Tilastokeskuksen keräämästä laajasta kyselyaineistosta ovat Stakesin tutkijat jälleen koonneet yhteen kuvan suomalaisten huume- ja päihdeasenteista. Suomalaisten asenteita huumeita ja huumepolitiikkaan on tutkittu 1990-luvun alusta saakka, minkä takia asenteiden muutoksesta on tarjolla vertailukelpoista aineistoa.
Vertailu on mielenkiintoista siksi, että suomalaisen huumepolitiikan yksi päätavoite on ollut kielteisten asenteiden luominen kansalaisten keskuuteen. Tästä tutkimuksessa todetaankin suoraan:
Tulokset osoittavat, että kannabis erotetaan kansalaisten riskikäsityksissä selvästi muista huumausaineista. Tulosten perusteella vaikuttaa siis siltä, että kannabiksen kokeilun kohdalla väestön kielteisten asenteiden ylläpidossa on epäonnistuttu. (s. 43)
Ainut asia, jossa riskiarviot ovat lientyneet, on suhtautuminen kannabiksen kokeiluun. Niiden osuus, jotka katsoivat, että kannabiksen kokeiluun kerran tai kaksi sisältyy enintään vähäinen riski tai ei lainkaan riskiä, lisääntyi vuosien 1996 ja 2002 välillä 26 prosentista 34 prosenttiin. (47)
1970- ja 1980-luvulla syntyneistä vastaajista 52 prosenttia piti vuonna 2002 kannabiskokeilujen riskejä enintään vähäisinä, kun vastaava osuus 1960-luvulla syntyneillä oli 34 prosenttia ja laski
siitä edelleen tätä vanhempien keskuudessa. (48)
Kannabisasenteiden muutoksen merkitystä korostaa vielä se, että se on tapahtunut ilmapiirissä, jossa suomalaisten suhtautuminen tupakointiin ja humalajuomiseen on muuttunut kriittisemmäksi. (51)
Varmin tieto tuttava- ja ystäväpiiristä
Erityisesti suhtautuminen kannabikseen on tiiviisti yhteydessä siihen, onko henkilöllä huumeita käyttäviä ystäviä tai tuttavia. (50)
Asenteiden muutosta tarkastellessaan tutkimuksessa päädytään siihen, että kaikesta propagandasta ja valistuksesta huolimatta ihmiset muodostavat käsityksiään kokemusten kautta. Huumeongelma koetaan kaikista pahimpana siellä, missä sitä ei ole, ja nämä ihmiset ovat myös taipuvaisia näkemään huumeongelman isompana kuin alkoholiongelma. (42)
Erityisesti suhtautuminen kannabikseen on tiiviisti yhteydessä siihen, onko henkilöllä huumeita käyttäviä ystäviä tai tuttavia. Huumeiden käyttäjiä henkilökohtaisesti tuntevista vastaajista noin 40 prosenttia piti kannabiksen kokeilemisesta aiheutuvia riskejä enintään vähäisinä, kun niillä, jotka eivät tunteneet huumeiden käyttäjiä, vastaava osuus jäi 20 prosentin tietämille. Huumeita itse kokeilleista kannabiksen kokeilun riskit enintään vähäisiksi arvioi runsaat 80 prosenttia. (50)
Merkille pantavaa kuitenkin on, että nuorimmissa ikäryhmissä säännöllisen kannabiksen käytön ja tupakoinnin riskiarviot ovat samalla tasolla. Ekstaasin, amfetamiinin ja heroiinin säännöllisen käytön riskit arvioi suuriksi yli 90% vastaajista; olemattomina tai vähäisinä niitä ei pitänyt juuri kukaan. (44)
Nuoremmalla sukupolvella alkaa olla sen verran paljon kannabiksen käyttäjiä ystäväpiirissä, että he näkevät käytännön seuraukset. Tätä kautta käytön yleistyessä myös käsitykset siitä muuttuvat enemmän kuin millään virallisella valituksella voidaan pitää yllä.
Käytön dekriminalisointi
Perinteisessä valistuksessa kannabiksen käytön salliminen on kielletty sillä perusteella, että se lisäisi yhden päihteen muiden joukkoon ja kasaisi täten ongelmia. Tämä kanta ei ole ollut kestävä muiden maiden kokemusten perusteella, kun sekä tupakan että alkoholin kulutus on laskenut siellä, missä kannabiksen käyttö on lisääntynyt.
