesta, sitten omin luvin.
Myös Zimbabwessa tunnustettu itsenäistyminen tarkoitti käytännössä vallansiirtoa valkoiselta vähemmistöltä mustalle enemmistölle vanhojen rajojen sisällä. Aiemmin Zimbabwe tunnettiin hylkiövaltio Rhodesiana.
Mutta valtaosa Afrikasta itsenäistyi valtavana ryöpsähdyksenä pääosin 1960-luvulla. Pelkästään vuonna 1960 itsenäistyi 17 afrikkalaista valtiota. Varttunut väki muistaa, kuinka radiouutisten lopuksi lueteltiin uusia itsenäistyneitä valtioita kuten nykyisin metsäpalovaroituksia.

Artikkelissa vihjataan varovasti, ettei itsenäistyminen useinkaan tarkoittanut vapautta entisistä siirtomaista. Luonnonvarat kulkevat länteen ehkä kiivaamminkin kuin aikaisemmin.

Kehittymättömiä maita tulee auttaa eli teollistaa. Nykyinen kehitysapu kulkee nurinpäin. Afrikka tukee läntistä kapitalismia kolme kertaa enemmän kuin lännen almut sinne. Totuus piilee tässä tilastoidussa faktassa.
Totta. Kehittynyt kapitalismi jakaa kehitysapua mutta niistäkin suuri osa menee paikalliselle porvarilliselle eliitille. Ne toteuttavat kuuliaisesti kehittyneen lännen ohjeita. Elleivät noudata käy kuin Libyassa. Naton pommit alkavat tippua taivaalta nälkäisten lautasille.

Kehitysapu rikkaiden järjestämänä tuottaa sisällään rasistista makua. Nälkään kuolevalle annetaan velliä, jotta hän eläisi yön yli ja siinä kaikki. Näistä rakennetaan valtamediassa kyynelehtiviä tarinoita kuinka hädässä olevaa autettaisiin.
Kehitysavun varjolla korostetaan valkoisen yli-ihmisen viisautta ja ylemmyyttä afrikkalaisiin nähden. Suomalaisessa äärioikeistossa tämä näkyy selvästi.

Vuosittain alikehittyneessä kapitalismissa kuolee 10 miljoonaa ihmistä nälkään. Usein elintarvikeapu- sekä vaateapu päätyy mustaan pörssiin. Pikkukapitalistit rahastavat. Omien sisällissotien ja naton invaasioiden seurauksena luvut kasvavat. Nato usein on järjestämässä sisällissotia mieleisten hallitusten pystyttämiseksi.

Asian ydin.
Kapitalistinen vapaakauppa aiheuttaa sen, että luonnon tuotteilta rikas Afrikka rahoittaa teollisesti kehittynyttä läntistä kapitalismia.
Saatavilla ei ole aineistoa, kuinka suuri aivovuoto korkeasti koulutettujen kohdalla on länteen. Luultavasti suuri. Afrikka kouluttaa lännen kapitalismille ilmaiseksi korkeaa tietotaitoa, koska länsi ryöstää Afrikalle kuuluvia rikkauksia.

Kehitysavusta, ruoka- ja lääkeavusta.
Kriiseissä heikkoa on autettava.
Todellinen kehitysapu on sellaista, jossa afrikkalaiset jalostavat itse maaperänsä tuotteet ja tekevät niistä tavaroita. Nyt pääosa raaka-aineista menee lännen kapitalistien tehtaisiin ja joita afrikkalainen rahvas ei kykene ostamaan.

Maunihan sen sanoi, että rikkaiden maiden köyhät auttavat köyhien maiden rikkaita.
Ugandan vanhan pressan makuukammaristakin löytyi säkkeihin sullottuna, vaivaiset 140 miljoonaa ekeinä jä taaloina.
Saattaapi sinne muutampia kaivojakin tulla, mikä on tietty hyvä asia.

Belgian Kongosta autoteollisuus haki kumipuista renkaisiin kuminestettä. Kerääjille oli säädetty määrä mikä luovuttaa siirtomaaisännälle. Ellei tavoite täyttynyt, kerääjän käsi katkaistiin. Kapitalismin autonrenkaiden kumit on päällystetty alkuaan alkuperäisasukkaiden verellä.

