Kulutushysteria iskee taas

Se velvollisuus jouluna ostaa lahjoja sukulais, tai kummilapsille, todellakin tuntuu jouluna inhottavalta pakkopullalta. Joitakin jopa harmittaa ostaa lahjoja siksi, koska rahat on vähissä. Vois siisi puhua melkein joululahjastressistä.
Vaikka lapsilla on jo kaikkea. Silti pitää väkisin keksiä jotain ostettavaa.
Tälläkin palstalla usein kysellään - Mitä ostaisin, sen ja sen ikäiselle, jolla on jo kaikkea? Jos ei keksi mitään. Onko sitten ihan pakko ostaa?
Ihan yhtä ärsyttävää, jos tälläinen probleema tulee aikuisten lahjoista.
Kun joululahjomispakon takia pitää keksiä lahjat - Miehelle, vaimolle, tyttö, poikaystävälle, anopille, miniälle, vävylle, appiukolle, mummille, ukille.
Ostaa jotain aivan älytöntä ja turhaa. Jos ei keksi mitään, pitää ängetä rahaa, tai lahjakortti kirjekuoreen. Koska nyt on PAKKO antaa jotain.

Jos järjellä ajatellaan lahjan ostamista. Silloin voikin ostaa lahjan, jos joku todella tarvitsee jotain, tai pyytää, tai on toivonut jotain. Eikä ostaa vain siksi, koska on JOULU!
Kun ostetaan jotain, sen olisi hyvä olla sellaista, josta on jotain todellista hyötyäkin lahjansaajalle. Naiset narisee usein, että on loukkaavaa. Jos joululahja ei ole saajalle henkilökohtainen. Joku voi loukkaantua saatuaan vaikkapa, kalliin yleiskoneen.
Eikö sellainen ole perheenäidille aika henkilökohtainen? Eipä sitä varmaan monet muut perheessä käytä. Mutta äidin keittiöhommia se helpottaa paljon. Lahjana siis järkevä ja hyödyllinen. Siinä on ajateltu, perheen "keittiövastaavaa"
Kuten muissakin kodinhoitoon liittyvissä lahjoissa.
Mutta tälläisten sijaan. Naiset haluaakin mielummin, parfyymia, joka on käytetty hetkessä loppuun. Samoin joku alusvaatehepeneen, tai korun, joista ei keittiössä mitään apua ole. Mutta on taatusti henkilökohtainen.

Yhtä hyvin miehillekin voi ostaa työkaluja. Tai vaikkapa autotarvikkeita lahjaksi.
Jos niille on käyttöä. Eikä niinkään niitä, henkilökohtaisia sukkia, solmioita ja partavesiä. Harvat edes kysyy, mitä joku haluaa, tarvitsee lahjaksi? Koska näin lahjan yllättävyys paljastuisi. Moni luulee ominnokkineen toiselle ostamansa lahjan ilahduttavan saajaa. Mutta toisin on monesti käynyt. Mieltymykset on niin erilaisia.
Vaikka ei aina suoraan kehdata sanoa. En tarvitse tälläistä ja mitä minä tälläisellä teen? En pidä lahjastasi. Aina ei nähdä niin iloisia ilmeitä, kun lahjapaketit on avattu. Joitakin saattaa harmittaa koko joulun, joku älytön lahja.
Pettyä, koska kuitenkin on jääty ilman sitä, ehkä saamaansa turhaketta halvempaakin lahjaa, mitä olisi todella tarvinnut ja toivonut.

Joulun ostohuumassa, ostetaan niin paljon ihan turhaa ja hyödytöntä.
Sitten niitä turhuuksia löytyy kirpputoripöydiltä. Nettikirppikset pursuaa, joulun jälkeen mitä kummallisinta tavaraa. Tämä joulun ostohysteria on ihan järjetöntä rahantuhlaamista ja turhuuksien turhuutta. Ihan yhtä hullua sekin, kun naapureiden, tai työkavereiden kesken vaihdellaan, suklaarasioita ja joulukukkia. Joita melkein jokaisen kotiin jouluna on jo muutenkin kertynyt liikaa. Mutta, kun se on niin kaunis ajatus! Täytyyhän minun, kun tuo toinenkin minulle toi tuollaisen.
Koskahan tähän joulunpakkolahjontaan joku saisi ihmisten päihin jotain järkeä?

Tässä muutama kertomus tälläisistä lahjoista.

Kysyimme teiltä hulluinta saamaanne joululahjaa – Tässä parhaat vastaukset!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/15/kysyimme-teilta-hulluinta-saamaanne-joululahjaa-tassa-parhaat-vastaukset

Niillä joilla on lapsia ostavat omilleen jotain mutta ei meillä muuten aikuisten kesken enään olla mitään lahjoja vaihdeltu. Kaikki eläminen ja maksut ovat niin nousseet ja säästössä pitää olla työttömyyden, sairauksien varalle niin ettei mihinkään turhuuksiin voikkaan törsätä. Omaan terveydenhoitamiseenkaan ei tahdo olla tarpeeksi rahaa. Meillä ei ainakaan pähkäillä mitään eikä tarvita jouluna muuta kuin ruuat. Hyvin vapauttavaa päästää irti siitä ostohysteriasta kokonaan niin joka vuosi se joulu tulee ja menee, rahaa pitää olla senkin jälkeen.

Lapsiperheissäkin voidaan harkita ettei mitään turhaa krääsää väkisin pidä ostaa vain sen takia että on joulu. Lahjaperinnehän on pula-ajalta jolloin ihan kaikesta oli pulaa mutta nykyään siihen krääsään hukutaan ja sitten kamala työ raahata sitä kirppareille myyntiin tai toriin joka on kanssa täynnä sitä roinaa.