vai lisännyt vaan tuskaanne tai miksi ikinä haluattekaan sitä kutsua?
Onko ikävänne helpottunut ajan myötä
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu ihan tapauksesta.
Yksi asia mikä on helpottanut on joskus tajuta että ollaan liian erilaisia ettei suhde olisi toiminut, mutta sitten ikävän tilalle tulee yleinen vitutus miksi asioiden pitää olla niin tai miksi nainen (olen mies) sattuu olemaan sellainen tai käyttäytyy siten.
Osa noista on tosi ahdistavia ja jos nuo ikävän tunteet blokkaa niin sitä huomaa tekevänsä kaikenlaista omituista paeten niitä tunteita kunnes tajuaa että tulee vain tyhjä olo tilalle.
Se tyhjä olo on pahempi kuin ikävöinti itseasiassa. Koska silloin tuntuu että koko ikävöinti ja tunteet olivat täysin turhia eikä millään ole mitään merkitystä.
Kirjoitit juuri niin, kuin itse olen asian kokenut. Tiedän että emme tule hänen kanssa toimeen, eikä asia siltä osin voi muuttua. Ja ilmeisesti sen tosiasian tunnustaminen välillä tekee olon todella surkeaksi, eli tyhjäksi kuten kirjoitit. Tunteistani en kuitenkaan pääse eroon, jolloin ikävöinti palaa aina takaisin. Helpompi jotenkin sietää ikävä, kuin se lopullinen täysin tyhjä olo. Eikä aika, eikä se ettei näe, ole tähän auttanut. Kiroukselta tuntuu tunteeni häntä kohtaan.
Tuohan on kiinnii siitä mitkä ne asiat olivat meiksei tule toimeen.
Mutta olet oikeasssa, en usko että se tunteen pakeneminen tai torjuminen on hyväksi vaan parempi vain sietää sitä ikävää kuin se tyhjä olo.
Mua on aika aina auttanut, vaikka akuutissa vaiheessa tuntuu ettei mikään ikinä.
Kolmesti oon sydämeni antanut,muttei se loppuelämäksi riittänyt,eli kolmesti oon ison rakkauden menettänyt ja itseni kursinut kokoon.Mä vielä kun rakastan,rakastan tosi syvästi. Mutta ei ne enää satu,vaikka joskus joku muisto riipaisee.
Enää en kyllä jaksa,sen verran hatara tää parsittu sydän on,etten sitä enää tulilinjalle laita.Levätköön.
uhriutujat liikkeellä.
rakkaus loppuu joskus sai ihmisen tai ei.
ero se suhteestakin tulee
Sori, joskus rakkaus ei vain lopu.
Rakastan erästä naista vaikka suhde loppui jo vuosikymmen sitten. Meistä ei vain ollut pariksi.
Exään tunteet loppui samalla hetkellä kun, selvisi hänen tehneen huorin.
Uutta rakasta jokainen hetki lisää ikävää. Asiaa tosin auttaa se että, molemmat tunnemme samoin.
Kuukausi vielä, ja saan hänet syliini.