Heille raamattu, meille rikkaudet.
Alkueräisasukkaat saivat opiskella vain kristittyjen pappien johtamissa kouluissa ja sielläkin pääasiassa raamatun oppeja. Vasta vuonna 1954 ensimmäinen alkuasukas sai oppia korkeakoulussa.
Aivan tuoreesta kapitalismista on kysymys. Perusasia ei ole muuttunut. Molemmissa Kongon osissa on lähes kaikkia alkuaineita mutta lähes kaikki maaperän rikkaudet menevät ylikansallisten yhtiöiden louhimana läntisiin tehtaisiin ja joista meille työläisillekin tipahtaa tuotteita mutta vain vähän Kongoon.
Afrikka lähettää kehitysapua "köyhälle" lännen kapitalismille.

Kehitysaputarinaan on liitetty vahva rasistinen leima jo ennen persuismin esiintuloa.
Siinä esitetään valkoisen eurooppalaisen ylemmyydentunnetta tummaihoisiin afrikkalaisiin nähden. Toki sirkuksissa ei enää heitä nähdä esittelyesineenä. Sen verran ihmisyys on kulkenut eteenpäin.
Yhdysvalloissa esiintyy edelleen perussuomalaisten kaltaisia liikkeitä, joissa korostetaan valkoisen miehen ylemmyyttä orjien jälkeläisiä kohtaan. Myös espanjalaisperäiset latinalaisen Amerikan ihmiset luokitellaan alempiarvoisiksi.

Luonnonvaroiltaan rikas Afrikka kantaa edelleen valkoisen "herrarodun" sortoa ja ylenkatsetta. Itsenäistyneet valtiot rakensivat täsmälleen samankaltaisen valtiotyypin kuin siirtomaaisännillä oli. Niiden sisäinen oma rahaeliitti sortaa omaa väestöä ylikansallisen kapitalismin eduksi.
Demokratiaa yrittäneet valtiot tuhottiin kauppapolitiikalla sekä synnyttämällä niitä vastaan kapinaliikkeitä.
Reaalinen sosialismi ei ollut taloudellisesti tarpeeksi vahva tukemaan nousevaa demokratiaa. Lännen kapitalismi nostatti paikallisia oligarkeiksi rahan ja aseiden avulla valtaan.

Perussuomalaisten nettisivustolla väitetään maahanmuuttajien syövän suomalaisen suusta leivän. Väite on nykyajan siirtomaariiston hyväksyntää.
Maahanmuuttoa tapahtuu muualtakin kuin Afrikasta mutta lähtötilanne on sama. On joko sota- tai ilmastopakolaisuutta. Jälkimmäinen kuihduttaa elintarviketuotantoa.

Perussuomalaiset toistavat siirtomaaisäntien jälkeläisten valhetta. Valkoinen eurooppalainen maksaisi afrikkalaisten elatuksen mutta afrikkalaiset tulisivat Eurooppaan ilmaisen leivän ääreen.
Persut eivät lausu sanaakaan siitä että Euroopan kapitalismi ryöstää tänäänkin Afrikan raaka-ainevaroja ja estää Afrikkaa teollistumasta.

Göbbels: mitä suurempi valhe, sen paremmin se uskotaan.

Kapitalismin alkuvaiheet ja orjatyö.
Afrikasta Eurooppaan ja Amerikkaan rahdattiin 1600 luvulta lähtien miljoonia orjia. Orjien "metsästys" ja kuljettaminen orjamarkkinoille oli tuottoisa kapitalistinen bisnes. Yhdysvalloissa orjuuden lopettamisen aikaan 1860 luvulla on arvioitu afrikkalaisperäisiä orjia olleen n. 8 miljoonaa. Orjuus muuttui rotusorroksi, jossa oikeudet orjan asemasta eivät paljon kohonneet ennenkuin 1970 luvulla.
Kapitalismin ensimmäisiä vuosisatoja leimaa tummaihoisen afrikkalaisen orjan veri. Vielä 1800 luvulla vapaa palkkatyöläinen ei paljon orjia paremmin tulleet toimeen.

Rikas Afrikka tuottaa elintarvikkeita. Minne ne menevät. Pari esimerkkiä.

