Ei tunnu lykästävän tätä iältään reilua kaksikymppistä miestä koskaan naismarkkinoilla. Aina kun jonkun mukavan kanssa pääsee juttusille, tulos on jokseenkin sama. Se on aina joko torjuminen, unohtaminen ilman vastausta tai sitten torjuminen jokseenkin seuraavanlainen kehu: "Olet ihana ihminen ja todellinen herrasmies. Teet jonkun tytön vielä joskus onnelliseksi."
Nuo ovat kauniita sanoja ja olen niistä kiitollinen, mutta noita sanoja pidemmälle en tutustumisiani kykene viemään. Olen naisille aina vain jutustelukaveri (mistä olen tietenkin kiitollinen), ei mitään seurusteluainesta. En ole komea enkä mitään.
Parempi heittää toivo ja nakata lusikka nurkkaan tässä asiassa. Ei naista voi käytöksellä, avuliaisuudella tai empatialla voittaa, pitäisi luultavasti olla joko renttu, komea tai ehkä varakas. Minulla on tarjota vain henkisiä avuja, ei mitään päällenäkyvää.
Helpompaa on elää yksin ja ilman ainaisesti murtunutta sydäntä.
Nuo ovat kauniita sanoja ja olen niistä kiitollinen, mutta noita sanoja pidemmälle en tutustumisiani kykene viemään. Olen naisille aina vain jutustelukaveri (mistä olen tietenkin kiitollinen), ei mitään seurusteluainesta. En ole komea enkä mitään.
Parempi heittää toivo ja nakata lusikka nurkkaan tässä asiassa. Ei naista voi käytöksellä, avuliaisuudella tai empatialla voittaa, pitäisi luultavasti olla joko renttu, komea tai ehkä varakas. Minulla on tarjota vain henkisiä avuja, ei mitään päällenäkyvää.
Helpompaa on elää yksin ja ilman ainaisesti murtunutta sydäntä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Älä hyvä mies heitä lusikkaa nurkkaan. Todennäköisesti sun kohdalle on vain sattunut pinnallisia naisia, me kaikki emme ole samanlaisia. Joten tuskin olet mikään toivotontapaus!!!!!!!!!!! Vielä se vastaan tulee joka arvostaa sinun sisäistä kauneuttasi!!!!!!!!!!
Ehkä lähestyt vääränlaisia naisia? Pelkkä mukavuuden tunne ei riitä, tarvitsee tuntea myös kemiaa välillänne, jotta kannattaa yrittää lähempää tuttavuutta.
Toisekseen, me naiset olemme siinä mielessä mutkikkaita, että haluamme miehen olevan mukava ja ymmärtäväinen, mutta silti kaipaamme sitä pientä, maskuliinista hyökkäävyyttä...Ei tarvitse olla liian mukava ja särmätön :) Ulkonäkö ei ratkaise kuin ensi hetket, pääpaino on kuitenkin siinä luonteessa. Mies voi olla rumakin, mutta jos saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi, mahkuja on. Tsemppiä vain!
... tuota särmää kuuluisi käytännössä lisätä? En halua olla mikään röyhkimys. Jos saisi pari käytännön vinkkiä arkijutusteluun, millä tuota särmää voisi osoittaa tai sanoiksi pukea?
Kiitoksia suuresti ymmärtäväisyydestänne ja vinkeistänne!
taidat olla vähän liian kiltti mieheksi..=) useimmat naiset haluavat kiltin ja luotettavan miehen - kaverikseen - mutta jos miehessä on särmää niin se kelpaa muuhunkin=) leikitään ajatusleikkiä... yleensä sitä haluaa enemmän ketä ei voi saada. eli jos tapaat naisen ja koko ajan olet ihana, kuuntelet ja esität kiinnostunutta naisen kiinnostus loppuu helposti siihen.. yleensä.. tuntuu vähän typerältä sanoa mutta se on totta: ÄLÄ OLE NIIN IHANA=)
... tuota särmää kuuluisi käytännössä lisätä? En halua olla mikään röyhkimys. Jos saisi pari käytännön vinkkiä arkijutusteluun, millä tuota särmää voisi osoittaa tai sanoiksi pukea?