Myös Stakesin tutkimus tukee valistuksen kritiikkiä: tutkimuksessa todetaan, että huumeiden käytön dekriminalisointi ei aiheuttaisi kovinkaan dramaattista uusien käyttäjien vyöryä. (45)
Todellisuudessahan kieltolaista huolimatta kokeilunhaluisten on ollut suhteellisen helppo löytää kannabista. Puolet kannabista aikaisemmin kokeilleista oli sitä mieltä, että uudet kokeilut eivät heitä kiinnosta, vaikka ne eivät enää olisi laittomiakaan. Niistä vastaajista, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet kannabista, vajaa neljä prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut kokeilemaan sitä, jos se ei olisi laitonta. (45)
Britannia opettaa
Vastaavanlaisia koko väestön asennetutkimuksia huumeista ja huumepolitiikasta on tehty harvoissa maissa ja yhdeksi vertailukohteeksi tutkimuksessa otetaan Britannia.
Suomalaisten asenteissa ja mielipiteissä on nähtävissä sama kaava: suhtautuminen kannabikseen on lientynyt samalla, kun asennoituminen koviin huumeisiin on pysynyt erittäin torjuvana. Suomalaisten suhtautuminen kannabikseen on kuitenkin edelleen selvästi kriittisempää kuin brittien. Suomessa kannabismielipiteiden muutos on ollut Isoa-Britanniaa selkeämmin sukupolvi-ilmiö, joka on rajoittunut lähinnä 1970- ja 1980-luvulla syntyneisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Jos suhtautuminen kannabikseen tulevien sukupolvien keskuudessa muotoutuu samaan tapaan, saattaa kannabisasenteiden vapaamielistyminen jatkua edelleen myös Suomessa. Tähän suuntaan viittaa englantilaistutkimuksen havainto, jonka mukaan ajatus siitä, että suhtautuminen huumeisiin tiukkenisi iän myötä nuorten siirryttyä työ- ja perhe-elämän vastuisiin ja rutiineihin (niin kutsuttu life-cycle-efekti), ei pitänyt kannabiksen kohdalla paikkaansa. (50)
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää HS:n ja TS:n pääkirjoitusten hysteerinen äänensävy: ne ovat hyödyntäneet ja ruokkineet irrationaalista puolta huumeongelmasta. Ainoa asia, mitä tutkimuksessa voisi kritisoida on nimittää kielteinen suhtautuminen kannabikseen "kriittiseksi" kun se näyttää kritiikittömyydeltä tiedotusvälineiden isällisen kieltolakikoneistoa kannattavan mielipidevallan edessä.
Yllättävää kriittisyyttä löytyy sen sijaan uomalaisten asenteissa kontrollijärjestelmää kohtaan. Ylipäänsä kontrollikoneisto koetaan legitiiminä, mutta ankaria rangaistuksia kannattaa vain alle puolet vastanneista ja peräti 15% kyseenalaistaa niiden vaikutuksen huumeongelman ratkaisussa.
1990-luvulla Suomeen tulleet ns. haittojen vähentämiseen pyrkivät toimintamallit saavat hivenen yllättäen suomalaisten tuen, vaikka tätä politiikkaa aikoinaan kritisoitiin ankarasti kriminaalikontrollia edustavien piirien taholta. Kaikki tämä kertoo siitä, että muutos on mahdollista myös huumepolitiikassa.
Lähde: Hakkarainen, Pekka & Metso, Leena (2004) Suomalaisten suhtautuminen huumeisiin ja huumepolitiikkaan. Mielipiteet ja asenteet väestössä 2002 (Opinions and attitudes towards drugs and drug policy in Finland 2002). Yhteiskuntapolitiikka 1/2004
http://www.stakes.fi/yp/yp04/1.htm Stakes tiedote Nro 7/5.3.2004
http://www.stakes.fi/tiedotteet/2004/7.htm
Vertailu on mielenkiintoista siksi, että suomalaisen huumepolitiikan yksi päätavoite on ollut kielteisten asenteiden luominen kansalaisten keskuuteen. Tästä tutkimuksessa todetaankin suoraan:
Tulokset osoittavat, että kannabis erotetaan kansalaisten riskikäsityksissä selvästi muista huumausaineista. Tulosten perusteella vaikuttaa siis siltä, että kannabiksen kokeilun kohdalla väestön kielteisten asenteiden ylläpidossa on epäonnistuttu. (s. 43)
Ainut asia, jossa riskiarviot ovat lientyneet, on suhtautuminen kannabiksen kokeiluun. Niiden osuus, jotka katsoivat, että kannabiksen kokeiluun kerran tai kaksi sisältyy enintään vähäinen riski tai ei lainkaan riskiä, lisääntyi vuosien 1996 ja 2002 välillä 26 prosentista 34 prosenttiin. (47)
1970- ja 1980-luvulla syntyneistä vastaajista 52 prosenttia piti vuonna 2002 kannabiskokeilujen riskejä enintään vähäisinä, kun vastaava osuus 1960-luvulla syntyneillä oli 34 prosenttia ja laski
siitä edelleen tätä vanhempien keskuudessa. (48)
