Joskus kuulee ihmeteltävän miten vähän on hengellistä keskustelua uskovien keskuudesssa.Kun ajattelen hengellistä kotia viiskytluvun taitteesta, sehän oli VLKY ry. Silloin tilat olivat pieniä ja useasti pidettiin kotiseuroja, kun rukoushuonetta ei olisi saatu talvella niin nopeasti lämpimäksi. Jopa kesäisin isompia seuroja pidettiin kylillä maalaistaloissa.
Kun uskovat kokoontuivat tupiin, siellä oli aina ahdasta ja siinä joutui lähelle toista ihmistä ihan väkisin. Kyläilyssä oltiin kahvikupin äärellä ja puhuttiin tiestä ja matkasta. Uskovat tunsivat kaikki toisensa kasvoista, nimeltä ja osan myös sydämeltä.
Kun uusi aika toi uudet kujeet, tosin vain ulkoisesti, haluttiin uutta ja modernimpaa kokoontumispaikkaa. Kasvunvaraa piti ottaa kuin aikanaan lasten vaatteissa. Kun kasvunvaraa otettiin, niin ihmiset alkoivat erkaantua toisistaan, kun tilaa on. Syntyi ikäänkuin kuppikuntia eli sellaisi tiivistymiä rukoushuoneen laidalle ja toiselle. Samaan aikaan kyläily alkoi vähentyä ja ihmiset eivät kohdanneet enää arkisissa asiopissa, vaan pyhäputseissa hyvältä tuoksuvina ja samalla otettiin naamarit käyttöön.
Saarnaajat huomasivat, että yhteistä kokoontumista painavien asioiden suhteen pitää lisätä eikä paljon muita kyläilyjä enää ollut. Olihan meillä seurat sunnuntaina ja kanssapuheet ja nuorten illat. Kaikki muuttui ammattimaiseksi ja aikataulutetuksi, muuta ei tarvita.
Ahtauden siunaus
18
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Ehkä ne hengellisimmät keskustelut käydään kahden kesken hyvän ystävän kanssa - kyläillessä saattavat puheet pysyä maallisissa tai sitten ollaan varovaisia niiden suhteen, joita ei oikein tunneta.
Ja ovatko nämä sähköiset vempaimet valloittaneet meitä niin paljon, ettei ole tarvetta tapaamisiin? Saahan toisiin yhteyden niin monella tavalla.
Isossa porukassa jää helposti sivuun ja siellä voi tuntea itsensä tosi orvoksi.
Jo vuosikymmeniä sitten tuumasi muuan es.lest. henkilö lähistölle muuttaneelle kristitylle: "Jokaisella on sitten omat ystävänsä!" Ei ollut halua kaveerata siihen suuntaan näes.
Se alkuaikojen köyhä kristillisyys hyväksyi toiset köyhät, mutta kun elintasoerot alkoivat kasvaa, kasvoi jotain muutakin...
Voi meitä. Voi meitä! Olen syntyisin paikkakunnalta jossa ei ole lestadiolaisia. Sunnuntaisin luettiin Lestadiuksen saarnoja. Neljä kertaa vuodessa käytiin "isoissa" seuroissa. Ei ollut autoa, vain polkupyörät vanhemmillani. Kesät kuluivat es.lest. sukulaistalossa, jossa oli vilkkaampaa elämää, paljon väkeä. Oli tuossa talossa välillä seurojakin.
1950 luvulta lähtien koko infrastruktuuri on muuttunut. Väki on koulutettua. Ulkoiset puitteet ovat siis muuttuneet. Esikoiset ry:n tilaisuuksissa on vuosikymmenien tutut paikalla ja lämmin henki, ei ole sellaista "jakaantumisen" tunnetta, kun loppuaikoina oli esikoislestadiolaisuudessa. Toki sielläkin olivat nämä nykyiset esikois- ystävät, ei sen puolesta yksinäistä tai ikävää ollut sielläkään.
