Kuinka suomessa menetellään itsemurhayrityksien kanssa? En ole tässä itteäni päiviltä päästämässä, mutta jenkkisarja sai mietiskelemään.
Jos nuori aikuinen, juuri ja juuri täysikäinen, yrittää itsemurhaa, katuu ja soittaa itselleen apua, laitetaanko hälle suoraan lähete osastolle ja soitetaan kotio?
Tai entä jos tämä löydetään puolikuolleena jostain, löytäjä soittaa apua, ja kaverin henki pelastuu, miten tämmösen tilanteen kanssa sairaalassa menetellään? Tuleeko suoraan lähete osastolle, soitetaan lähimmäiselle vai passitetaanko hänet vaan parin terapiasession kanssa kotiin?
Kyseessä olevassa sarjassa, juuri ja juuri täysikäinen kaveri yritti tappaa itsensä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sairaalassa kaveria pidettiin 72h osastolla, jottei tämä pääsis yrittämään uudestaan ja sitten päästettiin pois. Kenellekään ei ilmoitettu mitään? Eikö tämmöisen nuoren kaverin vanhemmille tai muulle läheiselle ilmoiteta mitään, että nyt on käyny niin että kaveri on yrittäny itsemurhaa ja näin yrittää estää mahdolliset uudet yritykset? Eikö näistä ilmoiteta kellekään, ellei potilas itse kerro?
Toimitaanko suomessakin niin, että hoidetaan nuori heppu kuntoon ja heitetään pihalle, ilmottamatta kellekään mitään? Alaikäisistä varmaan ilmoitetaan vanhemmille, mutta onko muutama hassu kuukausi oikeesti niin suuri asia, ettei voi ilmoittaa näin kauheesta asiasta ja pitää huolta että edes vanhemmat tietää mitä on tapahtunut? Kyllä minä ainakin haluiaisin kuulla, jos vasta 18v täyttänyt lapsoseni menisi ja yrittäisi itsemurhaa.
Jos nuori aikuinen, juuri ja juuri täysikäinen, yrittää itsemurhaa, katuu ja soittaa itselleen apua, laitetaanko hälle suoraan lähete osastolle ja soitetaan kotio?
Tai entä jos tämä löydetään puolikuolleena jostain, löytäjä soittaa apua, ja kaverin henki pelastuu, miten tämmösen tilanteen kanssa sairaalassa menetellään? Tuleeko suoraan lähete osastolle, soitetaan lähimmäiselle vai passitetaanko hänet vaan parin terapiasession kanssa kotiin?
Kyseessä olevassa sarjassa, juuri ja juuri täysikäinen kaveri yritti tappaa itsensä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sairaalassa kaveria pidettiin 72h osastolla, jottei tämä pääsis yrittämään uudestaan ja sitten päästettiin pois. Kenellekään ei ilmoitettu mitään? Eikö tämmöisen nuoren kaverin vanhemmille tai muulle läheiselle ilmoiteta mitään, että nyt on käyny niin että kaveri on yrittäny itsemurhaa ja näin yrittää estää mahdolliset uudet yritykset? Eikö näistä ilmoiteta kellekään, ellei potilas itse kerro?
Toimitaanko suomessakin niin, että hoidetaan nuori heppu kuntoon ja heitetään pihalle, ilmottamatta kellekään mitään? Alaikäisistä varmaan ilmoitetaan vanhemmille, mutta onko muutama hassu kuukausi oikeesti niin suuri asia, ettei voi ilmoittaa näin kauheesta asiasta ja pitää huolta että edes vanhemmat tietää mitä on tapahtunut? Kyllä minä ainakin haluiaisin kuulla, jos vasta 18v täyttänyt lapsoseni menisi ja yrittäisi itsemurhaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nuorillakin on itsemääräämisoikeus. Jos hän ei halua kertoa vanhemmilleen, näiden pitäisi kysyä itseltään syytä siihen.
Itsariyritysten hoito on usein huonoa. "Tarkkailujakson" (nimikin jo kertoo jotain..) jälkeen lempataan, lääkereseptin (lue: huumausaine-) kanssa. Keskusteluja käydään tuskin nimeksikään. Jatkohoitoon ei välttämättä ohjata lainkaan. Terapiamahdollisuuksista ei aina informoida, vaikka niitä olisikin esim. Kelan järjestämänä.
