Olen ajautunut seksuaaliseen frustraatioon. Vaimoni terveydentilasta johtuen (ei mikään tarttuva sairaus) seksiä parisuhteessamme on hyvin harvoin.
Vaimoni on hyvin viehättävä ja haluni häntä kohtaan ovat aina olleet vahvat. Haluan häntä, rakastan ja haaveilen seksistä hänen kanssaan todella usein. Todellisuus vaan on se, että seksiä ei ole kuin erittäin harvoin ja silloinkin minulle tulee kaikesta nautinnosta huolimatta huono omatunto siitä, että seksi satuttaa häntä fyysisesti. Tässä onkin iso ongelma, haluni eivät ole sen arvoisia, että toisen pitäisi vuokseni uhrautua.
Olen kuitenkin vielä viriili mies, vasta nelikymppinen. En haluaisi olla itsekäs, mutta tiedän, että jos seksielämäni on epätyydyttävää, se harmittaa minua vanhana. En olisi valmis heittämään kaikkea intohimoa ja seksuaalisia nautintoja hukkaan. Ehkä kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitan, mutta niin minusta on alkanut tuntua.
Ulkonäköä minulla riittää kivasti ja olen kaikin puolin ihan ok tyyppi. Näitä ajatuksia ei helpota se, että monesti naiset osoittavat kiinnostustaan minua kohtaan. Enkä sano tätä siksi, että ylistäisin itseäni, niin se vaan on. Tämä aiheuttaa minussa ajatuksia siitä, että kuinka paljon ihania asioita tavallaan menetän.
Tiedän etten saisi niin ajatella enkä siitäkään tunne hyvää omaatuntoa. Tilanne on ikävä, sillä rakastan sydämestäni vaimoani enkä seksin takia olisi ikinä valmis esim. eroamaan. Olen neuvoton, sillä kuitenkin haluaisin nauttia myös siitä elämänalueesta.
Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista, ajatuksista ja mielipiteistä. Kyseessä on kuitenkin aidosti minulle vakava ja tärkeä asia.
Vaimoni on hyvin viehättävä ja haluni häntä kohtaan ovat aina olleet vahvat. Haluan häntä, rakastan ja haaveilen seksistä hänen kanssaan todella usein. Todellisuus vaan on se, että seksiä ei ole kuin erittäin harvoin ja silloinkin minulle tulee kaikesta nautinnosta huolimatta huono omatunto siitä, että seksi satuttaa häntä fyysisesti. Tässä onkin iso ongelma, haluni eivät ole sen arvoisia, että toisen pitäisi vuokseni uhrautua.
Olen kuitenkin vielä viriili mies, vasta nelikymppinen. En haluaisi olla itsekäs, mutta tiedän, että jos seksielämäni on epätyydyttävää, se harmittaa minua vanhana. En olisi valmis heittämään kaikkea intohimoa ja seksuaalisia nautintoja hukkaan. Ehkä kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitan, mutta niin minusta on alkanut tuntua.
Ulkonäköä minulla riittää kivasti ja olen kaikin puolin ihan ok tyyppi. Näitä ajatuksia ei helpota se, että monesti naiset osoittavat kiinnostustaan minua kohtaan. Enkä sano tätä siksi, että ylistäisin itseäni, niin se vaan on. Tämä aiheuttaa minussa ajatuksia siitä, että kuinka paljon ihania asioita tavallaan menetän.
Tiedän etten saisi niin ajatella enkä siitäkään tunne hyvää omaatuntoa. Tilanne on ikävä, sillä rakastan sydämestäni vaimoani enkä seksin takia olisi ikinä valmis esim. eroamaan. Olen neuvoton, sillä kuitenkin haluaisin nauttia myös siitä elämänalueesta.
Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista, ajatuksista ja mielipiteistä. Kyseessä on kuitenkin aidosti minulle vakava ja tärkeä asia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seuraava ajatukseni tuomitaan varmasti ja pohtiessani tämmöistä teen itsestäni varmasti monen mielestä hirveän moraalittoman idiootin. Olen vaan niin ikävässä tilanteessa, että kuten kaikki varmasti osaavat rivien välistä ajatella, olen miettinyt josko minulle ainoa vaihtoehto on salasuhde tai jokin sellainen järjestely.
Mieluiten olisin asiassa vaimolleni avoin ja olisin jopa valmis pyytämään tähän hänen mielipidettään ja ehkä jopa lupaa sellaisen ystävättären etsimiseen. Näin en vaan voi toimia, tiedän tämän tilanteen jo ennestään satuttavan myös häntä ja voin vain kuvitella miten tämmöisen asian esiin tuominen murskaisi hänen itsetuntonsa ja tekisi vielä enemmän kipeää.
Hän kuitenkin yrittää, aina kun on mahdollisuus. Kärsii minun vuokseni, että minulla olisi edes hyvä olla. Enhän voisi kaikkea tuota tehdä merkityksettömäksi ja loukata häntä. Mutta ... jos pettäisin, jos jäisin kiinni, tuhoaisin vielä enemmän.