Kiitoksia suuresti ymmärtäväisyydestänne ja vinkeistänne!
Ulkonäön tehtävä on saada ihmiset - naiset - kiinnostumaan ihastuttavasta sisäisestä minästäsi. Kysymyshän ei ole siitä, oletko "ruma" vai "komea". Tyylillä pääsee aika pitkälle, ihan tuota hakemaasi särmääkin ajatellen. Kokonaisuus ratkaisee, jos vaatteet ja hiukset ovat kunnossa, niinsanottu rumuus (esim. kasvoissa) onkin yhtäkkiä persoonallisuutta ja särmää. Ja toisaalta, se äidin valitsema villaslipoveri tuhoaa komeimmankin miehen...
Keskusteluvinkkejä en valitettavasti osaa antaa, vaikka kuinka mietin. Spontaani jutustelu on kuitenkin ehkä toimivinta, ilman mitään etukäteen keksittyjä lauseita.
Ja kuten täällä joku aikaisemmin jo totesi, älä ole niin ihana. Söötteys, lutuisuus ja nallekarhumaisuus ovat ihan kivoja piirteitä, mutta kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan sitä kuuluisaa renttumaisuutta ja cooliutta. Tämä ei tietenkään sulje pois kohteliaisuutta ja hyviä käytöstapoja, eli röyhkimykseksi ei tarvitse ryhtyä :)
ihmetyttää nuo naisten perusteet miehen "otosta"
Mennään Otto automaatille.
Oliskohan sitten niin, että et omaa tarpeeksi vahvoja OMIA mielipiteitä? Minusta ainakin on rasittavaa jos mies on semmonen pehvannuolija/mielistelijä/kyllä kulta -tyyppi.
Pitää olla niitä omiakin ajatuksia eikä aina mennä muitten mukana vaikka ei tahtoisikaan. Osaatko siis sanoa myöskin ei?
Tai sitten vaan olet haikaillut sellaisten naisten perään jotka eivät vielä tiedä mitä tarvitsevat. Kaikki eivät tajua mikä on heille parasta loppujen lopuksi.
Itse tiedän, kun olen vain näitä renttuja tavannut, joidenka kanssa EI ole sujunut sitten mikään. Ovat liian ilkeitä olleet.
Tsemppiä!
Ihan sama ongelma on minulla. Naiset kyllä pitävät minua kilttinä ja mukavana ja hyvänä juttelukaverina. Siihen se sitten jääkin. Kaikki haluavat vain olla ystäviä kanssani, kukaan ei kai voi kuvitellakaan ikinä seurustelevansa minun kanssani.
Eivätkä ne naiset joiden kanssa olen jutellut todellakaan ole olleet mitään pinnallisia naisia, vaan ihan jalat maassa olevia normaaleja naisia. Olen ollut tulkitsevani kyllä kiinnostustakin, mutta aina se päätyy siihen että "ollaan vain kavereita."
En minä pysty millään muuttamaan itseäni sellaiseksi rentuksi, joka loukkaisi naisia. Kai sitä on oltava sitten loppuelämänsä yksin.
Voisin ruveta erakoksi, niin ei tarvitsisi enää kertaakaan kuulla sitä "ollaan vaan kavereita."
...säälinhakua?
"En minä pysty millään muuttamaan itseäni sellaiseksi rentuksi, joka loukkaisi naisia. Kai sitä on oltava sitten loppuelämänsä yksin"
Miten mustavalkoisesti sitä voikaan ajatella? Te kaikki ihanat, kiltit, naisia kunnioittavat nössykät, joille ei kaikesta täydellisyydestänne huolimatta kuitenkaan heru: Get off your knees.
Ei se, että lakkaatte olemasta joka-asiassa-kilttejä kynnysmattoja tarkoita, että teidän täytyisi alkaa loukkaamaan naisia.
Kultainen keskitie on olemassa. Ottakaa itseänne niskasta kiinni, ja käyttäkää sitä.
Kiitos neuvoistasi.
Täytyy sanoa, että ymmärrän tuota toista miestä täysin. Tähänastiset kokemukseni naisista ovat 100 prosenttisesti samanlaiset.
