Yleinen ongelma on, että vakavasti masentuneet ihmiset eivät hakeudu hoitoon, ja jäävät täysin turhaan mielenterveyspalvelujen ulkopuolelle. Omaisena sellaista on erittäin raskasta kertoa, kun toinen on niin murskaavan masentunut, eikä lähde edes kantamalla käymään psykiatrin juttusilla.
Mikä saa ihmisen mieluummin tappamaan itsensä kuin edes kokeilemaan hoitovaihtoehtoa? Ei tämä elämäkään niin pitkä ole, että pitäisi ennen aikojaan päivänsä päättää, kuolema tulee lopulta kaikille, mutta itsemurhan tehnyt tekee omaisilleen maanpäällisen helvetin. Lisäksi itsemurhan tehnyt joutuu suoraan helvettiin, eli olotila huononee vielä entisestään! Masennusta ja ahdistusta voidaan nykyään hoitaa hyvin.
Hoitoon ja heti!!!!
Mikä saa ihmisen mieluummin tappamaan itsensä kuin edes kokeilemaan hoitovaihtoehtoa? Ei tämä elämäkään niin pitkä ole, että pitäisi ennen aikojaan päivänsä päättää, kuolema tulee lopulta kaikille, mutta itsemurhan tehnyt tekee omaisilleen maanpäällisen helvetin. Lisäksi itsemurhan tehnyt joutuu suoraan helvettiin, eli olotila huononee vielä entisestään! Masennusta ja ahdistusta voidaan nykyään hoitaa hyvin.
Hoitoon ja heti!!!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Suosittelen taikasieniä .
Lajike: Golden teacher
Auttaa masennukseen eikä addiktoi.
Mikä ihmeen "helvetti" se omaisille on, kun pääsevät masentuneesta eroon?
Kärnä kepuleisesti kirjoittaa jostain palvelusta, jollei yksikään huomaa.
Katso ihmeessä tätä:
Itsemurhan tehneiden muistopäivänä
https://madinfinland.org/itsemurhan-tehneiden-muistopaivana/
Tänään 17.11. vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää ja kynttilöitä itsemurhan tehneiden muistoksi sytytetään ympäri Suomea. Itsemurha koskettaa aina syvästi ratkaisuun päätynyttä lähipiiriä, joten kyseessä on merkittävä kollektiivinen huolenaihe. Itsemurhien määrä on ollut Suomessa kasvussa viime vuosina ja vuonna 2017 Suomessa tehtiin Tilastokeskuksen mukaan 824 itsemurhaa.[1]
Tänään on hyvä muistaa myös unohdettua ryhmää, nimittäin psykiatrisen hoidon vuoksi itsemurhaan päätyneitä.,, jatkuu linkissä
Jos haluaa murhata pahoja ihmisi, toimittajat ovat hyvä alku.
Liity keskustaan masennuksen lääkäriksi.
Ensinnäkin, pitää todeta onko asianomaisella itsensä mielestä mitään hätää. Jos ei niin eihän silloin ole mitään miksi mennä mihinkään. Monesti läheiset sanovat asianomaisella olevan ongelman, mutta hän ei välttämättä niin koe. Esimerkkinä tulee mieleen homoseksuaalisuus, joka on usein ongelma läheisille ja tai yhteiskunnalle, mutta ei asianomaiselle. Miksi hän siis hakisi apua asiaan, joka ei häntä vaivaa. Sivistyneeseen käytökseen kuuluu jättää toinen rauhaan, jos hän ei avuntarjouksista huolimatta tarjottua apua halua ottaa vastaan.
Toisekseen niin sanotut mielenterveyspalvelut, joilla tarkoittanet psykiatriaa, ei ole tehty kohteidensa auttamista varten vaan kontrolli- ja rankaisutarkoitusta varten. Siten mitään apua sitä kautta ei saa. Jos tarkoitit vapaaehtoisuuteen perustuvia niin sanottuja psykoterapiatapaamisia, paremmin ilmaistuna keskustelutapaamisia, useat perustuvat lööperiin, kuten psykiatrian dogma on. Monet psykoterapeutit myös uskovat tai ainakin pohjaavat toimintansa psykiatrian myytteihin, joten siten heistäkään ei ole juurikaan auttamaan.
Mitä tulee itsemurhaan ja psykiatriseen hoitoon vaihtoehtoina, minäkin tappaisin itseni ennen kuin menesin psykiatrian nöyryytettäväksi ja fyysisesti pahoinpidellyksi. En näe siinä mitään erikoista enkä toisaalta ongelmallista. Vapaassa maassa jokainen on vapaa päättämään elämänsä syystä ja ajankohdasta riippumatta, kunhan huolehtii ettei saata ketään vaaraan teon tehdessään. Läheiset ovat herkästi hyvin itsekkäitä, kun puhutaan itsemurhista. He ajattelevat vain omaa kärsimystään menetyksen myötä, mutta unohtavat tai sivuuttavat asianomaisen kärsimyksen. Läheiset usein ajattelevat, että henkilön on elettävä kärsimyksessä, jotta heidän ei tarvitse kärsiä.