Kannabisasenteiden muutoksen merkitystä korostaa vielä se, että se on tapahtunut ilmapiirissä, jossa suomalaisten suhtautuminen tupakointiin ja humalajuomiseen on muuttunut kriittisemmäksi. (51)
Varmin tieto tuttava- ja ystäväpiiristä
Erityisesti suhtautuminen kannabikseen on tiiviisti yhteydessä siihen, onko henkilöllä huumeita käyttäviä ystäviä tai tuttavia. (50)
Asenteiden muutosta tarkastellessaan tutkimuksessa päädytään siihen, että kaikesta propagandasta ja valistuksesta huolimatta ihmiset muodostavat käsityksiään kokemusten kautta. Huumeongelma koetaan kaikista pahimpana siellä, missä sitä ei ole, ja nämä ihmiset ovat myös taipuvaisia näkemään huumeongelman isompana kuin alkoholiongelma. (42)
Erityisesti suhtautuminen kannabikseen on tiiviisti yhteydessä siihen, onko henkilöllä huumeita käyttäviä ystäviä tai tuttavia. Huumeiden käyttäjiä henkilökohtaisesti tuntevista vastaajista noin 40 prosenttia piti kannabiksen kokeilemisesta aiheutuvia riskejä enintään vähäisinä, kun niillä, jotka eivät tunteneet huumeiden käyttäjiä, vastaava osuus jäi 20 prosentin tietämille. Huumeita itse kokeilleista kannabiksen kokeilun riskit enintään vähäisiksi arvioi runsaat 80 prosenttia. (50)
Merkille pantavaa kuitenkin on, että nuorimmissa ikäryhmissä säännöllisen kannabiksen käytön ja tupakoinnin riskiarviot ovat samalla tasolla. Ekstaasin, amfetamiinin ja heroiinin säännöllisen käytön riskit arvioi suuriksi yli 90% vastaajista; olemattomina tai vähäisinä niitä ei pitänyt juuri kukaan. (44)
Nuoremmalla sukupolvella alkaa olla sen verran paljon kannabiksen käyttäjiä ystäväpiirissä, että he näkevät käytännön seuraukset. Tätä kautta käytön yleistyessä myös käsitykset siitä muuttuvat enemmän kuin millään virallisella valituksella voidaan pitää yllä.
Käytön dekriminalisointi
Perinteisessä valistuksessa kannabiksen käytön salliminen on kielletty sillä perusteella, että se lisäisi yhden päihteen muiden joukkoon ja kasaisi täten ongelmia. Tämä kanta ei ole ollut kestävä muiden maiden kokemusten perusteella, kun sekä tupakan että alkoholin kulutus on laskenut siellä, missä kannabiksen käyttö on lisääntynyt.
Myös Stakesin tutkimus tukee valistuksen kritiikkiä: tutkimuksessa todetaan, että huumeiden käytön dekriminalisointi ei aiheuttaisi kovinkaan dramaattista uusien käyttäjien vyöryä. (45)
Todellisuudessahan kieltolaista huolimatta kokeilunhaluisten on ollut suhteellisen helppo löytää kannabista. Puolet kannabista aikaisemmin kokeilleista oli sitä mieltä, että uudet kokeilut eivät heitä kiinnosta, vaikka ne eivät enää olisi laittomiakaan. Niistä vastaajista, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet kannabista, vajaa neljä prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut kokeilemaan sitä, jos se ei olisi laitonta. (45)
Britannia opettaa
Vastaavanlaisia koko väestön asennetutkimuksia huumeista ja huumepolitiikasta on tehty harvoissa maissa ja yhdeksi vertailukohteeksi tutkimuksessa otetaan Britannia.
Suomalaisten asenteissa ja mielipiteissä on nähtävissä sama kaava: suhtautuminen kannabikseen on lientynyt samalla, kun asennoituminen koviin huumeisiin on pysynyt erittäin torjuvana. Suomalaisten suhtautuminen kannabikseen on kuitenkin edelleen selvästi kriittisempää kuin brittien. Suomessa kannabismielipiteiden muutos on ollut Isoa-Britanniaa selkeämmin sukupolvi-ilmiö, joka on rajoittunut lähinnä 1970- ja 1980-luvulla syntyneisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Jos suhtautuminen kannabikseen tulevien sukupolvien keskuudessa muotoutuu samaan tapaan, saattaa kannabisasenteiden vapaamielistyminen jatkua edelleen myös Suomessa. Tähän suuntaan viittaa englantilaistutkimuksen havainto, jonka mukaan ajatus siitä, että suhtautuminen huumeisiin tiukkenisi iän myötä nuorten siirryttyä työ- ja perhe-elämän vastuisiin ja rutiineihin (niin kutsuttu life-cycle-efekti), ei pitänyt kannabiksen kohdalla paikkaansa. (50)
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää HS:n ja TS:n pääkirjoitusten hysteerinen äänensävy: ne ovat hyödyntäneet ja ruokkineet irrationaalista puolta huumeongelmasta. Ainoa asia, mitä tutkimuksessa voisi kritisoida on nimittää kielteinen suhtautuminen kannabikseen "kriittiseksi" kun se näyttää kritiikittömyydeltä tiedotusvälineiden isällisen kieltolakikoneistoa kannattavan mielipidevallan edessä.