En tullut tänne hakemaan sääliä vaan muutosehdotuksia, sillä jokin tavassani lähestyä naisia menee selvästi pieleen.
Uskon myös, että ehdotuksesi toimivat. Olen myös aavistuksen samoilla linjoilla kuin tuo toinen mies asiassa, että olen jonkinverran haluton muuttamaan luonnettani joksikin, mitä en aidosti ole. Yritän olla aidosti itseni, kelpaa se tai ei. Ehkä minun kuitenkin kuuluu "näytellä" pari kertaa, jonka jälkeen nainen voisi hyväksyä todellisenkin luonteeni, vai toimiiko tuo ihan niin?
Perusluonteeni naisia kohtaan on tuollainen nössykkä, sitä minun on vaikea muokata. Älä kuitenkaan ymmärrä luonnettani väärin. Yritän olla kohtelias ja auttavainen kaikkia kohtaan, mutta röyhkeille kavereille (miehille) osaan tarvittaessa suuttuakin ja sanoa, että lähdetäänkö me helv**ti selvittämään tämä asia ulos!
Tällä haluan vain sanoa, että en ole mikään kynnysmatto, mutta gentlemanni aina naisia kohtaan.
... tiedotan ei-casanovamaisuuteni ja olen elämänvaiheessa, jossa pelkään jääväni loppuelämäkseni yksin. Tiedän myös, että mahdollisuuteni sitoutua käyvät todennäköisesti vuosi vuodelta vähemmiksi otollisten naisten sitoutuessa. Jotain saattaisi ikäiseni mies vielä kiinnostaakin, tosin minussa on melkoisesti puutteita, mutta jos aikaa kuluu vajaa kymmenenkin vuotta eteenpäin, olen persoonallani menettänyt pelin.
"Ehkä minun kuitenkin kuuluu "näytellä" pari kertaa, jonka jälkeen nainen voisi hyväksyä todellisenkin luonteeni, vai toimiiko tuo ihan niin? "
kelpaa lähinnä vain seksin hakuun. Syitä on kaksi.
1. Nainen on kiinnostunut roolihahmostasi, joten kun rupeat taas olemaan oma itsesi niin naisen kiinnostus loppuu siihen. Ystävällisyys on kyllä hyvästä mutta vasta siinä vaiheessa kun suhde on jo vakiintunut ja tuskin jaksat näytellä niin kauaa että siihen asti päästään.
2. Todennäköisesti oma kiinnostuksesi loppuu nopeasti koska tiedostat että nainen on kiinnostunut roolihahmostasi, ei sinusta.
Ei tämä ole säälinhakua, katkera toteamus vaan siitä että on ihme että pitäisi esittää jotain että kelpaa.
En todellakaan ole mikään kynnysmatto. Sanon naisillekin vastaan jos olen eri mieltä ja pidän mielipiteistäni kiinni, mutta olen niistä valmis keskustelemaan. Olen ihmisille kiltti, paitsi jos huomaan että kiltteyttäni käytetään hyväksi. Olen surkea valehtelija ja en tunne oloani hyväksi jos minun tarvitsee valehdella ja teeskennellä.
On kumma kun naiset etsivät aina sellaista mukavaa ja luotettavaa miestä, mutta eivät sellaista kuitenkaan huoli vaan päätyvät sellaiseen renttuun jonka kanssa tulee vaikeuksia.
Siis, miten muutun kuitenkaan muuttumatta?
Haluan olla oma itseni ja haluaisin, että nainen pitäisi minusta omana itsenäni.
Olen oppinut kokemuksistani, että naiset eivät hurmaannu tällaiseen romanttiseen nyhveröön.
Miten saan naisen kiinnostumaan minusta muuttamatta käytöstäni ja itseäni tippaakaan olemalla aito?
Tämä on tavoitteeni.
Ominaisuudet - kuten luotettavuus ja rehellisyys - ovat naisten listoille heidän määrittäessään miesten ominaisuuksia, mutta kuitenkin on jotenkin kiinnostavampaa löytää mies, joka on renttumainen, mysteerinen ja ehkä röyhkeäkin.