Henkilöillä, jotka eivät usko helvettiin, sinne joutumisella uhkaus tuskin on kovin merkitsevä pelote.
Kyllä ne mielenterveyspalvelut ovat juurikin kohteittensa auttamiseksi kehitetty, eikä fyysisen pahoinpitelyn sekä nöyryytyksen aiheuttamiseksi. Sinua tuskin on läheiset patistaneet hoidon pariin, kun omaat tuollaiset mielipiteet asiasta.
Tosiasia on että psykiatriseen hoitoon jopa kuolee ihmisiä Suomessa pienemmistä haitoista puhumattakaan.
Sinulle historian tunnit tekisivät hyvää.
Eikä kuole. Höpö höpö nyt.
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/dosentti-pakkoa-kaytetaan-liikaa-psykiatrisessa-hoidossa
Suomessa raportoidaan edelleen putkamaisiin tiloihin eristämisestä, kiinnipitämisestä, lepositeisiin sitomisesta ja pakkoinjektioista. Pakkohoito on kuitenkin vähenemässä. Potilas ei usein edes itse tiedä, onko hän pakkohoidossa vai ei. Pakko tosin näkyy arjessa.
Pakkohoidosta tulisi olla aina enemmän hyötyä kuin haittaa. Kuosmanen korostaa, että pakkohoitokeinot saattavat auttaa hetkellisesti oireisiin, mutta eivät paranna itse sairautta. Esimerkiksi sitominen pitkäksi aikaa voi aiheuttaa myös veritulppia. Suomessa siteisiin kuolee muutama ihminen vuodessa. Lisäksi pakkohoitokeinot traumatisoivat usein potilaita.
– Tilanne on hieman kiusallinen. Meillä on Euroopan parhaat resurssit psykiatriseen hoitoon. Silti pakkoa käytetään paljon. On tilastoitu, ettei hoitajien määrän lisääminenkään ole välttämättä vähentänyt pakkohoitomenetelmien käyttöä Suomessa, Kuosmanen summaa.
Lievähän tuo Kuosmasen kannanotto on. YK on kieltänyt pakkohoidon.
https://www.coe.int/en/web/commissioner/-/it-is-time-to-end-coercion-in-mental-health
Olisihan se kumma, jos ihmisiä ei kuolisi myös Suomessa. Millä tavalla Suomi eroaisi muista länsimaista niin paljon, ettei psykiatriassa tapettaisi ihmisiä täälläkin.
Potilaan eristäminen lukkojen taakse ei ole koskaan hyväksi potilaalle.
mulla on skitsofrenia ja voin sanoa että hoito on ehtaa kakkaa.
ei muuta, en jaksa selitellä, mutta jos hoito ollut koko ajan vain työtä,
eikä muuta paitsi 2-5 ryhmää ja yksi kognitiivinen terapia,
voiko sitä jumankauta sanoa edes hoidoksi.
ja voitte arvata mitä työtä, samaa mitä työttömät tekee, tätä ihanuutta puolet
jo elämästäni.
Monilla taitaa olla syynä hoitoon hakeutumisessa se että jollain lailla hävettää ja nolottaa tunnustaa että menee huonosti. Halutaan antaa ulkopuolisille kuvaa että kyllä pärjätään eikä ole mitään hätää. Saattaa tuntua ettei halua kenenkään luulevan että on heikko ihminen.
Tosiasiassa se ei ole heikkoutta kun kertoo että ei yksin pärjää vaan tarvitsee apua, se on vahvuus ja rohkeutta että uskaltaa myöntää asian.
Koskaan ei ole yksiselitteistä että voisi toiselle vaan sanoa että menehän nyt hakemaan apua tai hakeudu hoitoon.
Se on vähän sama kuin päihdeongelmaisella että täytyy itsestä lähteä avun tarve ja myöntää itselleen ongelmansa, muuten ei ole mistään mitään hyötyä.
Sekin varmasti nostaa kynnystä hakea apua kun kuulee eri puolilta juttuja ja mielipiteitä minkälaista psykiatrinen hoito tai apu on pahimmillaan.
Kyllä siellä puolella voi saada ihan hyvää apua jos sattuu oikeat ja ymmärtäväiset lääkärit ja hoitajat kohdalle.