Afrikassa pyydetään kalaa. Siitä suuri osa menee yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten kissojen ja koirien ravinnoksi. Samaan aikaan kun kehitysmaiden kansalaisia kuolee nälkään.
Suuret ruoka-alan ylikansalliset yhtiöt vuokraavat viljelysmaata tuottaakseen pikaruokaloille raaka-aineita. Peltojen laidoilla nälkiintyneet kuolevat nälkään.
Afrikasta ei ryöstetä vain teollisuuden raaka-aineita vaan myös elintarvikkeita.
Tilalle tulee kehitysapuna muutama sukkapari.
Miten tämä on mahdollista, siitä seuraavaksi.

Nykyaikainen orjatyö Suomessa.
Orjatyön hinnasto.

Aloitus:
Sipilän hallitus sääti lain kuntouttavasta työtoiminnasta. Laki on hieno ja mummot itkivät ilosta: Vihdoin valtio työllistää.

Seuraavaksi:
Sipilä myös yksityisti sosiaalista tukea. Kunta myy "kuntoutettavan" yksityiselle yritykselle kymmenellä eurolla tunnissa. Normaali työvoimakustannus on n. 40 euroa tunnissa (?).
Yksityinen yritys ei kursaile; joko teet töitä tai fudut. Kutoutettava tekee normaalia työtä normaalilla työvauhdilla saaden käteen 9 euroa päivässä, josta myöhemmin verotuksessa veroa. Yrityksen maksama 10 e tunnissa menee kunnalle. Kuntoutettava saa 9 e/pv ja mahdollisesti Kelan työttömyyspäivärahan.

Lopputulos:
Yritys sai orjan tekemään työtä neljänneksellä kuin vapaa työläinen.

Tämä satu on tosi ja tätä päivää. Työtön merkataan kuntoutettavaksi (saattaa myös ollakin sitä) ja myydään yksityisyritykselle alehinnasta, orjatyön hinnasta. Työttömällä voi olla vain Kelan päiväraha 9 euroa 8 tunnin työstä.

Signeeraus:
Toimenpide on täydellistä uusorjuutta. Jopa pahempaa kuin patruunakapitalismin riisto. Uusorjuus naamioidaan hyväntekeväisyydeksi, jopa peräti uuden ammatin hankkimiseksi. Puheet ovat kuusta, toimenpiteiden sisältö maasta. Asiasta tietämätön mummo ja pappa kiittävät tietämättömyydessä köyhien työttömien auttamisesta!!!!!!!!!!!!!

Miten Afrikan luonnonrikkkauksien ryöstö on mahdollista vielä siirtomaajärjestelmä kumouduttuakin!

Pääkysymys on; valta ei ole kansan käsissä. Ei silloinkaan vaikka eudstuslaitokset on valittu demokraattisilla vaaleilla. Valta on ylikansallisten suuryritysten kapitalisteilla. Niille bisnes ja voiton tuottaminen enissijainen eikä kohdemaan talouden kehittäminen kuulu sille lainkaan. Suuryritysten kapitalistit/omistajat eivät asu slummeissa nälkään kuolevien seassa.
Ulkomaiset suuryritykset ostavat paikallisen hallinnon eliitin korruptiorahan avulla sen lisäksi, mitä maksvatkaan raaka-aineista. Paikallinen hallinto on korruptoitunut ja paikallisten kapitalistien käsissä. Paikallinen hallinto takaa ylikansallisten yhtiöiden esteettömän raaka-aineiden viennin. Jos paikallinen hallinto lähtee peräänkuuluttamaan oikeudenmukaisuutta, se kumotaan, sitä vastaan nostetaan kapinaliikkeitä. Vähillä varoilla paikallinen yhteiskunnallinen infra jää jälkeen. Vähät korkeakoulutetut muuttavat ulkomaille.
Kolmas keino on maailmankapitalismin velkaannuttamispolitiikka. Alikehittyneille maille suorastaan työnnetään velkaa. Velan kautta teollisesti kehittynyt kapitalismi hallitsee velallista. Velallinen yleensä ei koskaan voi päästä irti veloistaa.
Viime vuosisadan lopulla Maailmanpankki antoi anteeksi muutaman kymmenen köyhimmän valtion valtionvelat. Muutamia kymmeniä miljardeja. Ne on luultavasti uusvelallistettu.
Suomessa ylivelkaannutetaan kansalaisia, Afrikassa valtioita.