En minäkään ymmärrä.
Niin. Valitettavasti elämässä ei aina selviä mukautumatta. En tarkoita nyt oman perusluonteen totaalista muuttamista, vaan lähinnä lähestymistavan ja asenteen muuttamista.
"Minä olen tällainen, ja tällaisena pysyn. Ota tai jätä"-asenne ei ole ihmissuhteissa se kaikista toimivin..ja tuskimpa se on sitä muissakaan asioissa.
Ja edelleenkään, "renttumaisuus" ei sulje pois luotettavuutta ja rehellisyyttä, kuten ei muitakaan naisten arvostamia piirteitä.
Olet oikeassa, ei suljekaan pois.
Osaatko jotenkin selittää, miksi naiset viehtyvät renttuihin? Tuon omaksuttuaan osaisi mies varmasti helpommin ymmärtää naista ja hänen tarpeitaan.
Kai tänne kirjoittaminen antaa jonkinlaista sisältöä elämään ikuiselle romantikolle, joka vain voi haaveilla rakkaastaan. Elokuvissa, konserteissa ja muualla käyminen yksin on kuitenkin normaalia arkea. Tosin, moniko nainen lähtisikään katselemaan kauhuelokuvia ja kuuntelemaan metallia?
Minä osaan selittää.
Olen ollut samojen kysymysten äärellä kuin sinäkin - monesti.
Mukava ja kiltti ja empaattinen on mies joka on täydellinen ystäväksi naiselle. Olen ollut sitä myös mutta se mikä on pommin varmaa, että se ei toimi jos susta näkee koko ajan missä mennään ja että olet koko ajan empaattinen, kiltti ja mukava. Asia on niin yksinkertainen, että SE EI HERÄTÄ VIPINÄÄ naisessa. Ei sitten millään.
sä VOIT ja sun TULEE olla romanttinen ja helliä naistasi mutta sopivissa määrin ja oikealla tavalla.
Hei... mä haluun oikeesti auttaa sua, kirjota mulle mun anonyymiosoitteeseen
[email protected]
Mä laitan sulle materiaalia joka oikeasti muuttaa sun käsityksiä radikaalisti. Saat e-bookkeja ja muuta tavaraa joka on jo mun naiselämän muuttanut.. trust me! tää on rahanarvosta tavaraa mutta mä haluun osaltani auttaa apua tarvitsevia eteenpäin!
kysy tuosta osoitteesta - ET KADU... lupaan.
..naiset viehtyvät ns. renttuihin? Ei kai sitä kukaan osaa aukottomasti selittää, ja joka naisella on varmasti omat syynsä. Kuitenkin kiltit romantikkomiehet saavat otsaansa "helppo nakki"-leiman. Rentuissa on ehkä enemmän haastetta ja jännitystä, joka taas puolestaan lisää mielenkiintoa.
Ja varmasti ne samat naiset, joita voi viedä konsertteihin, elokuviin tai vaikka taidenäyttelyihin lähtisivät myös kauhuleffoja tai metallibändiä katsomaan. Yhden asian ihmiset ovat kuitenkin aika harvassa, ja pää-asiana näissä kaikissa on yhdessäolo rakkaansa kanssa, eikö?
olen kuule ihan samaa kokenut, juttelu kaveriksi kyllä kelpaan minäkin,mutta seurusteluun en. En ole edes rumakaan ja on minussa paljonkin sellaista mistä nainen pitää,mutta silti en vaan kelpaa seurustelu kumppaniksi...
Pompasahtipas vanha aihe esiin, mutta problemahan on ikiaikainen ja tästähän tohtori silakka jo toisaalla on esittänyt viiltävää anaallyyssia. Kyllä tämä evoluution viestikapulan eteenpäin vieminen on aika saatanan naurettavaa teatteria mutta ei kai tässä perkele parempaakaan tekemistä ole kuolemaa odotellessa.