Jos itsestä tuntuu että tarvitsee apua niin silloin ei pidä kuunnella täysin vakavissaan muiden puheita vaan käydä itse henkilökohtaisesti katsomassa ja toteamassa olisiko itselle hyötyä.
Monesti kaikenlaisissa asioissa, oli kyse mistä tahansa, niin ei voi tietää jutuista mitään muiden kertomana vaan täytyy itse saada luotua oma käsityksensä.
Psykiatriseen hoitoon hakeutumisessa on se riski että hoidosta ei välttämättä pääse enää irti.Nykyään kanta palvelun myötä kaikki psykiatriset kirjaukset (joissa on monesti pahoja virheitä) Ovat kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien luettavissa siinä sairaanhoitopiirissä jossa merkinnät on tehty.Psykiatrinen diagnoosi jos sellaisen saa seuraa mukana läpi elämän.Psykiatrinen diagnoosi vaikuttaa työnsaantiin ja jos diagnosoidulla on lapsia diagnoosia voidaan käyttää jopa huostaanoton perusteena.Miksi ihminen joka tarvitsee apua pitää ensin leimata häiriintyneeksi tai mieleltään "sairaaksi" .
"Miksi ihminen joka tarvitsee apua pitää ensin leimata häiriintyneeksi tai mieleltään "sairaaksi""
Hyvä puheenvuoro.
Miksi pitää leimata? Koska muut eivät kestä muuten. Heidän mielenrauhansa vuoksi.
Ihminen ei ole vain fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen olento sanoo Intialainen joogi. Tarkoittaa sitä, että henkinenkin puoli olisi huomioitava, tai muuten tulee ongelmia myös psyykkisellä puolen. Kun on luovuttu uskonnoista (liian dogmaattisista joka voi olla ihan hyvä asia), jotain niiden tilalle pitäisi olla, ja mieluummin sellaista mikä kehittää ihmisen henkisyyttä, kuten meditaatio, jooga, henkisen kirjallisuuden opiskelu, henkisten ihmisten kanssa oleskelu jne. Tältä joogilta voisi oppia lisää käytännön menetelmiä itsensä kehittämiseksi fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti, https://www.avartuvaihmiskuva.fi/events/yogic-way-of-life-for-everyone/
Siis englanniksi Yogic way of life for everyone
Heti kun muutama toimittaja tappaa itsensä tai tunnustaa kiusaavansa kansaa.
Aloittaja ylikorostaa valintaa hoitoon hakeutumisen ja itsemurhan tekemisen välillä. Hoito usein lisää itsemurhariskiä, etenkin pakkohoito, muistaakseni monisatakertaiseksi. Voit hyvinkin suurella todennäköisyydellä sekä hakeutua hoitoon että ajautua itsemurhaan. Masennuslääkkeillä terveidenkin itsemurhariski kaksinkertaistuu, ja itsemurhia tehdään masennuslääkkeillä kaksi kertaa niin usein kuin plasebolla. Joten en ymmärrä aloittajan vastakkainasettelua, jossa hoidosta kieltäytyminen automaattisesti johtaisi itsemurhaan.
Itse asiassa on ihan rationaalista nykyisen tieteellisen näytön valossa varoa hoitoa, jos haluaa välttää itsemurhan. Ehkä depressiopotilaat lukevat meta-analyysejä, joita aloittaja ei lue? Heille herää elämänhalu ja he ajattelevat, että kyllähän se masennus parantui spontaanisti ennenkin useimmilla ihmisillä. He ovat perehtyneet 1900-luvun alun melankolian hoitotuloksia käsitteleviin tutkimuksiin ja psykiatrien näkemyksiin ja oivaltavat, että jopa vakava masennus on niin lievä tila, että sitä ei edes kannata hoitaa mitenkään erityisemmin lääketieteellisesti, koska se on spontaanisti parantuva ohimenevä psyykkinen häiriö. Ihmiset tosiaan kasvavat, kypsyvät henkisesti, pääsevät irti vaikeuksistaan. Unohtavat ikävät kokemukset. Eivät jää ikävään lääkekoukuun tai ala kuvitella, että heillä on krooninen tila, jota ei voi parantaa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5066537/
https://www.youtube.com/watch?v=FY-5npruTGc
Sinne hoitoon pääseminen voi kestää tolkuttoman kauan,eikä tällöinkään välttämättä oteta kovinkaan tosissaan.
Aloittajalla ei selkeästi ole kokemusta mielenterveysongelmista tai mielenterveyspalveluista kun kuvittelee kaiken olevan noin yksinkertaista.
Mä tuun sun uniin.
Niin, se on ärsyttävää kun ih miset kuvittelevat että se "hoito" on yksi ainoa ovi jonka avaamalla kaikki järjestyy,