Perässä rikas kehitysapualmunantaja päivittelee velallisten ylielämistä, kohottaa sormeaan järkevyyteen ja syy Afrikan köyhyyteen muuttuukin afrikkalaisten ylensyönnistä johtuvaksi. Valtioille vaaditaan vähäisenkin sosiaaliturvan leikkamista

Aiheessa on kaksi juonta: Yksilöllinenkään auttaminen ei ole väärin.
Todellinen muutos tapahtuu, kun afrikkalaiset kumoavat oman ja maailmankapitalismin. Kansat pääsevät päättämään omista asioistaan. Afrikkaa aletaan teollistamaan almujen jakamisen sijasta. Sodat lakkautuvat, ilmasto ja luonto paranee sen seurauksena, todellinen maailmankauppa pääsee voitolle, Vaihdetaan yhtäläisesti ylijäämätavaroita.

Nykyaikaisen orjuuden muotoja.

- Velkaorjuus: ihmiset ottavat lainaa, mikä voi johtaa perheen orjuuttamiseen sukupolvien ajaksi. Velkaorjuus koskee miljoonia ihmisiä. Esimerkiksi Intiassa arvioitiin vuonna 1996 olleen 15 miljoonaa lasta tässä asemassa, vaikka maan lainsäädäntö kieltää velkaorjuuden.
- Pakkoavioliitot: pakkoavioliitoissa pääasiassa naiset ja tytöt pakotetaan naimisiin.
- Pakkotyö: vähintään 12,3 miljoonaa ihmistä pakotetaan väkivallalla, muulla rangaistuksella tai näiden uhalla työhön.
- Syntyperään liittyvä orjuus: ihmiset joko syntyvät orjaluokkaan tai kuuluvat ryhmään, jota pidetään orjatyöhön soveltuvana. Nigerissä vähintään 43 000 ihmistä on orjina syntyperänsä takia.
- Lapsityön pahimmat muodot: arviolta 179 miljoonaa lasta tekee työtä, joka on terveydelle ja hyvinvoinnille vahingollista.
- Lapsisotilaat: arviolta 300 000 lasta on väkivallalla orjuutettu sotatoimiin eri puolilla maailmaa.
- Ihmiskauppa: YK:n mukaan ihmiskauppa on toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan jälkeen. Se on myös räikeimpiä ihmisoikeusrikkomuksia. Ihmiskauppa koskee vähintään 2,4 miljoonaa ihmistä. Ihmiskauppa on myös talousrikos ja ihmisoikeusrikos.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Orjuus

Näitä orjuuden muotoja tavataan vieläkin kapitalismissa. Orjuuttaminen, valkaorjuuttamisella tai ihmiskaupalla on tuottoisa talouden haara omistajille. Huume ym. laiton kauppa tuhoaa jopa lapsia omistajien rikkauden kasaantumisen edessä.

Afrikkalaiset hallitukset, demokraattisestikin valitut, ovat puun ja kuoren välissä.
Johtaville poliitikoille suuryritykset antavat lahjusrahana miljoonia, jotka ovat muruja kapitalisteille. Ellei korruptioon suostuta, ensin alkaa yleismaailmallinen parjauskampanja ja lopulta vaikka kapinoinnin kautta hankitaan sellaiset hallitukset jotka tottelevat.
Afrikkalaiset omaksuivat siirtommaisäntien "demokraattisen valtiotyypin" ja ovat voimattomia varakkaan lännen mahdin edessä.
Itsenäisyys jäi siten vajaaksi. Todellinen itsenäisyys toteutuu silloin kun afrikkalaiset karistavat yltään viimeiset siirtomaavallan kahleet ja ottavat luonnonvarat itselleen omaan päätäntävaltaan.