Asioita joihin voi kiinnittää huomiota:
Keskusteluissa ei tule itse sääliä tai väheksyä itseään. Jos annat ymmärtää itse olevasi kaveri jota kukaan ei huoli, nainen saa kuvan surkeasta ruikuttajasta. Esimerkkinä mieti sanotko "minä vaan" kun puhut itsestäsi, tai sanotko naiselle; "ei mua kukaan huoli". Järkyttävää kyllä tälläisiä lauseita kuulee miesten suusta, kuka haluaisi itsesäälissä rypevän valittajan?
Ryhti, monet naiset haluavat ryhdikkään miehen ja jos he näkevät velttona röhnöttävän miehen, joka veltosto ojentaa kätensä, ei se tee vaikutusta.
Katse, suoraan silmiin katsominen antaa rehellisen kuvan, sinne tänne harhaileva pälyily luo oudon vaikutelman.
Positiivisuus, on tylsää, jos ihminen näkee kaikessa aina negatiivisen puolen. Tämä koskee myös muita ihmisiä, ei kannata haukkua muita, entisiä, kohtaloa tms.
Reippaus, tee asioita pyyteettä kaikille naisille, huomioi vanhukset, nosta lastenvaunut ja jos näet naisen tarvitsevan apua, kysy voitko olla avuksi. Kannattaa siis siirtää katse pois omasta kurjuudestaan, koska se miltä itsestä tuntuu, välittyy olemuksesta ja käyttäytymisessä.
Ole rohkea, jos olet eri mieltä, uskalla sanoa se ääneen, äläkä yritä mielistellä toista olemalla joka asiasta samaa mieltä. Tässä ei kannata mennä yli vänkäämällä epäolennaisista, ettei keskustelu johda kinasteluun, joka taas on rasittavaa.
Siinä siis jotain käytännön neuvoa, josta saattaisi olla apua.
Nämähän ovat suoraan kultaisen käytöksen kirjasta, eli siis tuohan on vain normaalia arkipäivän käyttäytymistä ja moni äijä onkin ymmällä kun tuo ei riitä vielä mihinkään, mutta siis tällaista peliähän tämä vaan on. Kunpa vaan saavuttaisi jonkun korkeamman tietoisuuden tason niin voisi olla vähän helpompaa sitä kuolemaa odotellessa ja tuolle alla olevan mimmin kirjoitukselle: ihan hauskaa ironiaa, eiköhän aleta meditoimaan saavuttaaksemme sen , jos ei korkeimman tason, niin ainakin ensimmäisen askeleen ja jätetään tämä bullshit taaksemme.
on vetovoimaiset kommentit :)
Typeriä yleistyksiä, yleistyksiä... Ihmisiä on erilaisia, eivät kaikki naiset halua mitään itsevarmaa esittävää machomiestä, vaan ehkäpä hieman ujompikin käy...
Kuten huomaat, jos luet Asu e no sankan vastauksen alta, ei nämä taida sittenkään olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Kuten esimerkkitapauksessa, jollei osaa käyttäytyä, vedotaan usein ujouteen. Varsinkin suomi24 palstoilla on erittäin vastenmielisiä ihmisiä, naistenvihaajia, piiloagressiivisia ihmisiä, jotka uskaltavat täällä nimettöminä näyttää aidot tunteensa ja sitten ihmettelevät mikseivät naiset huoli heitä. Monet naiset huomaavat oudon käyttäytymisen ja vaistoavat jonkun olevan vialla.
Sellaisia paikkoja, joissa voisi kiireettä ja ajan kanssa tutustua toiseen ihmiseen on yleisesti vähän. Opiskelu- ja työpaikat ovat tällaisia paikkoja, samoin kenties yhteiset harrastustoiminnat saattavat johtaa tutustumiseen. Ravintolat ovat kuitenkin ainakin omalla kohdallani liian hektisiä, meluisia. En ehdi tutustua tarpeeksi enkä kykene keskustelemaan meluisassa paikassa tarpeeksi, jotta haluaisin solmia suhdetta ravintolaillan päätteeksi.
Nykyään puuttuu myös normaali keskustelutaito. Ihmiset kulkevat omissa ajatuksissaan kuulokkeet korvilla, eikä luoda normaaleja kontakteja tavallisissa tilanteissa. Koetaan oudoksi keskustella vieraiden kanssa, joiden kautta voisi oikeasti tutustua ja luoda kontakteja taas uusiin ihmisiin. Eihän noita ihastuksia itselleni usein tule vastaan, kerran parissa vuodessa ja kun se tapahtuu, siihen haluaisi tarttua.
