Aika on pysähtynyt. Puhutaan kuukausista, ei viikoista.
Milloin mysteeripolkupyörä alunperin ilmestyi nojaamaan lyhtypylvääseen Aimo Tukiaisen puiston ohittavalle rantapromenaadille?
Tapahtuiko se elokuussa, kun Lauttasaaressa pursiseura Helsingfors Segelklubbin (HSK) rannassa pidettiin Uiva19 -venenäyttely?
Vai vasta vähän myöhemmin?
Puhutaan joka tapauksessa kuukausista, ei viikoista.
Lauttasaaren kaupunginosaa Helsinginniemen länsipuolella kutsutaan Onnellisten ihmisten saareksi. Silta yhdisti Lauttasaaren muuhun Suomeen vasta vuonna 1935. Rikollisuus on mitätöntä, elämänmeno rauhallista, jopa hermeettistä, ja asukkaat tyytyväisiä omaan olemiseensa.
Saarelaiset luottavat toisiinsa, ja arki soljuu ennustettavasti eteenpäin. Kunnes viime syksynä – kuin huomaamatta – mysteeripolkupyörä alkoi vaivata mieliä. Aluksi muutamien, sitten yhä useamman, ja nyt sitä pohditaan jo Facebook-ryhmässä.
Polkupyörä on uudehko ja hyväkuntoinen. Norjalainen DBS:n Classic City, naistenmalli. Se on lukossa. Siinä on lastenistuin ja kaksi kypärää.
Siitä on tullut aavepyörä.
Se on saanut olla täysin rauhassa ilkivallalta, mitä pidettäisiin ihmeenä kaikkialla muualla kuin Lauttasaaressa.
TUNNELMA on hyvin erikoinen. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.
Aivan kuin pyörä olisi jätetty nojaamaan pylvääseen vain hetki sitten, odottamaan äitiä ja lasta, jotka ovat leikkimässä viereisessä puistossa tai ehkä katselemassa veneitä HSK:n rannassa.
Paitsi, että kukaan ei tule.
Eikä kukaan kajoa siihen. Ei voi välttyä ajatukselta, että ehkä lastenistuin ja vaaleanpunainen lastenkypärä jollain tavalla suojelevat pyörää.
Kuin taikapiiri.
Ilta-Sanomien perjantaina haastattelemat lauttasaarelaiset kokivat pyörän läsnäolon erikoisena.
Kummallista.
Kukaan ei ollut nähnyt sen liikkuvan paikaltaan.
– Aluksi luulin, että se vain jätetään aina samaan paikkaan, mutta sitten huomasin, ettei se oli aina ihan samassa asennossa, ohi kävelevä nainen sanoo.
– Viikkoja se on siinä ollut, ainakin.
– Kummallista.
Jos pyörä ei liiku päivisin, mahdottomalta ajatukselta tuntuu, että se lähtisi liikkeelle öisin, ja palaisi aamun koittaessa paikalleen. Sellaista tapahtuu kauhunovelleissa, ei Lauttasaaressa.
Lauttasaarelainen mies kertoo yrittäneensä keksiä erilaisia selityksiä.
– Onko se varastettu jostain, tuotu tähän odottamaan hakua pakettiautolla, ja joku on mennyt pieleen?
– Vai liittyykö tähän jotain dramaattisempaa, hän sanoo ääntään hiljentäen.
Ajatus on selvästi epämiellyttävä.
Facebook-ryhmässä on yhdistetty pyörän ilmestyminen elokuun Uiva19-näyttelyyn.
Mutta miten asiat liittyisivät toisiinsa, meri maahan, purje pyörään, sitä ei kukaan tiedä.
Milloin mysteeripolkupyörä alunperin ilmestyi nojaamaan lyhtypylvääseen Aimo Tukiaisen puiston ohittavalle rantapromenaadille?
Tapahtuiko se elokuussa, kun Lauttasaaressa pursiseura Helsingfors Segelklubbin (HSK) rannassa pidettiin Uiva19 -venenäyttely?
Vai vasta vähän myöhemmin?
Puhutaan joka tapauksessa kuukausista, ei viikoista.
Lauttasaaren kaupunginosaa Helsinginniemen länsipuolella kutsutaan Onnellisten ihmisten saareksi. Silta yhdisti Lauttasaaren muuhun Suomeen vasta vuonna 1935. Rikollisuus on mitätöntä, elämänmeno rauhallista, jopa hermeettistä, ja asukkaat tyytyväisiä omaan olemiseensa.