Nuorina meillä oli tuttu porukka porukka, kokoonnuimme seurojen loputtua aina jonkun nuoren kotiin. Nuorteniltoina tunnettuja tilaisuuksia ei esikoislestadiolaisuudessa tuolloin ollut, 1960 luvulla.
Toiset ihmiset ovat hiljaisempia, eivätkä juurikaan porukassa keskustele. Pienryhmässä jonkun kodissa yleensä kaikki osallistuvat keskusteluihin.
Matkaystävät on todella tärkeitä, tärkein on kuitenkin puolisoni, jonka kanssa voin jakaa kaikki vastaan tulevat asiat. Ihana sympaattinen ihminen josta muutkin tykkäävät. 💖 Usein kotona keskustelemme hengellisistä asioista ja siihen liittyvistä ajallisista kysymyksistä.
Nykyisin varallisuus ja kulttuurierot kristittyjen välillä ovat suuret. Monet ovat hyvin aktiiveja, toiset kuten minäkin, viihdymme kotona rauhassa. Sairaudet painavat kehoa kohti maata. Kun elämää katselee lopusta käsin, se näyttää ihan toisenlaiselta.
Ps. 39:4 (39:5) Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.- Anonyymi
Millä välillä ehdit keskustella puolisosi kanssa kun olet netissä kaiket päivät "keskustelemassa" yksinäsi?
Anonyymi kirjoitti:
Millä välillä ehdit keskustella puolisosi kanssa kun olet netissä kaiket päivät "keskustelemassa" yksinäsi?
Sinulleko pitäisi tili tehdä! Teeppä vihdoin selkokielinen teksti tänne omasta surkeasta elämästäsi.😉😂 Olet sinä oikea mänttien mäntti!
- Anonyymi
vaitovainen kirjoitti:
Sinulleko pitäisi tili tehdä! Teeppä vihdoin selkokielinen teksti tänne omasta surkeasta elämästäsi.😉😂 Olet sinä oikea mänttien mäntti!
Soittelppa vaito sitä mandoliiniä jottas rauhoitut!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Soittelppa vaito sitä mandoliiniä jottas rauhoitut!
Kenelläkään täällä ei ole oikeutta rääpiä tuolla tavalla lärviään. Silloin kun itsellä on vain ilkeys ei mitään asiaa, silloin on pydyttävä keskustelupalstoilta poissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenelläkään täällä ei ole oikeutta rääpiä tuolla tavalla lärviään. Silloin kun itsellä on vain ilkeys ei mitään asiaa, silloin on pydyttävä keskustelupalstoilta poissa.
Kyllänän nuo vaitoa nälvivät "pahaiset rakkikoirat" ikään kuin kuuluvat tähän karavaaniin. Ei vanha herra niistä onneksi kovin paljon näytä välittävän, ei ainakaa ole syytä.
Ja niiden pettyneet ilmeet voin hyvin kuvitella, kun eivät edes ärsyttämään vaitoa juurikaan pysty. Aina saavat saapasta ja "lunta silmilleen" jos pohkeille pyrkivät näykkimään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllänän nuo vaitoa nälvivät "pahaiset rakkikoirat" ikään kuin kuuluvat tähän karavaaniin. Ei vanha herra niistä onneksi kovin paljon näytä välittävän, ei ainakaa ole syytä.
Ja niiden pettyneet ilmeet voin hyvin kuvitella, kun eivät edes ärsyttämään vaitoa juurikaan pysty. Aina saavat saapasta ja "lunta silmilleen" jos pohkeille pyrkivät näykkimään.Ymmärtääkseni vaitovaiselle annetaan "palautetta" siksi, että hän innostuisi kirjailemaan entistäkin enemmän.
Toimii hyvin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllänän nuo vaitoa nälvivät "pahaiset rakkikoirat" ikään kuin kuuluvat tähän karavaaniin. Ei vanha herra niistä onneksi kovin paljon näytä välittävän, ei ainakaa ole syytä.