Jos se seuraavalla kerralla olet sinä, toivottavasti älyät tarttua siihen. Miehet kun usein ovat ihastuneita minuun silloin, jos itselläni ei ole tunteita heitä kohtaan. Käyttäydyn eri tavalla kun olen ihastunut ja jostain syystä tämä käyttäytyminen ei ole yhtä puoleensavetävää. Taidan jännittää liikaa. En ole kuitenkaan toivoani heittänyt, uskon löytäväni vielä sen kultakimpaleen, joka kenties on juuri nyt hyppysissäni, jos rohkeus riittää puolin ja toisin.
Oen melkein samassa jamassa kun ap. en löydä ketään mistään. en voi seurustella koska en voi vain. joten ainoa vaihtoehto on mennä naimisiin no sitä ennen voimme kysellä ja keskustella elämästä ja tulevasta suhteesta. en ole kaunis, ei ole rahaa olen tavallinen naisopiskelija ja nyt en ole vielä valmis sitoutumiseen joten toinen ainoa vaihtoehto on odottaa kun olen valmis siihen. kuulostan epätoivoiselta mutta ei kuole jos en löydä kumppania joten säästän itseäni.
Hei vaan. Minä olen nainen, johon "kiltit miehet" aina ihastuvat. Ja kyllä, oikein arvattu, minä harvemmin ihastun heihin. En osaa sanoa, tykästynkö renttuihinkaan, mutta luulen, että se vaihe on jo nähty. Myönnän kyllä, että yksi suurista rakkauksistani oli renttu, mutta juttu loppui siihen, kun väsyin suhteen yksipuolisuuteen. Minun piti aina olla vahva, järkevä, tietynlainen. Ei kovin tasavertaista. Mutta tiedättekö, sama juttu se on hieman kiltimpienkin miesten kanssa. Heidän kanssaan on kyse samasta ongelmasta, mutta tällä kertaa osat ovat vain vaihtuneet - nyt minä olen se, joka ohjaa showta ja on mahdoton.
En suoraan sanottuna jaksa sitä ymmärryksen ja empatian määrää, mitä kilteiltä miehiltä saan. Se on liikaa, koska 1) kyllä, omaan huonon itsetunnon enkä kai sitten kestä tulla rakastetuksi, 2) en itse todellakaan aina käyttäydy hyvin, en edes joka päivä, miksi siis muidenkaan pitäisi? Jos minä käyttäydyn huonosti, ansaitsen vain samaa paskaa takasin, 3) kunnioitus, tuki, ym. pitää ansaita eikä iskeä saman tien pöytään. Tuntuu jotenkin, että kiltit miehet eivät jätä mystiikan varaan mitään, vaan ovat liian valmiustilassa koko ajan. Eihän sen niin kuuluu mennä! Kun uuteen ihmiseen tutustuu, haluaa sitten hänen kanssaan naimisiin tai ei, ei mitään superintiimeejä juttuja kerrota saman tien. Ne jutut pitää ansaita ajan myötä. Arvostus ja kiinnostus syntyy siitä, kun huomaa toisessa ihmisessä hänen oman juttunsa, hänen oman elämänsä.
Minä kiinnostun miehistä/ihmisistä, joilla on vahva oma juttunsa. Se näkyy itsevarmuutena kaikessa mitä he tekevät ja kuinka muita kohtelevat. Jos on liian kiltti, se tuntuu falskilta, koska oikeasti, ei kukaan ole kiltti. Kiltteys on bullshittiä, jota niellään kasvatuksen mukana. Ihmiset on vaan ihmisiä, kilttejä ja ei. Ja mä luulen, että tässä päästään siihen, mitä mä todella ajan takaa: naiset ovat lopen kyllätyneitä siihen kiltteyden vaatimukseen, jota heille asetetaan. Tytöt vaan kasvatetaan kilteimmiksi kuin pojat. Niinpä aikuistuttuaan monet tytöt haluavat ehkä rinnalleen ihmisen, jonka kanssa he saavat olla muutakin. Rakkaudessahan on käsittääksen kyse siitä, että toinen ihminen näkee sinut sellaisena kuin olet, kaikkine puolinesi. Löydetään se ihminen, kenen kanssa voi toteuttaa itseään. Ehkä monet naiset rakastuvat renttuihin, koska heidän kanssan naisilla on (valheellinen) olo eheydestä - heidän kanssaan on mahdollista tutustua puoliin elämässä, jotka naisilta usein kielletään.