Saarelaiset luottavat toisiinsa, ja arki soljuu ennustettavasti eteenpäin. Kunnes viime syksynä – kuin huomaamatta – mysteeripolkupyörä alkoi vaivata mieliä. Aluksi muutamien, sitten yhä useamman, ja nyt sitä pohditaan jo Facebook-ryhmässä.
Polkupyörä on uudehko ja hyväkuntoinen. Norjalainen DBS:n Classic City, naistenmalli. Se on lukossa. Siinä on lastenistuin ja kaksi kypärää.
Siitä on tullut aavepyörä.
Se on saanut olla täysin rauhassa ilkivallalta, mitä pidettäisiin ihmeenä kaikkialla muualla kuin Lauttasaaressa.
TUNNELMA on hyvin erikoinen. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.
Aivan kuin pyörä olisi jätetty nojaamaan pylvääseen vain hetki sitten, odottamaan äitiä ja lasta, jotka ovat leikkimässä viereisessä puistossa tai ehkä katselemassa veneitä HSK:n rannassa.
Paitsi, että kukaan ei tule.
Eikä kukaan kajoa siihen. Ei voi välttyä ajatukselta, että ehkä lastenistuin ja vaaleanpunainen lastenkypärä jollain tavalla suojelevat pyörää.
Kuin taikapiiri.
Ilta-Sanomien perjantaina haastattelemat lauttasaarelaiset kokivat pyörän läsnäolon erikoisena.
Kummallista.
Kukaan ei ollut nähnyt sen liikkuvan paikaltaan.
– Aluksi luulin, että se vain jätetään aina samaan paikkaan, mutta sitten huomasin, ettei se oli aina ihan samassa asennossa, ohi kävelevä nainen sanoo.
– Viikkoja se on siinä ollut, ainakin.
– Kummallista.
Jos pyörä ei liiku päivisin, mahdottomalta ajatukselta tuntuu, että se lähtisi liikkeelle öisin, ja palaisi aamun koittaessa paikalleen. Sellaista tapahtuu kauhunovelleissa, ei Lauttasaaressa.
Lauttasaarelainen mies kertoo yrittäneensä keksiä erilaisia selityksiä.
– Onko se varastettu jostain, tuotu tähän odottamaan hakua pakettiautolla, ja joku on mennyt pieleen?
– Vai liittyykö tähän jotain dramaattisempaa, hän sanoo ääntään hiljentäen.
Ajatus on selvästi epämiellyttävä.
Facebook-ryhmässä on yhdistetty pyörän ilmestyminen elokuun Uiva19-näyttelyyn.
Mutta miten asiat liittyisivät toisiinsa, meri maahan, purje pyörään, sitä ei kukaan tiedä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
KUKA NYKI AUTIOTUVAN OVENKAHVAA KESKELLÄ YÖTÄ, SITTEN HILJENI? NÄMÄ 7 KUMMITUSPAIKKAA PITÄÄ JOKAISEN JÄNNITYSTÄ RAKASTAVAN KOKEA
Synkkä marraskuu on parasta aikaa kummitusretkille. Listasimme 7 hyvää kummituspaikkaa eri puolilta Suomea. Näissä paikoissa voit kuulla aaveen itkua, nähdä vaeltelevia hahmoja tai herätä tuvan oven rynkytykseen keskellä yötä. Usein kummitustarinoista voi vain lukea, mutta Toraslammen autiotuvalla pääsi oma kirjoittajamme itsekin kokemaan aikamoisia kauhun hetkiä.
1. Hatanpään kartanolla kummitus soittaa pianoa, Tampere
Hatanpään arboretum on keskeinen nähtävyys Tampereella. Kesäisen vehreyden väistyttyä on marraskuun hämärinä hetkinä mahdollista käydä kummituskävelyllä puistossa.
”Kerrotaan, että kummitus olisi Idmanin suvun mies, joka veljensä kavalluksen takia menetti kaiken. Edelleen kartanossa voi kuulla askelia ja mystistä pianonsoittoa. (…) Kummituksen on kuulemma nähty vaeltelevan puistossa harmaa puku päällä.”
2. Paholaiskivet huutavat ja valot leijuvat Paasselällä Savonlinnassa
Paasselän historia ulottuu 200 miljoonan vuoden taakse, jolloin maahan putosi meteori. Mitä mahtoikaan sen mukana tulla? Paasselän reunalla kohoavalla Läpisyöksyn saarella on nimittäin ryhmä paholaiskiviä, joilla on kuuleman mukaan kyky huutaa. Eikä siinä vielä kaikki.
”Lukuisat tarinat, varhaisimmat jo 1700-luvulta, kertovat Paasselän piruista, oudoista valoista, joita järven yllä nähdään toistuvasti keijuvan. Valo on kirkas, valkoinen tai punainen. Useimmiten se näkyy keskellä selkää melko korkealla. Toisinaan se liikkuu ja toisinaan taas on paikallaan.”
