olen huomannut heidän olevan iloisia ja onnellisia joka tavalla. On se ihmeellistä että juopot ja narkomaanit ovat onnellisia elämäänsä. Hauskaa heillä todellakin oli eikä ollut tietoakaan mistään huonosta. Täytyy vain kokeilla miten tuo toimii, näyttää se muillakin toimivan ja hyvin. Ei tämä ainakaan ole mistään kotoisin, toista vuotta kun koitat saada itsesi onnelliseksi ja huomaat ettei ilon sädettä ole ollut edes sekuntia ja toisilla se on joka päivä, lähes joka hetki. On vain pakko lähteä samalle polulle muiden kanssa, olen sen ennenkin todennut toimivaksi. Se mihin se johtaa ei ole väliä kunhan saa olla hetken onnellinen, edes sen pienen hetken. Vuosi sitten tein valintani olla ilman päihteitä ja se oli huonoin päätös mitä olen koskaan tehnyt elämäni aikana. Yhdenkään on turha mainostaa terveydenhuoltoa tai apua terapiasta ja lääkkeistä- ne todellakin vain huonontavat ihmisen elämää ja viimeisetkin ilon hetket ovat poissa. Miten Suomen palvelut voivat olla näin surkeaa, onko täällä niin ammattitaidotonta porukkaa vai eikö täällä vain tiedetä yhtään mistään mitään. Jokin on pahasti vialla maan terveydenhuollossa ja kaikissa niissä sektoreissa, joiden olisi tarkoitus jotenkin auttaa jos alkoholi ja huumeet ovat monta kertaa parempi ratkaisu kuin sana ”avun hakeminen” ilmankos harva haluaa olla missään tekemisissä kyseisten palveluiden kanssa, kun sinut leimataan hulluksi etkä saa koskaan enää olla ihminen etkä nauttia elämästä. En suosittele menemään hakemaan apua terveydenhuollosta saatikka terapiasta tai vastaavista palveluista, ellet sitten halua menettää työtäsi, keskeyttää opintojasi, menettää perhettäsi, ystäviäsi, talouttasi, terveyttä, kaiken mitkä sinulle on arvokasta, sellaisia ei enää sen jälkeen ole. Onneksi kohta saa juotavaa, ettei tarvitse tätä päivää kituutella surkeassa olossa.
Taas kun olen katsellut muita jonkin päivän vierestä
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka haluaisi vapaaehtoisesti kuunnella jonkun psykoatrin lapsellisia kysymyksiä jotka eivät johda mihinkään vaan siinä pelataan vain aikaa ajastahan siinä psykoatri korkean palkan saa ja vastineeksi ei anna mitään paitsi lääkemääräyksen.
Päättäjät luulevat psykiatrien olevan jotain jumalolentoja jotka kykenevät keskitysleireillä moneen kertaan raiskatunkin palauttamaan kokonaan ehjäksi kunhan vain pääsee juttelemaan jumalien kanssa.
Osittain samaa mieltä. Eivät diagnoosit auta korjaamaan menneisyyden haavoja. Jossain tapauksessa aivot taas eivät toimi kuten pitäisi ja silloin saatetaan tarvita lääkkeitä. Mutta niitä lätkitään täällä samoilla annostuksilla kaikille. Tuntuu että hoito on tosiaan käytännössä diagnoosi ja lääkkeet käteen, fokus ei ole siinä että ihmiselle tulisi aidosti parempi olo. Saati että voisi itse esittää toivomuksia millaista apua tarvitsee. Tarvittaisiin enemmän ruohonjuuritason hoitoa jonka pariin voi mennä helposti. Vertaistuki on myös tärkeää. Olen itsekkin kokenut että musta tehty hoitotahossa objekti jonka ajattelukykyä kyseenalaistetaan.