Onko rohkeuteni koskaan

No onha se

On silloin vuonna 2012 kun tulit työpaikalleni.

Tarkoitit siis röyhkeytesi. Ei ole, jotenkin susta näkee sen kilsan päähän, että olet röyhkeä. Röyhkeys on negatiivinen piirre, rohkeus postiivinen, jälkimmäistä en ole sinussa huomannut.

Hänen on todellakin saanut minut tipahtamaan pari kertaa tuoliltani. Olisi pitänyt osata vastata samalla tunteella, mutta hämmennyin niin etten osannut sanoa mitään.

- sä tunnut niin tutulle kuin perheenjäsenelle (muita samassa tilassa)
-myötä ja vastamäessä (mutteria kääntäessä)
-pitäiskö mun adoptoida sun lapset (ruokapöydässä muiden seurassa)
-en mä koiraa ota, mutta vaimon ja lapsen ottaisin tiukka katse silmiin (ruokapöydässä muiden seurassa)

Kyllä! Eräs nainen vain mitään varoittamatta tarttui minuun kiinni. No olihan hänellä tietenkin syy, mutta itse en olisi siinä tilanteessa uskaltanut. En voi muutakun ihailla häntä. :)

Ohan se sellane mimmi, et pääsee usein vasurista yllättään! Pelokas mimmi, joka sisuuntuu ! Pelasti meitsin hengen kerran, superhero fiilareissa, kun syöksy eteeni, ku meitsii uhattiin kääntöveitsel.

Oma rohkeuteni on yllättänyt minut. Musta tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina, vaikka oikeasti vasta vähän aikaa. Meissä on niin paljon samaa luonnetta. Siksi olen huomannut jo monta kertaa sanoneeni aivan liian helposti jotain, jonka ajatteleminen on kuumottanut ja punastuttanut jälkeenpäin, vielä päivien päästäkin. Mutta haluan ajatella, että koska hän ei nauranut eikä saanut hepulia, ehkä hänkin tuntee jotain samanlaista minua kohtaan. Jatkan siis möläytyksiä.

Kyllä on. Eikö se olekkin outoa, joskus se rohkeus on sen arvosta joskus ei.

Ei. Mutta olenko koskaan rohkeutesi kohteena toiminut toisin kuin rohkeutesi on yllyttänyt?

-Oot se siä jolla on ne tonnikalat??

Arvaa kaksi kertaa..

Rohkeus ei niinkään mutta itsekurisi kyllä.

Harva se päivä. Aina kun blondin naama välähtää näkyville, niin oma maha menee kuralle. Senkin gangsteri

On, kivalla tavalla ;)

On se yllättänyt.

On säikäyttänyt aluksi.