Uskon olevani hyvin lähellä totuutta, kun sanon, että et voi ymmärtää minua. Olen ollut niin syvällä ja olen vieläkin, ettet pysty sitä tajuamaan ja ottamaan huomioon. Emme sovi toisillemme, niinkin usein ajattelen. Me elämme kuin kahdessa eri maailmassa ja minä katson sinun puolellesi maailmaa aidan verkon läpi, ja sillä puolen näyttää asiat olevan hyvin. Varjojen ja valon maailman välillä on ylittämätön ja vahva aita. Katselen ja tarkkailen elämää siellä toisella puolella ja huomaan, että voit hyvin ja olet onnellinen, menestyt ja elämäsi kulkee myötämäkeen lämpimän tuulen puhaltaessa selkäpuolelta. Minusta se maailma, missä elät tuntuu oudolta, koska en ole elänyt siellä ja ne kokemuksetkin ovat minulle kuin joltain toiselta planeetalta.
Ja niin se on toiseen suuntaan ihan samalla tavalla. Katselet ja seuraat elämääni ehkä suurellakin kummastuksella, sieltä aidan verkkojen takaa. Kummallista hahmoa varjojen maasta. On ihan ymmärrettävää, että elämä varjoissa näyttää vieraalta sieltä käsin katsottuna, eikä aina niin houkuttelevassa merkityksessä. Ja siksi me emme sovi toisillemme, vaikka tunteitakin voisi olla. Olen outo hahmo sinulle. Elämäni on ollut täysin toisenlainen kuin sinulla. Olen sinulle vieras, henkilö, jota et voi ymmärtää.
Ja niin se on toiseen suuntaan ihan samalla tavalla. Katselet ja seuraat elämääni ehkä suurellakin kummastuksella, sieltä aidan verkkojen takaa. Kummallista hahmoa varjojen maasta. On ihan ymmärrettävää, että elämä varjoissa näyttää vieraalta sieltä käsin katsottuna, eikä aina niin houkuttelevassa merkityksessä. Ja siksi me emme sovi toisillemme, vaikka tunteitakin voisi olla. Olen outo hahmo sinulle. Elämäni on ollut täysin toisenlainen kuin sinulla. Olen sinulle vieras, henkilö, jota et voi ymmärtää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmasti meillä kaikilla on oma todellisuutemme, mutta vastakkainasettelet kun sanot ettei sinua voi ymmärtää. Jos ongelmille ei voi tehdä mitään, ainakin voi vaihtaa näkökulmaa, suhtautumistapaa. Yleensä jo se auttaa. Jopa menneisyyden suhteen.
Yksi kommentti. Ajatellaanpa vaikka nälkää. Nälkä ei muutu tai poistu näkökulmaa vaihtamalla. Nälän otin tähän vain esimerkiksi, jotta se avaisi vähän sitä, mitä hain.
Se on fysiologinen perustarve. Ei sovi tähän yhteyteen. Et voi verrata omia ja toisen kokemuksia toisiinsa .Et tuntea hänen tunteitaan, niin kuin hän tuntee tai vähätellä toisen kokemuksia.
Nälkä sopii hyvin siksi, koska kaikki kokevat sen samalla tavalla. Mutta se on totta, etten voi kokea hänen tunteitaan.
En vähättele hänen kokemuksiaan omassa elämässään. Mielellään itsekin kokisin samaa.
Kaikki ihmiset tuntevat surua, iloa, onnea, rakkautta. epätoivoa. pettymystä, vihaa mutta jotkut saavat kokea kielteisiä asioita ja kielteisiä tunteita enemmän. Tässä mielessä ihmiset eroavat toisistaan.
Eipä toisilleen tuntemattomat voikaan ymmärtää toisiaan, mutta vaikka jonkun elämä voi näyttää valoisalta niin sitä se ei välttämättä ole.
Ihminen pystyy jossain määrin asettumaan toisen asemaan ja ehkä hetkittäin eläytymäänkin toisen asemaan. Ymmärrän, että ihmiset tässä samassa maailmassa ja yhteiskunnassakin elävät "eri maailmoissa" eri syistä, koska lähtökohdat voivat jo olla niin erilaiset. Ymmärrän, että juopa niiden maailmojen välillä voi olla todella syvä. Ei sitä aina toisen ihmisen marginaaleja ymmärrä. Ihmisten helvetit tai helvetin esikartanot voivat olla todella erilaisia, joista muillla ei välttämättä ole aavistustakaan. Aina ei edes pysty eläytymään, jos ei ole itse kokenut samanlaista. Aina ei edes tarvitse yrittää eläytyä.
