Miten tämän asian kanssa esim. töissä pärjäätte? Minulle ainakin on vaikeaa.
Kokemuksia kahvikuppineuroosista
Anonyymi
10270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millä tavoilla se vaikeuttaa töissä oloasi?
Toki ymmärrän kahvikuppineuroosin ,mutta kun alkoholisti tärisee viinan himoaan ja krapulaansa ja väittää olevansa rohkea kahvikuppineuroosia sairastava ihminen,jota pitää kehuakin vielä...
Typerältä kuulostaa suoraansanoen jos joku alkoholisti vetää tärinän kahvikuppineuroosiin..silloin pitää olla todella jo alhaalla koska tämä neuroosi on pilannut minulta työpaikkoja ja työpaikan ystävyys-suhteita. Kyse ei ole mistään pikku jutusta.
Ensimmäinen kommentoija kysyi miten se on vaikeuttanut töissä oloa.
No, kuvittele: Rento kahvitilaisuus työkamujen kesken, ei pitäisi olla mitään jännittämistä. Työkaverit heittää läppää jne. mutta sinä vain tarkkailet täriseekö kätesi ja huomaako muut. Kun kerran olet jo paniikin partaalla et halua samaa tilannetta enää. Silloin alkaa välttämiskäytös. Jos jonkinlaisella tekosyyllä.
Tätä kun jatkuu vuosikausia tietää että mikä tämä homma on.
Olen joutunut jättämään jopa hautajaisia väliin. Oli "flunssa". Vihaksi pistää mutta jotenkin sinnittelen vieläkin. Lääkkeet on apunani mutta ei nekään ihmeitä tee.
Ainoastaan se ihminen joka tästä kärsii
Ainoastaan se ihminen joka tästä kärsii tietää mitä hel***iä se on.
Mulla oli nuorempana vaivana että kädet vapisivat. Aloin työpaikalla vältellä kahvitilaisuuksia sen takia.
Tosin silloin kun jossain olin kahvilla niin otin usein kupista kiinni kaksin käsin, se vähän hillitsi vapinaa.
Se on ikävä vaiva ja haittaa vielä enemmän sillä hetkellä kun on kuppi kädessä ja alkaa miettiä että varmaan taas vapisee. Se lisää jännitystä ja silloin ihan varmasti vapisee.
Käsien vapina on aika yleinen vaiva jännitystä potevilla ihmisillä.
Mulla helpotti siinä vaiheessa kun tulin varmemmaksi itsestäni enkä enää jännittänyt niin paljon muita ihmisiä.
Vieläkin kyllä joskus mutta onneksi harvoin kärsin siitä.
Tein myös sillä tavalla että jätin kupin vajaammaksi, en laittanut ihan täyteen niin ei ainakaan päässyt läikkymään.
Jos on vaikka asperger niin sanaton viestintä menee suurimmaksi osaksi ohi käsityksen. Lisäksi sosiaaliset taidot eivät ole kovin hyvin kehittyneet ja ryhmätilanteet vievät tavallista enemmän energiaa. Vaikka tarkoittaisi hyvää, niin käytös voi olla aika sulkeutunuttakin.
Tämä liittyy kahvikuppineuroosiin miten?
Vakava vaiva tämä. Muistan yhden viime vuonna kirjoitetun viestin, jonka mukaan joku oli menettänyt jopa elämänsä rakkauden siksi ettei uskaltanut toimia tämän vaivan takia!
Tyhmää+koska+jokaisesta+voi+joku+pitää+juuri+sellaisena+kuin+on,+jos+vain+löytävät+toisensa.+99%+voi+olla+sellaisia+että+mjaa,+mutta+sitten+tulee+se+yksi+jossa+tuntuu+heti+ensitapaamisella+olevan+jotain+hyvin+tuttua.+Kuin+olisi+vanha+tuttu,+vaikkemme+ole+ennen+tavanneet,+ainakaan+tässä+elämässä...
Asiat kannattaa aina laittaa perspektiiviin. Maailmassa lienee tuhansia eri sairauksia tai vaivoja ja melkein joka ikisellä ihmisellä on vähintään yksi niistä. Kahvikuppineuroosi on siinä listassa lievimmästä päästä, eihän se oikeastaan edes ole sairaus.
Minulla ei ole ikinä pää kipeä, ellen itse aiheuta sitä (krapula, vieroitusoireet kahvista, liian pitkään (ehkä n . 20h) syömättä oleminen). Kuinka moni voi sanoa samaa? Koen olevani etuoikeutettu. Sama koskee kaikkia kipuja ympäri kehoa, joilta olen onnekseni välttynyt. Vasta silloin kun makaa krapulassa sängyssä ja lenkillä hiertynyttä kantapäätäkin kirvelee siinä samalla, muistuu mieleen se miten hyvin asiat normaalisti ovat kuin moisia tunteita ei ole. Krapula on tiessään muutaman tunnin päästä ja siihen kantapäähänkin voi pistää Compeedin jos raaskii ja sitten se on kuin ei olisikaan.