Ja niiden pettyneet ilmeet voin hyvin kuvitella, kun eivät edes ärsyttämään vaitoa juurikaan pysty. Aina saavat saapasta ja "lunta silmilleen" jos pohkeille pyrkivät näykkimään.Vaito on pahainen kakara joka kiukuttelee täällä yötä päivää!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenelläkään täällä ei ole oikeutta rääpiä tuolla tavalla lärviään. Silloin kun itsellä on vain ilkeys ei mitään asiaa, silloin on pydyttävä keskustelupalstoilta poissa.
Olen samaa mieltä. Kyllä tälläiset rääpijät saisi olla palstoilta poissa!
"Teeppä vihdoin selkokielinen teksti tänne omasta surkeasta elämästäsi.😉😂 Olet sinä oikea mänttien mäntti!" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Kyllä tälläiset rääpijät saisi olla palstoilta poissa!
"Teeppä vihdoin selkokielinen teksti tänne omasta surkeasta elämästäsi.😉😂 Olet sinä oikea mänttien mäntti!"Niin, kyllä siinä ammuttiin väärä mies. Rumempisanainen sai siunauksen. Eihän se täällä oikeastaan ole kuin valkatusta puolesta kiinni. Esikoinen saa sanoa mitä vain ja toinen on sokea sille ja vastaavasti esikoislestadiolainen taas sokea esikoislestadiolaisen rumille sanoille. Tarkoitus pyhittää keinot?
Viime aikoina on tullut usein näkyville tuo keskustelu-asia. Vaikka olisi mikä uskovien yhteinen tilaisuus (raamattupiiri, kyläily, kanssapuheet ym.), ja vaikka paikalla olisi kuinka paljon väkeä, niin hiljaista on. Kokemusta minulla asiasta on useilta vuosikymmeniltä ja sadoista tilaisuuksista. Uskallan ottaa puheenvuoron, haluan saada lisää ymmärrystä uskooni, en pelkää kysyä ja/tai kommentoida.
Yleensä tilaisuuden vetäjä eli pitäjä pyytää läsnäolijoilta kommentteja, kysymyksiä ja omia kokemuksiaan kyseessä olevasta asiasta, Tiestä ja matkasta.
Usein käy niin, että jos joku ottaa puheenvuoron, niin hän on henkilö, joka avaa suunsa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.
Onko ihmisellä arkuus avata suunsa, tärkeimmästä asiasta? Onko pelko siitä, että saattaa kysyä tai sanoa sellaista, joka voi kyseenalaistaa hänen ymmärryksen uskonasioista, Tiestä ja matkasta. Vai onko niin, että riittää kun käy ja kuuntelee, vaikka olisi paljon kommentoitavaa ja kysyttävää.
Jos tilaisuus on sellainen, että jokaiselta läsnäolijalta pyydetään puheenvuoro, niin yleisin puheenvuoron sisältö on: "Yhdyn edelliseen puhujaan."
Nykyisin nuortenilloissa on se hyvä, että kysymykset voi tehdä kirjallisesti. Kun niitä käsitellään, niin kysyjän nimi ei tule esiin. On tullut ja tulee varmasti edelleen paljon hyvin tärkeitä ja jokaista koskettavia kysymyksiä.- Anonyymi
Aika usein, kun vieraita kutsuu, ehdotetaan joku keskustelun aihe.
Kaikki ovat hiljaa ja keskustelu tyssää siihen tai porukka supisee keskenään.
Varmaan meidän suomalaisten ongelma, keskustelutaitoa voi kuitenkin opetella! Mieleni tulee juttu Tampereelta viime vuosituhannella. Silloin oli tapana kysyä Lapista asioita. Henkilö oli lähdössä joulukokoukseen ja hänelle annettiin kysymys: Voiko asioita kysyä myös paperilapulla saarnaajilta. Tarkoituksena oli, että anonyymeihin kysymyksiin sitten julki vastataan. Henkilö sanoi vastanneensa: Kyllä voin kysyä papperilapulla!