Erilaisuus voi pahimmillaan eristää. Tehdä vieraaksi toisille. Se on niin kovin surullista, että saman taivaan alla voi elää ja kärsiä niin eri tavalla. Myös yksin. Itselläni on tapana ajatella näiden ihmisten välillä olevien syvien kuilujen kohdalla, että ihmisyys yhdistää sittenkin. Samat peruskysymykset. Samat inhimilliset perustarpeet.
En pidä siitä, mikä ihmisiä erottaa toisistaan negatiivisessa mielessä. En myöskään usko, että ketään on tarkoitettu jäämään pimeyteen ja varjoihin. Se ei ole ihmiselle tarkoitettu osa, vaikka jokainen meistä joutuu täällä varjojen maassa taivaltamaan sen oman polkunsa. Toiset syvemmällä ja kauemmin kuin toiset. Valo on silti tarkoitettu kaikille. Niillekin, jotka eivät koe, että se heille kuuluisi. "Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei Jeesus siellä ois..."
Niin, sinusta näyttää tältä. Oletko koskaan miettinyt että hän saattaisi nähdä asiat toisin. Tunnetko edes häntä, vai luotatko vain omiin olettamuksiisi?
Luulen, että joku saattaisi katsoa myös minua noin. Mutta olen henkisesti todellakin siellä kaltereiden takana. En kirmaa niityllä ja näe kaikkea voittoina tai saavutuksina. Mutta, kyllä vaan, voin kuvitella että väärästä kulmasta katsoen saattaa näyttää siltä.
Kun vain ihmiset vaivautuisivat ensin edes kuuntelemaan ja tutustumaan, ennen olettamuksia ja väärinkäsittämisiä.
Noinhan sen pitäisi olla, mutta jos elämä on ollut kauan aikaa rämpimistä niin ei sitä vaan jaksa kuunnella tai ruveta tutustumaan. Kun tietää omat jaksamisensa rajat niin on hyvä toimia sen mukaan.
Muttei myöskään kannata tehdä olettamuksia muista ihmisistä, jollei jaksa nähdä tutustumisen vaivaa. Minua on joskus syvästi loukattu olettamuksilla itsestäni. Tuntuu kuitenkin, etten ole tullut kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olen. Suurin osa ihmisistä pulputtaa vaan, mutta ei kiinnitä toisiin oikeastaan mitään huomiota. Ellei se toinen sitten osaa ottaa tilaa tavalla tai toisella.
Ei minulla ole tapana tehdä olettamuksia ihmisistä. Hetkessä eläjänä elän omien tunteiden ja kokemusteni mukaan. Jos on ollut paljon huonoja kokemuksia vuosien ajan, enkä tarkoita ketään yksittäistä ihmistä, niin tasapainoa omassa elämässä ei ole helppoa löytää. Aika ja hyvät kokemukset antavat tilaa voida paremmin.
Uskot, muttet tiedä tuosta toisesta muuta kuin sen, minkä olet suostunut näkemään.
Samaa mieltä ed. Kirjoittajan kanssa näet toisen ihmisen turhan kielteisesti. 0.29 kirj.
Ei multa. En halua, että vaikeuteni määrittelevät minua. Uskon, että hän voi ymmärtää minua, koska olemme luonteeltamme samankaltaisi. Minulla on ystäviä, joilla on elämä mennyt aina hyvin, eikä ole mitään vaikeuksia ymmärtää toisiamme. En myöskään tiedä hänen elämästään tarpeeksi, että voisin mennä sanomaan mitään aloituksen kaltaista.
Tuo on selviytyjän puhetta. Oma kaivattuni on kaltaisesi uskomaton sisupussi. Arvostan.
Rakkaus ei tunne tuollaisia raja-aitoja. Kyse on siitä, haluatko antaa sille mahdollisuuden vai et. Pelkäät ehkä turhaan, että olisitte liian eri maailmoista, jos et tunne häntä tarpeeksi. Mitä siinä menetät, jos uskaltaudut tutustumaan häneen?