Löysin tuollaisen uutisen, jossa hölistään ainakin minun kohdallani täysin pehmeitä lapsuuden vaikutuksesta masennukseen. Masentunut muistaa lapsuudestaan kuulemma vain sateen, terve pelkän auringon.
Itse en muista lapsuudestani kovinkaan paljon muuta kuin hyvää, mutta olen silti masentunut aikuisiällä. Totta kai jokaisella on niitä huonojakin muistoja, mutta jos niitä ei olisi, ei voi olla kovin terve silloinkaan.
Oma masennukseni ei johdu mistään lapsuuteen liittyvästät traumasta, vaan se liittyy aikuisiällä havaituihin epäkohtiin ja suoranaiseen toivottomuuteen. Tylsyys ja totaalinen merkityksettömyys on vallannut olotilan. Siihen ei ole helppoa lääkettä olemassa, koska yksinkertaisesti yhtään mikään ei vain kiinnosta tai innosta. Ainoastaan ryyppääminen, nukkuminen, paneminen ja syöminen ovat ihan jees toimintaa.
Tuo geeneihin viittailu tarkoittaa mielestäni sitä, että osa meistä on vain yksinkertaisesti liian tyhmiä masentuakseen. Itsekään en sitä olisi, jos olisin vain koko ajan että hällä väliä kaikelle mahdolliselle. Sellainen ei vain kuulu luonteeni piirteisiin mitenkään vahvasti.
Ja hyvin harva niille geeneilleen itse mitään mahtaa. En tunne ketään, joka mahtaisi.
https://yle.fi/uutiset/3-8630352
Itse en muista lapsuudestani kovinkaan paljon muuta kuin hyvää, mutta olen silti masentunut aikuisiällä. Totta kai jokaisella on niitä huonojakin muistoja, mutta jos niitä ei olisi, ei voi olla kovin terve silloinkaan.
Oma masennukseni ei johdu mistään lapsuuteen liittyvästät traumasta, vaan se liittyy aikuisiällä havaituihin epäkohtiin ja suoranaiseen toivottomuuteen. Tylsyys ja totaalinen merkityksettömyys on vallannut olotilan. Siihen ei ole helppoa lääkettä olemassa, koska yksinkertaisesti yhtään mikään ei vain kiinnosta tai innosta. Ainoastaan ryyppääminen, nukkuminen, paneminen ja syöminen ovat ihan jees toimintaa.
Tuo geeneihin viittailu tarkoittaa mielestäni sitä, että osa meistä on vain yksinkertaisesti liian tyhmiä masentuakseen. Itsekään en sitä olisi, jos olisin vain koko ajan että hällä väliä kaikelle mahdolliselle. Sellainen ei vain kuulu luonteeni piirteisiin mitenkään vahvasti.
Ja hyvin harva niille geeneilleen itse mitään mahtaa. En tunne ketään, joka mahtaisi.
https://yle.fi/uutiset/3-8630352
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuo mitä kuvailet kiinnostuksen puutteiksi on minulle vain alakuloa.
tosin tuo alakulo voi johtaa masennukseen jos esim kestää 10 vuoden ajan korjaantumatta kuten itselläni kävi.
Pelkkä alakuloisuus voi olla ohimenevä juttu. Mutta masiksessa mikään ei todellakaan kiinosta, ja joudut pakottamaan itsesi hyvinkin yksinkertaisiinkin asioihin todella pitkiä aikoja. Joillekin saattaa muodostua kaupassa käynti ja roskiksen vienti ylivoimaiseksi ponnistukseksi. Sotkuinen koti onkin monesti masentuneen yksi tunnusmerkki. Ei tosin aina.
Luuletko etten tiedä? Mulla oli tuo kiinnostuksen puute jo 13 vuotiaana, sen takia linnouttaiduin tietokone aktiviteettien pariin 8 vuodeksi.
Sen takia lapsuudesta alkanut masennus on vakavampi koska selviytymiskeinot eivät ole riittävällä tasolla. Jos lapsuudessa kokee puuttuvan turvan ja rakkauden.