No joo, ei mulla muuta. Sori, jos käytin termiä "kiltti mies" jotenkin väärin, en ole ihan varma, onko tässä keskustelussa kyse välttämättä juuri siitä ongelmasta. Mutta ajattelin vain kertoa oman näkökulmani aiheeseen naiset/rentut.
Ja sanottakoon vielä tähän loppuun, että oikeastihan tuo rentut/kiltit miehet-jako on aivan yhtä paska kuin jako huoriin ja madonniin... Mahdoinkohan nyt täysin viedä pohjan koko kommentiltani? No, aivan sama. :D
hyvä kirjoitus! Ja samaten tuo ylempänä oleva, joka mainitsee kiltteyden piiloaggressiivisuuden verhona.
Olen ollut kolmesti liitossa ns. kiltin miehen kanssa. Melkein heti yhteenmuuton jälkeen kaikissa alkoi ilmetä se, että kiltteys oli vain opittua sovinnaisuutta, ei empatiakykyä, ja samanlaista sovinnaisuutta he vaativat minultakin. En pystynyt siihen, koska olen saanut pikemminkin sellaisen kasvatuksen, että välillä riidellään kunnolla ja sitten taas sovitaan. No mutta, miehet taas eivät kestäneet pienimpiäkään ristiriitoja. Kaksi suhteista päättyi lopulta fyysiseen väkivaltaan miehen puolelta, koska henkisiä rahkeita käsitellä asioita ei ollut tarpeeksi. Kaikki kolme soittelivat siskoilleen ja vanhemmilleen joka päivä ja puhuivat heidän kanssaan aivan toisella tavalla kuin minun kanssani - ilmeisesti olin heille lopulta vain se "kauhea akka".
Kiltin miehen kanssa eläminen on niin tukahduttava kokemus, että jatkossa haluan elää vapaasti omassa kodissani, enkä enää muuta kenenkään kanssa yhteen.
"kyllä, omaan huonon itsetunnon enkä kai sitten kestä tulla rakastetuksi."
"en itse todellakaan aina käyttäydy hyvin, en edes joka päivä, miksi siis muidenkaan pitäisi? Jos minä käyttäydyn huonosti, ansaitsen vain samaa paskaa takasin."
Kannattaa opetella nauttimaan ilman syyllisyyden tunnetta siitä mitä toinen tarjoaa. Se on täysin sallittua, jos itsekin teet parhaasi toisen hyväksi. Se riittää kyllä. Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla.
Kiltti mies, kuten varmaan kuka tahansa muukin, toivoo naisensa olevan uskollinen, luotettava, hellä, rakastava kumppani, ja jos lapsia hankitaan niin hyvä äiti. Tämä kaikki on arvokasta, ja kiltti mies on valmis näkemään paljon vaivaa ansaitakseen tämän.
Mutta nämä perkeleen mätämunat jotka vaan esittää jotain muuta kuin itseään, pilaavat aidosti kilttien, oikeasti kunnollisten ja hyvien miesten maineen!