Se että lännen kapitalismi tosiasiassa valitsee kehitysmaiden hallitukset, pätee muuhunkin maailmaan. Etelä- ja Keski-Amerikassa useat valtiot ovat useaan otteeseen pyristelleet irti ylikansallisten yhtiöiden määräysvallasta. Mitkä hallitukset eivät suostu alistumaan, siellä nostetaan kapinoita, mellakoita jms..
Kapitalismin mainostama vapaakauppa on tuhoisa alikehittyneille maille ja käänteisesti edullinen kehittyneelle kapitalismille.
Afrikan maat tarvitsevat vahvan työväenliikkeen terrorijärjestöjen sijasta. Lännen kapitalismi käytännössä tukee terrorismia. Sen nimissä käydään leikkisotaa kaukana kotimaasta ja kauhistellaan "alkuasukkaiden" barbarismia. Nykyaikana nostetaan lännessä jopa puolueita, joiden lähes ainoa tehtävä on parjata alikehittyneitä valtioita ja sen kansalaisia solvaavilla nimityksillä. Suomessakin toimii tällainen puolue. Se puolue (PS) on olevinaan isänmaallinen muiden parjauksessa mutta on käytännössä oligarkkien parhain agitaattori Afrikan köyhälistön parjaamisessa.

Aikaisemmin on esitelty afrikkalaista siirtomaaorjuutta. Porvarilliset "tieteilijät" spekuloivat, ovatko mustat afrikkalaiset edes Homo Sapiens lajia. Porvarillinen humanismi perusteli siirtomaaorjuutta niiden väestön epäihmismäisyydellä. Kristillinen papisto perässä ideologisoi omistajan oikeutta alkuperäisasukkaan orjuuttamiselle.

Siirtomaaorjuus levisi myös Aasiaan, Amerikkaan ja Eurooppaan. Tummaihoisia afrikkalaisia rahdattiin rikkaiden eurooppalaisten henkiorjiksi orjakauppiaille tuottoisena bisneksenä.

Lyhyt esittely:
"Euroopan ekspansiosta 1400-luvulla alkanut afrikkalaisten orjuuttaminen, joka laajeni 1500-luvulla transatlantiseksi orjuudeksi, oli uusi vaihe orjuuden historiassa. Transatlanttinen orjakauppa käynnistyi hyvin nopeasti sen jälkeen, kun mustaa orjuutta oli harjoiteltu Välimeren ja Atlantin Afrikan-rannikolla vuodesta 1441, jolloin portugalilaiset sen aloittivat. Transatlanttisen orjakaupan alku on tavallista ajoittaa vuoteen 1502, jolloin espanjalaisten siirtomaahallinnon virkailijoiden asiakirjoista tavataan ensimmäiset maininnat mustista. Ajan myötä orjataloudesta kasvoi taloudellinen ja henkinen mahti, joka vaikutti ratkaisevasti kolmen mantereen elämään. Arviot Länsi-Intian saaristoon ja Amerikan mantereelle noin 350 vuoden aikana laivattujen orjien yhteismäärästä vaihtelevat 10 miljoonasta 30 miljoonaan. Amerikkalainen Robert William Fogel, joka kannattaa varovaista arviota, esittää myös lukuja orjien jakautumisesta saapumismaittain ja -alueittain. Kärjessä on Brasilia, johon vietiin peräti 41 prosenttia Atlantin yli rahdatuista orjista. Brittien ja ranskalaisten omistamien siirtokuntien ja espanjalais-amerikkalaisen alueen osuus oli 47 prosenttia. Hollantilaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset siirtokunnat ottivat vastaan 5 prosenttia. USA:n tai sen muodostaneiden siirtokuntien osuus oli vain 7 prosenttia. "
http://lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/orjuus/orjakaup.html

Orjuuden loppuessa 1860 luvulla USA:ssa, heitä oli n. 8 miljoonaa. Jos sama suhde olisi orjien jälkeläisten tuotossa niin orjia olisi yksin Amerikan mantereella ollut huikea määrä tuona ajankohtana.

Uusorjakauppa ajoittuu kapitalismin kehityksen alkukauteen. Omat palkkaorjat elivät hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Marxin Pääoma-kirjassa on siitä viitteitä virallisista tilastoista. Entä sitten vähäisiäkin oikeuksia vailla olleet orjat!
Kapitalismin alkuvaihetta leimaa laaja orjatyö, joka toi muutamille rikkauksia ja muruja palkkaorjillekin (kun ne järjestäytyivät ja vaativat palkkaa ja muita oikeuksia).
Kapitalismin syntyvaiheet ovat ihmisten kyynelten virtoja orjuuden kiroissa.

