Huomaisitko suhteessa

Huomaan ja olen monesti huomannut, siksi myös heivannut joka ämmän menemään, kuin märän rätin käytettynä.

Juu huomannut edellisessä suhteessa. Olen siis nainen. Tässä suhteessani jossa ei ole oikeastaan edes vikaa, ihastuin toiseen kuitenkin. Mitään väärää ei kuitenkaan ole tapahtunut, mutta mies huomasi kehen ihastuin vaikka en kertonut. Juteltiin asia eikä hän onneks ole drama queen ja suhtautui hyvin minuun ja tähän kohteeseen vaikka tuttu onkin.
Kyllä useat huomaa, mutta jos suhde on etäinen, ei välttämättä huomaa. Me ollaan läheisiä ja eiköhän tuokin asia lopulta lähennä lisää.

Aavistaa sen mut vaikea uskoa, kunnes tulee ns. päinnäköä.

Mut sen paremmalta tuntu potkasta pihalle.

Kyllä mulla terve järki pelaa, mutta ei se ensimmäinen selitys ole joka toisen käytöksestä mieleen tulee.

En luota helposti tuntemattomiin, mutta suhde kun muodostunut luottamus on mulla luja.

Miehet onkin pelleily luottamisen kyvylläni yrittäen horjuttaa luottamusta heihin valehtelemalla että on pettänyt. Olen älykäs ja näen yrityksen läpi. Huomiohakuisuutta.

Yhden kerran kävi niin että uskoin. Se oli ensimmäinen kerta kun miehet leikki luottamisen kyvykkyydellä ja kiikutti tasapainoisen suhteen venettä. En silloin ymmärtänyt että joku vois saada kiksejä siitä että tahallaan ajaa suhteen valheellisella keksityllä kolmannella osapuolella kriisiin.. uskoin mitä minulle hän sanoi, koska luotin häneen. Meillä oli tiivis suhde. Läheinen. Luottamus oli vahvaa joten jokainen sana jonka exäni sanoi.. Uskoin siihen.

Silloin tuntui kuin pommi ois heitetty eteeni. En voinut uskoa sitä todeksi. Elin kuukauden valheellisessa luulossa et mua on petetty ja kaikki mennyt elämämme oli valhetta.

Vaikka todellista pettämistä ei ollut tapahtunut. Mä elin kuukauden niitä tunteita et mua olisi petetty.

Itkin, sain paniikkikohtauksia. Ahdisti, näin painajaisia, pelkäsin. Pelkäsin et ex jättää mut, luottamus väliltämme hävisi. Aloin miettiin et mitähän se tekee kun ei oo kotona. Kenelle se laittaa viestiä, ketä se miettii kun se kuuntelee noita biisejä.. aloin etsiin kai silloin sitten sitä lohduttajaa..

Päätin jättää suhteen taakseni koska mulle oli niin piinallista elää suhteessa jossa ahdisti koko ajan miettiä et missä toinen menee jne

Kun jätin exääni se vasta paljasti et se oli tyhmä vale. Hän halusi rankaista mua koska itse tunsi mustasukkaisuutta kun joku ulkomaalainen oli flirttaillut mulle pitsaa hakiessa ja mä olin sen mielestä hymyilly ”sillä tavalla” takaisin...

Jätin ja tapailin muutaman kuukauden jotain laastaria. Yritettiin uudelleen sen jälkeen exäni kanssa mut pelkäsin koko ajan koska se tekee sen taas.. hain lohtusuhdetta varalle koska en uskaltanut antaa uudelleen itseäni hänelle kokonaan. Shokki oli ollut liian kova aikaisemmin..

Sillä tavalla itse lopulta päädyin sitten pitään yllä kahta suhdetta samaan aikaan. Olin turvattomassa kiintymyssuhteessa jossa en pystynyt luottamaan ettei kolmansia tule joten otin sitten itse se kolmannen osapuolen.

Ja näin ne hommat ei etene kuin vain päin vittua!

Kiinni jäin!