Ehkä keskustelu oli joskus minun nuoruudessani joskus vähän liiankin raskasta. Puhuttiin paljon miten rietas kiusaa eikä lääkkeitä oikein löytynyt, kun jokaisella oli vähän samanlaista. En tiedä miten tähän on tultu, mutta Raamatun kokonaistuntemus ei olisi huono juttu. Jaakob puhuu syntien tunnustamisesta, toisillenne. Ajatellaan, että riittää, kun Jumalalle tunnustaa ja joku on sitä mieltä, ettei tarvitse tunnustaa Jumalallekkaan, koska hän kumminkin ne tietää. Jumala haluaa kuulla virheettömän tunnustuksen, jossa syntinen ottaa syyn päälleen.
- Anonyymi
Käykääpäs Tapparakadulla keskiviikkoaamuisin kuuntelemassa aitoa Jumalan sanaa ja vapaata keskustelua Sanasta.
Saatatte yllättyä hienosta keskustelusta.Jokainen meistä ajattelee, että minulla/meillä on aito Jumalan sana keskuudessamme. Mieletön tarttuu tietoisesti väärään! Asia on nyt enempi niin, että ristiriitaisuus riihen perkuun jälkeen olisi outoa. Kyllä minäkin olen aina tullut toimeen samoinajattelevien kanssa. En haluaisi olla ilkeä profeetta, mutta muistutan: Ei niin pientä paratiisia, ettei siellä pieni käärme olisi.
vihne kirjoitti:
Jokainen meistä ajattelee, että minulla/meillä on aito Jumalan sana keskuudessamme. Mieletön tarttuu tietoisesti väärään! Asia on nyt enempi niin, että ristiriitaisuus riihen perkuun jälkeen olisi outoa. Kyllä minäkin olen aina tullut toimeen samoinajattelevien kanssa. En haluaisi olla ilkeä profeetta, mutta muistutan: Ei niin pientä paratiisia, ettei siellä pieni käärme olisi.
Ellei Jeesuksen täydelliseen sovitukseen usko, niin aikamoista puuhasteluahan siitä seuraa. Synti ei ole yksittäisiä tekoja, vaan kyvyttömyys kaikkeen hyvään ja taipumus kaikkeen pahaan. Ihmisen tahto ja Jumalan tahto ovat toisilleen vastakkaiset.
Asuvasta synnistä seuraa vääriä tekoja ja laiminlyönteja loputtomiin.
Synnin tunnustaminen on yksikössä. Eli sen tunnustamista että olen kokovika. Ja kokovikana tarvitsen kokonaisen armon Jumalalta.
Lähimmäissuhteissa kohtaamme ristiriitoja. Ne hoidetaan sen kanssa, kenen kanssa niitä tulee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3484664
- 302972
- 1352025
Naisiin ei ole luottamista
Ainakaan useimpiin suurin osa hakee vain hyötyä miehistä tavalla tai toisella.962024Minun täytyisi lopettaa
Kaipaaminen. Siksi kun en pysty mihinkään. Tulee vain harmia kun kaipaan. Olen niin väsynyt, ei kiinnosta mikään, enkä e311855Olet niin lähellä
.... mutta en tiedä haluatko nähdä tai kuulla minusta. Minulla on ikävä sua, minua nuorempi nainen.411797- 321685
Hävetkäämme!
Rydman saa jatkaa. Hymyili leveästi haastattelujen aikana. Mikä meissä on vikana kun tuollainen "mies" ministerinä?1241465Tänään onkin hyvä päivä
Selata koko päivän Tinderin hunajaisia naisia. Jospa löytyy se rakkaus. Vähän kuin pelaisi hedelmäpelejä. 💘🍑🍍611329- 1771312