Voi herranjestas kun täällä naiset neuvoo miehiä olemaan "toisenlaisia kuin he oikeasti ovat.". Todellako naiset, todellako? Miltä teistä tuntuisi jos sosiaalinen ja mediallinen painostus pakottaisi teitä olemaan jotain muuta kuin mitä te olette (Ai niin, nämä "Naisiin kohdistuu tällä hetkellä enemmän ulkonäköpaineita kuin koskaan ennen"-kampanjat. Ok, en sano tästä sitten sen enempää). Itse haluan olla sitä mitä olen. Ok, ehkä verkkarit vaihtuivat farkkuihin (Joku raja sentään), mutta tuolla käytävillä näkyy niin sairaasti mustissa olevia miehiä että voi vain ihmetellä, "Tällaiseen homogeenisyyteenkö tämä maa on mennyt?". Mustuudesta erottuvia paitoja saa olla etsimässä kuin kirpputorilöytöjä konsanaan. Mies - tiedän että sinulla on vaikeuksia löytää naista. Seksuaalinen vietti, se ei ole mikään helppo asia. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että ole sellainen kuin olet, älä sellainen kuin mitä muut olettaisivat tai haluaisivat sinun olevan. Nyt saatat miettiä, "Entä ne naiset?". Mitä niistä, Chisua hieman muokaten voisin todeta "Naisista viis!". Nauti sinkkuelämästä ja varmasti tulee vielä monia säätöjä (Näiksi ilmeisesti kutsutaan näitä tällaisia tapauksia jossa koko tapaus ei pääse oikein suhteeksi saakka muodostumaan - vaikkakin sana haiskahtaa nuorisoslangilta. Pahoitteluni siitä.)eteen. Oikeasti, ei asioita tarvitse tehdä naisten pillin mukaan. Ehkä miehet tässä parinkymmenen tienoilla etsivät sitä kumppania kun yksinäisyys vaivaa(Kaveripiirit vaihtuvat --> Syntyykö uusia?). Osa muodostaa tässä vaiheessa poikamiesryhmiä, osa (Nämä ovat, hyvät naiset, sitten kai niitä teidän kertomia "cooleja" leathermaneja. Olkaa hyvä vain.)kaappaa itselleen tyttöystävän.
Ei sillä, kyllä minäkin koen rakkaudessa pettymyksiä. Tälläkin hetkellä olen puoli vuotta "säätänyt" erään kanssa - yrittänyt saada hänestä selville, tuonut itseäni esille (Siis keskustellut ja ollut sosiaalinen), mutta ei näytä kelpaavan. Joku naisista saattaisi huudahtaa nyt yleisössä, "Kerro sille tunteistasi! Olit liian kiltti poju!". Haluaisitte siis että sopisin paremmin teidän - tai hänen - muottiinsa? Ei se mene näin naiset, ei se mene näin.
No kyllähän se vituttaa, todetaan näin suoraan, kun tässä yhteiskunnassa aina niin tärkeä "tehokkuus" kärsii kun pitää vaivata päätä naisilla ja uudestaan ja uudestaan petytään rakkaudessa. Mutta siitä on vain noustava ylös ja jatkettava kohti uusia pettymyksiä. Ja joskus tulevaisuudessa, joku päivä, osuu se nainen kohdalle jonka kanssa muotit natsaavat. Ja mitä sitten tapahtuu? No, en minäkään voi kaikkea tietää. Mutta voin vain todeta että silloin säännöt menevät uusiksi (Ei naiset, ei *edelleenkään* teidän pillien mukaan, vaan tasa-arvo on päivän san - *Ei*, ei tarkoita sitä että mies makaa sohvalla ja nainen keittiössä, voi hyvänen aika teidän kanssa!)
Ei voi yleistää, etteikö naiset pitäisi kilteistä miehistä. Itse tapasin kihlattuni pari vuotta sitten ja ihastuin hänessä juuri siihen, että hän on niin rauhallinen, kiltti ja kohtelee minua kuin prinsessaa - joka päivä! Hän on todella kiltti, mutta myös pistää vastaan tarpeen tullen, eli kyseessä ei ole mikään tossukka, enkä ikinä voisi ketään sellaisena pitääkään. Itse olen aika räväkkä persoona, mutta meillä menee silti hyvin, koska minulla ei ole tunnetta, että haluisin turhaan haastaa riitaa/ säätää jotain muuta turhaa kihlattuni kanssa. Miksi pitäisikään, kun on kivempi elää ilman ongelmia. Aiemmin olen ihastunut "renttuihin", mutta en voi sanoa enää haluavani sen tyylisiä miehiä, joilla on selkeästi ongelmia oman ittensä kanssa. Siinä ei ole mitään salaperäistä.