3. Voipaalan kummitukset ajoivat TV-ryhmän ulos kartanosta
Voipaalan kartanossa Valkeakoskella on ajan mittaan koettu lukemattomat määrät kummallisia ja selittämättömiä asioita. Monesti on kuultu vain ääniä, mutta onpa siellä nähty ovesta kurkkivan myös harmaapukuisen naisen. Olisiko paikalla mahdollisesti sijainnut rautakautinen ruumiskalmisto syy yliluonnollisille tapahtumille?
”Erään tv-ryhmän kerrotaan useita vuosia sitten kuulleen kartanon kummittelusta, ja halunneen koetteeksi yöpyä päärakennuksessa. Yöllä seurue oli paniikinomaisessa tunnelmassa siirtynyt piharakennukseen. Vielä nykyisinkin Voipaalassa työskennelleet ovat toisinaan kuulleet askeleiden ääniä tyhjistä huoneista ja kokeneet läsnäolon tunnetta, vaikka ketään ei näy.”
4. Harrinniemen linjaloistolla voit kuulla aaveen itkua, Kokkola
Harrinniemen majakka, tai oikeammin linjaloisto, on jo ilman kummituksiakin aika karmivan näköinen. Merituulen pieksemä, harmaa ja rapistunut linjaloisto kohoaa korkeana meren rannalla Kokkolassa.
”Yksi tarinoista kertoo, että kolmihenkinen perhe olisi tehnyt myrskyisenä yönä haaksirikon, jossa mies ja poika saivat surmansa. Tämän jälkeen nainen hukuttautui itse surun murtamana. Näinäkin päivinä neito tulee kummittelemaan valkoisessa kesämekossaan niille, joille on tapahtumassa pian onnettomuus. Toinen tarina kertoo, että jos oikein tarkasti kuuntelee, voi ”majakan” läheisyydessä kuulla naisen epätoivoista itkua…”
5. Kirkkonummen Hvitträskin huvilalla näyttäytyy useimmin Sofia
Hvitträskin satavuotisen historian aikana paikka on kokenut muun muassa 3 sotaa ja saanut todistaa asukkaidensa jopa saippuaoopperamaisia elämänkäänteitä. Osa paikan väestä ei ole suostunut siirtymään ajasta ikuisuuteen.
”Yleisin ilmaantuja on Sofia. Hän on tummapukuinen nuori nainen, joka muinoin oli Saaristen perheen kodinhoitaja ja jolla oli salasuhde työnantajaansa. Hän kuoli mystisesti omaan huoneeseensa. (…) Usein havaitaan myös kissa, joka kulkee ylös ja alas portaita ja tummiin pukeutunut vanhempi mies, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä. (…) Kartanon lähellä olevalla sillalla muutama ihminen on nähnyt pienen, resuisen, likaisen itkevän tytön joka on kadonnut sillan alle, jos häntä on lähemmin yrittänyt tavoittaa.”
6. Kuka nyki ovenkahvaa Toraslammen kummitustuvalla?
Toraslammen autiotupa Syötteellä on yksi maamme hurjimpia kummitustupia. Sen sai havaita myös kirjoittajamme Anu Suomalainen, joka yöpyi miehensä ja koiriensa kanssa tuvassa eräänä talvena.
”Keskellä yötä havahduin siihen, että joku nyki oven kahvaa. Koirat murisivat. Käänsin kylkeä ja ajattelin, että olin nähnyt vain unta. Mutta sitten se kuului taas. Mieheni nousi istumaan ja katsoi koiria. Arempi niistä perääntyi pois päin ovelta ja nousi puulaatikon kannen päälle turvaan. Hiljaa, mieheni sanoi. Koirat lopettivat murinan. Ovella tuli hiljasta. Koko loppuyönä ei kuulunut mitään. (…) Mitään askeleita tai muuta ei ulkoa ollut kuulunut.”
7. Ulingaskönkään mylly, Sodankylä
Retkipaikan toimituksen vieraillessa Ulingaskönkään komealla, vanhalla myllyllä eteläisessä Sodankylässä, kaikki vaikutti normaalilta, eikä vierailun aikana ollut syytä epäillä, että myllyllä olisi mitään erikoista meneillään. Myllyltä löytyneen tekstin mukaan paikalla on aikojen saatossa kuitenkin menehtynyt muuan ihminen. Hämärässä, jykevässä myllyssä on erikoinen tunnelma kosken kohistessa sen alapuolella.