En tiedä osaisinko edes olla salasuhteessa. Tuntisinko vaan tekeväni molempia kohtaan väärin. Yhden yön juttuja en halua enkä irtosuhteita, en ole sellainen. Miten edes löytää mukava ja miellyttävä kumppani johon voisi sekä luottaa, että myös säilyttää tietynlaisen yksityisyyden?
Tunnen paljon naisia ja joskus olen miettinyt kysyväni muutaman hyvän naispuolisen ystävän neuvoa asiaan. En kuitenkaan halua, että minun tilannettani alettaisiin surkuttelemaan tai minua säälimään. Minun ongelmiani eivät toisten tarvitse kantaa, ehkä siksi pyydänkin nimettömänä apua täällä.
Muutaman kerran olen joillain treffipalstoilla pyörähtänyt, mutta en kyllä oikein saa niistä mitään irti. Varmasti siellä on upeita ihmisiä, mutta seuraa hakeva ukkomies kai lähtökohtaisesti luokitellaan ällöttäväksi ja se mielikuva on jotain mitä en itsestäni todellakaan halua ajateltavan.
Kuinka te muut jotka ihan mistä vaan syystä ette elä seksin suhteen antoisasta liitossa, miten te olette sellaista seuraa löytäneet mikä miellyttää sekä silmää, että mieltä? Ravintolat eivät ole minun juttu enkä siitä aijo harrastusta tehdä.
Kiitos jo etukäteen, jos joku vaivautuu tähän vastaamaan. Yksin näitä on raskasta miettiä.
t. Aloittaja
Olen ollut samassa tilanteessa. En ala tässä foorumissa kertomaan yhtään mitään tarkemmin. Jos haluat vertaistukea saman läpikäynneeltä laita nimimerkki ja tlk viestiä. Apua en takaa, vaan kerron miten selvittiin.
Teillä+ilmeisen+toimii+kuitenkin+sekä+henkinen+ja+fyysinen+löheisyys?+Kyse+on+ilmeisesti+vain+seksistä?
Kuulostat fiksulta ja huomaavaiselta ihmiseltä. Moni samassa tilanteessa oleva mies ei edes miettisi vaan juoksisi hameen perässä koska "heillä on oikeus seksiin". Omasta mielestäni tyydyttävä seksielämä ei ole ihmisoikeus. Kyllähän ihminen elossa pysyy ilman seksiäkin. Seksin tarve on yksilöllistä, yksi pärjää ilman kun taas toinen tuntee että elämä jää elämättä. Jos sinusta tuntuu että et voi elää tasapainoista elämää nykyisen kaltaisessa tilanteessa ehkä sinun kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Kirjoituksestasi saa vaikutelman että jo ajatus vaimon pettämisestä kolkuttaa omatuntoasi. Mutta tarvitseeko sen olla niin? Jos hankit luotettavan rakastajattaren, pidät huolen että vaimosi ei saa siitä tietää ja pidät riittävän emotionaalisen etäisyyden rakastajattareen etkä vaan ihastu niin keneltä se on pois. Vaikka en voi sanoa hyväksyväni pettämistä sinun tilanteessa en voisi sitä tuomitakaan. Mutta itse joudut miettimään mikä vaakakupissa painaa eniten. Mitä siedät paremmin, huonoa omatuntoa ja seksin puutetta. Näin tuumailee N48
N48, näin se hoitui meillä, kuin lopussa kuvailit.
Rakastajatar? Oliko hyvä ratkaisu?
Vaikutat herkältä mieheltä. Silloin rakastajattaren hankkiminen, oli se sitten salainen tai yhdessä sovittu, on vaarallinen tie. Ihastut häneen ja silloin kotona on loppukin mennyttä.
Mulla sama homma ja saman ikäinenkin mies olen kuin sinä. Pohdittiin näitä avovaimon kanssa ja kyllä se ero oli ainoa järkevä vaihtoehto.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Kannattaa miettiä seuraavia askeleita rauhallisesti ja ajan kanssa. Tsemppiä!
Olen jo vanhempi sinkkunainen, toki vielä viehättävä ja itsestäni aina huolta pitänyt. Olen ollut naimisissa, lähes seksittömässä liitossa, josta halusin erota. Aina olen karttanut tietoisesti varattuja miehiä, mutta niinpä vain kohtalo toi tielleni naimisissa olevan miehen. Kaikki alkoi molemmin puolisesta kiinnostuksesta ja ihastumisesta ja ajan myötä mies on hieman raottanut taustaa tähän asiaan; seksittömyys liitossa. Hän ei aio erota, vaan jatkaa liitossaan, joka on alkanut heidän nuoruudessaan jo. Olen sitä mieltä, että tämä mies rakastaa meitä molempia omalla tavallaan ja jollain konstilla kestää syyllisyyden tunteet, joista olemme keskustelleetkin. Tilanne ei loppupeleissä ole helppo meille kummallekaan, koska tunteet ovat vahvasti mukana. Haluan tällä kertomuksella viestittää ap:lle, että on mahdollista rakastaa kahta, mutta ei ole tämäkään yksinkertainen ratkaisu, mutta ratkaiseepa tällaisen asian mitenkäpäin hyvänsä, mikään niistä ei ole vaivaton.