Itsemurhayritys ja siihen liittyvät tuskalliset ja traagiset yksityiselämän seikat roikkuvat papereissa koko lopun iän, luettavissa kaikille terveydenhuollon henkilöille kun jatkossa asioi esim. terkkarissa.
Mt-diagnoosin stigma leviää laajalle, vaikka vanhemmille ei ilmoitettaisikaan.
18 vuotias on lain mukaan aikuinen. Ainahan joku on jonkun lapsi.
Yleisesti kommentoisin, että ensinnäkin vapaassa maassa itsemurha on yksityisasia. Se tarkoittaa sitä, että valtiolla ei ole oikeutta puutua ihmisten haluun tai yrityksiin tappaa itsensä niin kauan kuin itsemurhan tekijä ei aseta sivullisia vaaraan tekoa tehdessään.
Suomi ei ole vapaa maa, mutta kannustan jokaista ponnistelemaan sen eteen, että Suomi sitä vielä jonain päivänä voisi olla. Suunta on huono, mutta se ei saa saada ihmisiä luovuttamaan. Suomessa on paljon hyvää, jota puolustaa ja josta parantaa. Ei anneta asioiden mennä huonompaa ilman yritystä vastustaa vapauksien kaventamista. (Tämä ei ole eutanasian puolustuspuhe. Päinvastoin.)
Mitä tulee ilmoitusasioihin, unohdin kommentoida, tietenkään ei saa ilmoittaa täysi-ikäisen ihmisen asioista kellekään, ei vanhemmille ei muillekaan, ja hyvä niin. Pitäisi olla itsestään selvää, että jokaisen yksityisyyttä tulee kunnioittaa.
-Anonyymi
Tänään 17:48
Onko tuo sitten "puolustus" itsemurhalle? Suomessakin saa ja voi tehdä itsarin ihan ilman kenenkään lupaa.
Ei saa, mutta voi tehdä itsemurhan, kunhan valtio ei saa asiasta vihiä. Henkilö, joka saadaan kiinni oman kuolemansa suunnittelusta tai itsemurhayrityksestä vangitaan rangaistuksena psykiatriseen laitokseen. Lisäksi häntä pahoinpidellään vankeustuomion ajan kemiallisesti. Vankeusrangaistus kestää niin kauan kuin henkilö muuttaa mieltään tai,, että psykiatrit uskovat henkilön muuttaneen mieltään.
Itse mahdollisen pakkohoitoon ottamisen alkoholisti läheiselleni kokeneena
voin vastata poliisin sanoin: ”Ihmistä ei voi ottaa pakkohoitoon ellei hän ole
vaarakseen ympäristölleen tai itselleen”.
(Se tarkoittaa sitä, että valtiolla ei ole oikeutta puutua ihmisten
haluun tai yrityksiin tappaa itsensä niin kauan kuin
itsemurhan tekijä ei aseta sivullisia vaaraan tekoa tehdessään)
On täysin väärä!
Mikä ilmi anataa sen että olet tässä asiassa siis täysin väärässä
Et lukenut kommenttia riittävällä tarkkuudella. Puhuin vapaasta valtiosta. Vapaassa valtiossa, vapausaatteen mukaisesti, itsemurha on yksityisasia. Vapaassa valtiossa valtiolla ei ole oikeutta puuttua asiaan pois lukien jo mainitsemani tilanteet. Vapaassa valtiossa jokaisella on olla vapaus olla vaaraksi itselleen. Toisille ei saa olla vaaraksi. Olla vaaraksi toisille ja olla vaaraksi itselleen ovat täysin eri asioita. Ne pitää osata ja olla halukas erottamaan toisistaan. Muussa tapauksessa valtio syö kansalaisten vapaudet ja nopeasti.
Puhuit siis Suomessa vallitsevasta tilanteesta, mutta vallitsevat tilanteet siellä tai täällä eivät tarkoita, että laki on moraalisesti oikein. Esimerkiksi Saksassa sai aikanaan polttaa juutalaisia ja Ugandassa saa katkaista homoseksuaaleilta kaulan. Thaimaassa saa järkyttäviä vankeusrangaistuksia huumausaineiden käytöstä ja Filippiineillä käyttäjän saa ampua. Kiinassa rikolliset saa tappaa ja leikata sisäelimet pois antaakseen ne valtion johtoa myötäilevilel kansalaisille ja niin edelleen. Se, että jokin asia on laissa ja poliisi kertoo, että se tai tämä on lainmukaista, ei tee siitä moraalisesti hyväksyttävää. Tietenkin se mikä on moraalisesti oikein tai väärin on mielipideasia, mutta pointtini on, että sellainen argumentti, että kun jokin "on kirjattu lakiin niin se on oikein" ei päde.