Suomessa parhaillaan palkkaorjille vaaditaan palkkojen roimaa alentamista tilanteessa, jossa työn tuottavuus on kehittynyt pari vuosikymmentä keskiarvoa nopeammin. Omistajien ahneus on pysyvä luonteenpiirre.

Suomen kapitalistien tärkeimmän järjestön Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Häkämies (kok) on esittänyt uusiutuvan kaptalismin teorian. Hän myöntää kapitalismin ajautuvan haaksirikkoa kohti. Voiton suhdeluku alenee. Pääomat keskittyvät yhä harvemmille.

Käytäntö on karu Häkämiehen ohjelmassa. Ensin alennetaan matalapalkka-alojen palkkoja n. 30 prosenttia. Se pakottaa muihin toimenpiteisiin.
Suomessa on lait toimeentulotuesta. Jos palkka ei riitä tai tulee muita ongelmia, yhteiskunta tulee onnettoman avuksi antamalla toimeentulotukea.
Seuraava vaihe on nostaa, jota persuismi jo nyt toitottaa, propaganda yhteiskunnan eläteistä, kyvyttömistä hankkia elatus omin voimin.
"Uusiutuva kapitalismi" lakkauttaa toimeentulotuet, työttömyyskorvaukset ja muut tuet. Palkkaorja on lyöty. Matkan varrella ammattiliitot on nujerrettu.
Ohjelma on sikäli härski, että voiton suhdelukua ollaan nostamassa ensin pienipalkkaisten nujertamisen keinolla.

"Uusiutuvan kapitalismin" ohjelmaan kuuluu työläisten rivien hajottaminen. Joillakin avainaloilla voidan jopa nostaa palkkatasoa. Oletetaan etteivät ne koe solidaarisuutta pienipalkkaisia kohtaan.

Postin tapauksen yhteydessä toistaiseksi työväen solidaarisuus on vahva. Heikkoa liittoa ei jätetä yksin. Häkämiesten ohjelmaa kaadetaan sitä itse tajuamatta.
Mikäli postilaiset häviäisivät, raaka palkkaorjuustrendi saisi vauhtia.

Eikö muuten palstalla eräs persuismia edustava insinööri propagoi Häkämiehen katalaa teoriaa alkaen pienipalkkaisten parjaamisesta yhteiskunnan eläteiksi?

Kristinuskon osuus kapitalismin uudelleen elvyttämän orjuuden laillistajana:
"Silloin kun orjuus haluttiin perustella vetoamatta suoraan tähän tai tuohon Raamatun kohtaan, se voitiin tehdä selittämällä, että orjuus oli enemmänkin ruumiillinen kuin sielullinen tila. Hengellisessä maailmassa kaikki ihmiset olivat veljiä yhteydessä Jumalaan, maallisessa elämässä orjuus oli välttämätön osa synnin maailmaa. Katolinen kirkko edisti aktiivisesti orjuutta jo ennen kuin jesuiitat ryhtyivät kannattamaan afrikkalaisten viemistä orjiksi Uuteen maailmaan. Paavi Innocent VIII otti Espanjan Ferdinandilta v. 1488 vastaan lahjana sata mauriorjaa ja jakoi heidät kardinaaleille ja aatelisille. "

Päivi Räsänen ja perussuomalaiset vastustavat seksuaalivähemmistöjen oikeutta olla ihminen muiden joukossa raamattuun vedoten. Kapitalismin alkuvaiheissa kristinusko raamattuun vedoten hyväksyi orjuuden.
Uutta tietoa se se, että Paavi otti palvelukseensa orjia. Sinänä se sopii kuvioon, kun kerran orjuutus laillistettiin.
Raamatun Paavali: "Palauttakaa karannut orja omistajalleen". Raamatun epäinhimillisestä puolesta ei ole epäilystäkään. Siihenkään ei voi vedota, että antiikin valtiot Välimeren ympäristössä olivat kauttaaltaan orjavaltioita.
Vielä karseampaa on raamatullinen perustelu. Sen sanotaan olevan Jumalalta saatua tekstiä ja orjuus on Jumalan eli Jeesuksen säätämä laki. Kristinuskon Jumala hyväksyi henkiorjuuden antiikissa, maaorjuuden feodalismissa ja uusorjuuden kapitalismin syntyvaiheissa.