Tyttäreni ei noussut käytännöllisesti katsoen sängystä kahteen vuoteen paitsi vessaan ja suihkuun kun sai itsensä liikkeelle. Syvä masennus. Onneksi sai taisteltua itsensä siitä ylös, vaikka toivottomalle näytti. Nyt ei käytä edes lääkkeitä enää.
Kyllä se oli jotain muuta kuin alakuloa ja kaikkeen kyllästymistä! Oikeasti masentunut ihminen on oikeasti sairas.
Kukaan ei ole väittänyt etteikö psykoosi masentunut olisi oikeasti sairas. Itsellä ollut itsetuhoisia ajatuksia välillä 10 vuoden ajan. Tiedän kyllä kaiken mitä koitat kertoa. Voimaton olo oli vuosia ettei päässyt sängystä ennen puolta päivää vaikka mitä koitti.
Tuon allekirjoitan. Useimmiten masennuksesta ei tiedetä oikeesti mitään, ja se liitetään usein laiskuudeksi vaikka se ei sitä olekkaan.
Olen itse aika monipuolinen osaaja tekemisissäni, kotityöt ennen palkkatyö (nyt eläkkeellä) sairauksien vuoksi (loppuun palaminen). Joskus en saa tehdyksi mitään, kahvinkin keitto on jo iso asia, saatikka siivoaminen, imurointi, pyykkien pesu. suihkussakäynti, Autoremontit puhumattakkaan palkkatöistä.
Kun jossain on kirjoitus masennuksen aikana kirjoitin omaelämäkirjan, tuskin pitää paikkanssa. Itselläni on ainakin niin, masennukseni aikana en kertakaikkiaan saanut tehdyksi mitään. Nukuin hemmetisti ja päivällä yöt valvoin.
Luin kirjaa ja en muista mitä luin, ja sivu uusiksi kun en taaskaan en muistanut lukemaani, televisiota katsoin , mutta en muistanut näkemääni. Kaikki pitemmän kaavanmukaan, kun oli parempi fiilis kirjoitin jotain.
Vuosien saatossa tuli jotain paperille, mutta niin sekavaa että siitä ei voinut todeta kun, montun jonka pohjalla olin ollut. Kaikki tämä vuosissa, ei päivissä ei kuukauksissa ei edes vuodessa. Minulla meni vuosia ennen kuin selvisin.
Kirjoitukseni oli suunnattu masentuneille ei sinulle. Sori
voi voi...
Tuossa olet väärässä. Itseäni kohdaltani lapsuus oli ihan paska, kyllä se on itselläni elämä ollut sellainen, että en lapsuutta ole saanut viettää. Oon nyt yli viiskymmentä ja eläkkeellä, mistähän johtuu? Metsätöitä, peltotöitä, rakennushommia ja kaikki kymmenvuotiaasta. En saanut suksia, polkupyörää, mopoa, siis en mitään ilmaiseksi. Toisinaan ajattelen miksi minä jouduin tekemään kaikki paskat hommat meistä viidestä lapsesta. Ei muiden tarvinnut tehdä mitään saadessaan suksia, polkupyöriä tai muitakaan. Miksi miksi miksi. Hyväksyntää olen hakenut kaikenikää paljon duunia ja perseen nuoleentaa. Nyt pitäis aloittaa uusi elämä, ja paskat mulla on elämä eletty ja myönnän että tein elämänmuutoksen, mutta liianmyöhään. Nyt tuli ero ja vituttaa, onneksi lapset ovat aikuisia, nehän on oikeastaan mitkä pitää järjissäni. Repikää siitä.
Aloittajana totesin, ettei lapsuus ole mielestäni minun kohdallani masikseen syyllinen, joten yleistää ei voi. Mutta sinulla asia on aivan ilmeisesti toisin.
Masennus on sitä paitsi tyhmä nimi, koska kyseessä on ohimenemätön vitutus aivan kaikkea kohtaan.
Upeeta että sulla on lapset!
Oot vahva ihminen, paljon työtä tehnyt, kestänyt.
Olet valo muille, vaikket ehkä tiedä sitä.
Kovin on katkera menneestä elämästään ja olisi itselleen parempi, kun voisi vihdoin nähdä paremman tulevaisuuden kohdallaan.