Kyllä huomasin, ja tajusin hyvin pian että minulle valehdellaan.
Eksmies alkoi pelehtiä samassa talossa asuvan yh-äidin kanssa, meillä oli silloin 4-vuotias tyttö, tällä naisella 5-vuotias poika.
Huomasin ensin että mies ja tämä nainen alkoivat kovasti viihtyä ulkona yhdessä lasten kanssa. Eihän siinä mitään pahaa, mutta yhdessäolo alkoi olla kovin tiivistä ja katseita ja kosketuksia vaihdettiin. Hyvin pian miehelle ilmaantui "remonttikeikka" toiselle paikkakunnalle, ja tämän nainen matkusti samana viikonloppuna. Pientä salapoliisityötä ja sain selville että yhdessä lähtivät ja samaan paikkaan.
Mies tuli sitten seuraavana päivänä kotiin ja kysyin missä olit. No remonttia tekemässä kaverin mökillä tietysti! Kerroin että tiedän, ei kannata kierrellä. Mies jatkoi vakuutteluaan ja valheitaan kunnes lopulta oli pakko myöntää. Jotenkin minua loukkasi eniten tuo valehtelu ja kieroilu vaikka asia oli päivän selvä. No mies kertoi sitten että aikovat muuttaa tämän naisen kanssa yhteen, ja meidän avioliitto on loppu.
Hankin sitten eropaperit ja täytin kaakkeet. Siinä vaiheessa mies alkoi katua ja perua. Ei hän haluakaan erota eikä muuttaa! Olin siinä vaiheessa raivoissani jo sen toisen naisenkin puolesta joka uskoi ja iloitsi yhteenmuutosta! Hemmetin liero yrittää leikkiä meidän molempien kanssa! Mies alkoi anella anteeksiantoa, oli jo paniikissa. Kieltäydyin. Ei mitään mahkuja enää. Jos olisi heti ollut suoraselkäinen ja myöntänyt pettämisen kun sain sen selville olisimme ehkä pystyneet vielä kokoamaan suhteemme kuntoon. Valehtelun ja kieroilun takia ei enää onnistunut. Ero siitä tuli, eikä siitä toisen naisenkaan luokse muutosta tullut mitään. Yksin jäi, mies-"parka".

Heräsi mieleen sellainen ajatus että onko ihmiset nykyään liian omistushaluisia. Eihän ketään voi omistaa. Liika omistaminen vain tukahduttaa kumppanin ja suhde voi loppua kokonaan jos toinen tuntee itsensä nurkkaan ahdistetuksi..

Toivottavasti Pekka ei ole petollista sorttia. Itse kyllä pystyn uskollisuuteen.

Pettäjät heivataan jo alkumetreillä, ennen suhdetta.

En. Suhteessa täytyy olla luottoa.
On käynyt niinkin hauskasti että kun en huomannut niin ukko aloitti viikkoja kestävän koko perheen vittuilu shown. Saihan se mut ulos että uusi pääsi asettumaan .
Tarkemmin kun ajattelen, sama on tainnut käydä ainakin kahdesti.

Ekassa suhteessa en huomannut kun vauva oli vasta syntynyt ja tulkitsin merkit väärin että se ois hermoillut isäksi tuloa.

Tokassa oli merkkejä ja näin enneunen,mies kiisti ja syytti hulluksi,syytti että epäilen vaan ekan suhteen takia.

Enää en usko,että mies voi olla pettämättä enkä siksi enää uskalla rakastua,vaikka yksinäinen välillä olenkin.

Jotenkin tekisi mieli sanoa että kyllä sen huomaa ,melko piankin vaikka sitä ei julki toisi. Se joka töppäilee pitäisi kaiketi toimia niin kuin aikuinen joka vastaa tekemisensä?? Itse olen sellanen että minusta se näkyisi kilometrin päähän.
Itse kukin vastaa tekemisensä.
Terveisin Tampereen mies 45v.

En huomaisi. On niin paljon muutakin hommaa, että en jaksais kyttäillä ja mietiskellä toisen tekemisiä sen suhteen. Suhteessa pitää pystyä luottaan. Mulla on kokemusta yhdessä olosta kumppanin kanssa, joka valehtelee eli siinä oon kyllä oppinut suhtautumaan, että toinen joko valehtelee tai puhuu totta, ainoo keino selvitä selväjärkisenä. Tulevaisuudessa toivon löytäväni luotettavan ja rehellisen kumppanin.

Täydennys. Itse toivoisin että jos niin kävisi, että menisi vieraisiin. Että se tunnustetaan, on pienempi paha heti kun vasta aikojen päästä . Koska silloin se on sellainen valheiden verkko että voi hyvää päivää! Väitän että jokainen mielummin kuulee sen toiselta kun että se asia tulisi kylillä vastaan jollain tavalla ??
Valitkaa hyvät ystävät .
Terveisin Tampereen mies 45v.

Yleensä taudit alkaa liikkumaan ja äijä tuo tullessaan tulehduksen. Ei tarvitse paljoakaan ihmetellä kun jo tietää.

Kai sen jossain vaiheessa alkaisi huomaan tai ainakin epäilemään!

Luultavasti huomaisin..
Mutta jos niin kävisi , ajattelisin että tuo ihminen ei sittenkään ollut minua varten , meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme..
Toisaalta jos on ollut pelkkää seksiä , ei se maailmani siitä lopullisesti kaatuisi..

Onnellisessa suhteessa ei petetä. Kyllä siis huomaisin