Tässä oli jotain siitä, miksi rikas Afrikka on kuitenkin köyhä.
Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä siitä miksi vallitseva kehitysapupolitiikka on käytännössä Afrikan siirtomaaryöstön jatkamista niin en kiistä Afrikan avustamista. Pienetkin toimet ovat hyviä mutta niillä ei ratkaista ongelmaa.
Afrikka tarvitsee teollisuutta, korkeasti koulutettua ammattityöväestöä kaikilla tasoilla ja siten raaka-aineiden jalostamista omin voimin. Nythän ylikansalliset kapitalistiyhtiöt riistävät ns. laillisesti.

Afrikassa kasvaa hiljalleen työväenluokka. Se eksyy vastusteluista huolimatta marxilaiseen kirjallisuuteen ja hylkää persumaiset äärioikeistolaiset liikkeet. Afrikka nousee työväenluokan tietoisuuden nousun mukana.

Eräitä faktoja kehitysavusta.
Lähde: Matti Kääriäinen, Kehitysavun Kirous, Intokustannus, 2014
Eero Paloheimo, Tämä on Afrikka, WSOY, 2007

Paloheimo:
- Tavallinen afrikkalainen ei ole havainnut mitään hyötyä kehitysavusta. Vuodesta 1970 lähtien kehitysapua saaneet valtiot ovat pikemminkin taantuneet.
- Saharan etäpuolinen Afrikka on maailman köyhintä seutua ja saa eniten kehitysapua. Äärimmäinen köyhyys on luokkaa 50 % kansasta.
Siellä on suuret maaperän mineraalialueet.
- Sinne on annettu yli biljoona dollaria kehitysapua mutta vuonna 2007 bruttokansantuote alempi kuin 1970 luvulla.

Kääriäinen:
- Myytti, että kohdemaan omistus tuotannossa lisääntyisi, on puppua. Todellisuus on päinvastainen.
- Yhtä kehitysapudollaria kohden Afrikasta poistuu 10 dollaria teollisesti kehittyneisiin maihin takaisin. Tutkittuna oli Kenia, Mosambik, Angola ja Sambia. Suuntaus lienee yleinen muuallakin.
- Poliittinen johto saa suuriakin summia, jotta edellinen onnistuisi.
- Paradoksi: EU antaa maanviljelijöille tukiaisia ja sieltä menee ylijäämätuotantoa kehitysavun nimissä Afrikkaan.
- Oikea suuntaus olisi viedä maatalouden tuotantokalustoa ja tietotaitoa pyyteettömästi, jotta Afrikka voisi tuoda halvempia elintarvikkeita Eurooppaan.

Avunanto ei ole väärin.
Kehittyneen lännen kehitysapu on valheellinen teesi. Sen avulla ryöstetään Afrikka luonnonvaroista kuiviin. Pieni korruptoitunut eliitti ainoastaan hyötyy. Kehitysapu sanan kohdalle voi täten asettaa oikean nimen "Afrikan riisto kehitysavun nimissä".

Perusuomalaisen puolueen kehitysapukritiikki on valheellinen. Se ei kerro totuutta sen nimissä toteutetusta riistosta. Mikäli Afrikka olisi saanut biljoona dollaria pyyteettömästi tuotantokalustoon ja tietotaitoon omille yhtiöille, julkisille ja yksityisille, niin se pärjäisi maailmankaupassa omillaan.
Nykyisellään riisto naamioidaan kehitysapuna.
Perussuomalaiset eivät ymmärrä asiaintilaa. Suomalaiset yhtiöt luultavasti hyötyvät myös riistoon perustuvasta kehitysavusta. Perussuomalaisten kritiikki on suomalaisen kadunmiehen pettämistä katteettomalla puheellaan.
Afrikka tarvitsee todellista apua maanosan teollistamiseksi, pyyteetöntä sellaista.

Afrikka tarvitsee sellaista työväenliikettä, joka ottaa ja pakottaa kehittyneen kapitalismin lopettamaan ulkomaisen riiston.