Yllättävää kriittisyyttä löytyy sen sijaan uomalaisten asenteissa kontrollijärjestelmää kohtaan. Ylipäänsä kontrollikoneisto koetaan legitiiminä, mutta ankaria rangaistuksia kannattaa vain alle puolet vastanneista ja peräti 15% kyseenalaistaa niiden vaikutuksen huumeongelman ratkaisussa.
1990-luvulla Suomeen tulleet ns. haittojen vähentämiseen pyrkivät toimintamallit saavat hivenen yllättäen suomalaisten tuen, vaikka tätä politiikkaa aikoinaan kritisoitiin ankarasti kriminaalikontrollia edustavien piirien taholta. Kaikki tämä kertoo siitä, että muutos on mahdollista myös huumepolitiikassa.
Lähde: Hakkarainen, Pekka & Metso, Leena (2004) Suomalaisten suhtautuminen huumeisiin ja huumepolitiikkaan. Mielipiteet ja asenteet väestössä 2002 (Opinions and attitudes towards drugs and drug policy in Finland 2002). Yhteiskuntapolitiikka 1/2004
http://www.stakes.fi/yp/yp04/1.htm Stakes tiedote Nro 7/5.3.2004
http://www.stakes.fi/tiedotteet/2004/7.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuorten arvot ristiriitaisia
Nuoret ovat aikaisempaa enemmän itsensä varassa luodessaan omaa moraaliaan. Yksi kulttuurimme tuntomerkki on, että ihmiset ”shoppailevat” aineksia uskoonsa sieltä täältä. Kristilliset perusarvot ja maailmankuva ovat edelleen taustalla, mutta muihin uskomuksiin sekoittuneena. Suuret ideologiat ovat kuitenkin väistyneet. 1990-luvun tutkimuksissa on osoitettu, että nuorilta puuttuvat selkeät ydinarvot. Nuorilla ei myöskään ole vaikeuksia omaksua suhteellisia, keskenään ristiriidassa olevia arvoja. Nuoret eivät koe mitään ristiriitaa siinä, että voivat samanaikaisesti olla kiinnostuneet Guccin kengistä ja luonnonsuojelusta. He käyttävät sekä-että -ajattelua, jossa hyväksytään toisilleen hyvinkin vastakkaisia arvoja.
Arvot kovenemassa
1990-luvun lopun ja 2000-luvun tutkimuksissa suomalaisten nuorten arvomaailman on todettu olevan hyvin lähellä peruseurooppalaista arvopohjaa ja kannattavan vahvasti demokraattisuutta, ihmisoikeuksia ja samanarvoisuutta. Ainakin periaatteellisesti nuoret ovat solidaarisia heikompia kohtaan: esimerkiksi taloudellinen hyvinvointi ja sen oikeudenmukainen jakaminen ovat tärkeitä. Rasistisia ja ns. suoran toiminnan kannattajia on nuorison keskuudessa vähän. Nuoret ovat yleisesti kiinnostuneita politiikasta, mutta samalla he ovat toiminnallisesti passiivisia ja epäileviä. Näyttää myös siltä, että periaatteessa nuoret ovat solidaarisia, mutta käytännön toiminnassa eivät. Mielenkiintoinen tutkimustulos on myös se, että nuoret kaipaavat kuria, vahvaa johtajaa ja auktoriteettia.
Viimeisten tutkimusten mukaan nuorten arvot ovat kuitenkin alkaneet koventua 2000-luvun alkupuolella. Kuolemanrangaistusta kannatetaan aiempaa enemmän ja nuoret ovat alkaneet uskoa röyhkeyden ja kovan kilpailun moraaliin.
http://info.adm.jyu.fi/main/portti/tiedotteet/2005/02/3423/show_announcement/
-------------------
Ristiriitainen nuoriso...
Sellaiset lapset millaiset vanhemmat :-(
Eikös lapset aina kapinoi vanhempiaan vastaan?