Mitäpä jos kumminkin täällä Suomessa eläisimme yleisesti hyväksyttyjen lakien ja normien mukaan.
Kommenttisi kuvaa joko naiiviuttasi tai sitten haluttomuuttasi ja tai rohkeuden puutettasi keskustella sinulle vaikeasta aiheesta.
Eipä ole mielenkiintoa keskusteluun tuollaisia mielipiteitä omaavan kanssa.
Mulle on samantekevää mitä mieltä sinä olet.
Hyppäämällä junan alle pääsee hengestään aika varmasti.
Ei pääse ku jää joku mikroskooppinen mahis, ettei delaa.
T. Nillittäjä
En ole tiennytkään että sellaisiakin yrityksiä perustellaan Itse hankkisin osaavan kirjanpitäjän joka on mielellään entinen verotarkastaja. Oli yritys kuin yritys, on Suomessa ominaista että kuseen kaikki yrittäjät joutuvat joka tapauksessa.
Yrityksen taloudellinen ilmoitusvelvollisuus on parasta ulkoistaa joka tapauksessa.
En jaksaisi jäkättää minuuttiakaan veroviraston virkailijoiden kanssa.
Olin 26-vuotias 90-luvulla kun otin kerran yliannostuksen lääkkeitä ja jouduin tehohoitoon pariksi päiväksi.
Siitä kun tokenin niin lääkäri kysyi minulta haluanko hetkeksi mennä lepäämään psykiatriselle osastolle. Itse halusin silloin, jos en olisi halunnut olisin päässyt lähtemään kotiin.
Nykyään saattaa tietysti olla erilaista, en tiedä.
Kun taas ajatellaan sairaalan suunnasta, lääkäreitä, hoitajia, niin minkälaista heistä on ja mitä tunteita herättää yrittää pelastaa sellaisen ihmisen henki joka on halunnut kuolla. Herää varmaan monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia.
Tuli vaan mieleen että, jos on siinä tilassa että ei ole muuta vaihto ehtoa ,niin se kannattaa toteuttaa sillain että ei ota ketään mukaansa. Hoitaa sen sievästi. Ennen sitä hävittää omaisuuden niin on perikunnan helpompi niin ei tule mitään kuluja. Yhteiskunta hoitaa varattoman kuoppaan. En tietenkään suosittele itsemurhaa. Jokainen päättää itse mitä tekee tai jättää tekemättä. Se juna juttu älä edes harkitse ,pirullinen teko sille kuskille.. Tälle pölvästi yhteiskunnalle ei pidä jättää mitään edes piruuttaan.
Terveisin Tampereen mies 45v.
Joo, junan alle meno on kuskille pirullista mutta muuten itsensä tappaminen on omaisille pirullista.
Se on vähän kuin sanoisi omaisille että haistakaa p....a.
Itsarin jälkeen ei ole itse suremassa mutta omaisille se on liian rankka paikka, oli välit heihin minkälaiset tahansa.
Mitä vaikeaa siinä on jos on? Jos eukko heittää mut pihalle ja kasaa itselleen ystäviä mun nimenikanssa. Mulla on kartanon jälkeen 50 Neliön kerrostalosta asunto. Neliöitä oli ennen 780 Neliötä, nyt tää betoni bunkkeri on toki parempi kun taivsalla. Olen päätökseni tehnyt en jaksa ajatella mitään muuta, Et kud pai pai pai.
Itseä toi asia kyllä kiehtoisi sillä tavalla saisi "luun kurkkuun " sukulaisille ja tän maan tyhjän toimittaja viran omaisille töitä . Pääsisivät ihmetteleen isolla laumalla, olis työllistävä vaikutus.
Toimittajia voi harventaa.
Kysymys teille kaikille tästä aiheesta. Tuttavani ampui itsensä metsään, kaikki oli hyvin. Talo maksettu, hieno mökki maksettu, auto uusi maksettu, avioliitto ok, eläke hyvä, ei sairauksia. Mikä voi mennä pieleen kun tuollaisen päätöksen tekee? Olen miettinyt asiaa ja paljon, mutta järkevää selitystä en vaan keksi, vai onko tuo edes selitettävissä? Vastauksia odottelen.
Elämäntuska