Haluaisin tarjota vertaistukea kiusatuille ja syrjityille. En kuitenkaan haluaisi kouluttautua miksikään tukihenkilöksi tai mitään semmoista virallista. Löytyisiköhän tällaiseen mitään kanavaa? Itse olen kokenut koulukiusaamista peruskoulussa. En mitään fyysistä tai muuta kovin rankkaa, mutta herkälle ihmiselle ikävää. Vertaistuki tai mikä tahansa tuki olisi silloin ollut pelastus, joten nyt minulla olisi suuri halu tarjota sitä jollekin muulle, jotta kokemukseni ansiosta joku muu saisi sellaista tukea. Tätäkin kautta voi ottaa yhteyttä, jos joltakulta siltä tuntuu. Auttaisin ilomielin <3
Kiusattujen auttaminen
Anonyymi
476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minuakin kiusattiin aikoinaan koulussa usean vuoden ajan. Se on jättänyt minuun jälkensä. En ole oikein päässyt siitä koskaan yli. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi. Miten tekisimme sen?
Kyllähän kiusatuksi tuleminen on erittäin ilkeää, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä. Minua kiusattiin koulussa pitkään, sitten minä keksin että olisin päässyt isojenpoikien suosioon. Pääsinkin aloittamalla vielä heikomman kiusaamista, sitä jatkui ja kiusaamani kaveri itki ja pyysi lopettamaan, kunnes sitten tajusinkin lopettaa. Karaistuin ja annoin kiusaajille yksitellen köniin, kunnes tulivat sakilla potkivat, hakkasivat ja vaatteetkin meni rikki. Kotona huudettiin kännissä, että saatanan nulikka ei sulle kannata mitään ostaa kun vaattettkan ei pysy ehjinä. Itkin paljon toivoin ja rukoilin, miksi tää tapahtuu juuri minulle. Aikaa kului, join viinaa ja mikä nyt päähän meni. Kunnes löysin naisen, se stoppasi minut. Menimme naimisiin ja lapsiakin tuli, mutta minua varjosti vieläkin se minun käytös. Meni aikaa yli kolkytvuotta. Etsin hänen puhelinnumeron, ja toivoin että on hengissä tiedustelin onko hän hengissä vielä. Lopulta tärppäs ja soitin sille kaverille, että mitä kuuluu, se oli häkeltävä vastaus. Hän vastasi missä hän oli töissä, lapsiakin on. Sanoin kaverille että haluan pyytää anteeksi kiusaamistani, vastaus oli, tottakai saat ei mulla mitään hätää ole, ole rauhassa vaan. Kiitin häntä ja pyysin vielä anteeksi, sitten sain rauhan. Nyttemmin kävin mielenterveyden ohjaaja ykkös ja kakkos kurssin. Niitä hommia olen pyyteettömästi tehnyt. Miksikö kirjoitin tämän? siksi ettei kiusaajalla ehkä kotiolosuhteet ole hyvät, hänellä on vanhemmat ankarat ja selkää saa pienemmistäkin asiasta. Alkoholistiperhe, saatikka huumausaineet, ei tee helppoa hänellekkään. Eli ongelma siirtyy aina jollekkin toiselle. Mutta itse tänäpäivänä puutun asioihin jos minkälaista onkaan, en voi sietää itse kiusaajia. Vaan ehdotan heillekkin kriisipalvelua, koska sekin on sairaus
Joo, itse ymmärrän myös kiusaajia. Heillä voi olla monenlaisia syitä käytöksensä takana. Olen itse ollut myös kiusaajan asemassa, ennen kuin sain myöhemmin maistaa omaa lääkettäni. Yksi syy käyttäytymiseeni oli mustasukkaisuus, ja jotain vastaavaa taisi olla myös pääkiusaajani käytöksen taustalla.
Mielestäni liian vähän keskitytään kiusaamisen ennaltaehkäisyyn. Ensimmäisen kerran osallistuin kiusaamiseen päiväkoti-ikäisenä, eivätkä hoitajat edes huomanneet sitä.
Tosi hienoa ja ihailtavaa, että otit yhteyttä kiusaamaasi ihmiseen ja pyysit anteeksi! Itse olen myös pohtinut samaa, mutta en tiedä sukunimiä... Aika lievää kiusaamista se kuitenkin onneksi oli.
Sen verran olen vanhanaikainen, että kunnioitan vanhempia ihmisiä. En voi sietää että vanhuksille tehdään kiusaa fyysistä tai psyykkistä. Nehä jumalauta maksavat eläkkeestään veroa, jo maksetuista työvuosistaan. Tulot ja eläminen on mitätöntä ja ne vähäisetkin joku haluaa nussia. Onko oikein?
Miksi väkivaltaa? Näkeekö hölmöt nokkaansa pitämmelle, laitetaanko nämä hullut rintamalle, vai armejjaan täydet 12kk kestääkö mammanpojat fyysistä rääkkiä. Tää on taivahantosi.