Mikä ratkaisuksi? Mies kysyy.

Seuraava ajatukseni tuomitaan varmasti ja pohtiessani tämmöistä teen itsestäni varmasti monen mielestä hirveän moraalittoman idiootin. Olen vaan niin ikävässä tilanteessa, että kuten kaikki varmasti osaavat rivien välistä ajatella, olen miettinyt josko minulle ainoa vaihtoehto on salasuhde tai jokin sellainen järjestely.
Mieluiten olisin asiassa vaimolleni avoin ja olisin jopa valmis pyytämään tähän hänen mielipidettään ja ehkä jopa lupaa sellaisen ystävättären etsimiseen. Näin en vaan voi toimia, tiedän tämän tilanteen jo ennestään satuttavan myös häntä ja voin vain kuvitella miten tämmöisen asian esiin tuominen murskaisi hänen itsetuntonsa ja tekisi vielä enemmän kipeää.
Hän kuitenkin yrittää, aina kun on mahdollisuus. Kärsii minun vuokseni, että minulla olisi edes hyvä olla. Enhän voisi kaikkea tuota tehdä merkityksettömäksi ja loukata häntä. Mutta ... jos pettäisin, jos jäisin kiinni, tuhoaisin vielä enemmän.
En tiedä osaisinko edes olla salasuhteessa. Tuntisinko vaan tekeväni molempia kohtaan väärin. Yhden yön juttuja en halua enkä irtosuhteita, en ole sellainen. Miten edes löytää mukava ja miellyttävä kumppani johon voisi sekä luottaa, että myös säilyttää tietynlaisen yksityisyyden?
Tunnen paljon naisia ja joskus olen miettinyt kysyväni muutaman hyvän naispuolisen ystävän neuvoa asiaan. En kuitenkaan halua, että minun tilannettani alettaisiin surkuttelemaan tai minua säälimään. Minun ongelmiani eivät toisten tarvitse kantaa, ehkä siksi pyydänkin nimettömänä apua täällä.
Muutaman kerran olen joillain treffipalstoilla pyörähtänyt, mutta en kyllä oikein saa niistä mitään irti. Varmasti siellä on upeita ihmisiä, mutta seuraa hakeva ukkomies kai lähtökohtaisesti luokitellaan ällöttäväksi ja se mielikuva on jotain mitä en itsestäni todellakaan halua ajateltavan.
Kuinka te muut jotka ihan mistä vaan syystä ette elä seksin suhteen antoisasta liitossa, miten te olette sellaista seuraa löytäneet mikä miellyttää sekä silmää, että mieltä? Ravintolat eivät ole minun juttu enkä siitä aijo harrastusta tehdä.
Kiitos jo etukäteen, jos joku vaivautuu tähän vastaamaan. Yksin näitä on raskasta miettiä.

t. Aloittaja

Kuulostat fiksulta ja huomaavaiselta ihmiseltä. Moni samassa tilanteessa oleva mies ei edes miettisi vaan juoksisi hameen perässä koska "heillä on oikeus seksiin". Omasta mielestäni tyydyttävä seksielämä ei ole ihmisoikeus. Kyllähän ihminen elossa pysyy ilman seksiäkin. Seksin tarve on yksilöllistä, yksi pärjää ilman kun taas toinen tuntee että elämä jää elämättä. Jos sinusta tuntuu että et voi elää tasapainoista elämää nykyisen kaltaisessa tilanteessa ehkä sinun kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Kirjoituksestasi saa vaikutelman että jo ajatus vaimon pettämisestä kolkuttaa omatuntoasi. Mutta tarvitseeko sen olla niin? Jos hankit luotettavan rakastajattaren, pidät huolen että vaimosi ei saa siitä tietää ja pidät riittävän emotionaalisen etäisyyden rakastajattareen etkä vaan ihastu niin keneltä se on pois. Vaikka en voi sanoa hyväksyväni pettämistä sinun tilanteessa en voisi sitä tuomitakaan. Mutta itse joudut miettimään mikä vaakakupissa painaa eniten. Mitä siedät paremmin, huonoa omatuntoa ja seksin puutetta. Näin tuumailee N48

Rakastajatar? Oliko hyvä ratkaisu?

Vaikutat herkältä mieheltä. Silloin rakastajattaren hankkiminen, oli se sitten salainen tai yhdessä sovittu, on vaarallinen tie. Ihastut häneen ja silloin kotona on loppukin mennyttä.

Mulla sama homma ja saman ikäinenkin mies olen kuin sinä. Pohdittiin näitä avovaimon kanssa ja kyllä se ero oli ainoa järkevä vaihtoehto.

Olen jo vanhempi sinkkunainen, toki vielä viehättävä ja itsestäni aina huolta pitänyt. Olen ollut naimisissa, lähes seksittömässä liitossa, josta halusin erota. Aina olen karttanut tietoisesti varattuja miehiä, mutta niinpä vain kohtalo toi tielleni naimisissa olevan miehen. Kaikki alkoi molemmin puolisesta kiinnostuksesta ja ihastumisesta ja ajan myötä mies on hieman raottanut taustaa tähän asiaan; seksittömyys liitossa. Hän ei aio erota, vaan jatkaa liitossaan, joka on alkanut heidän nuoruudessaan jo. Olen sitä mieltä, että tämä mies rakastaa meitä molempia omalla tavallaan ja jollain konstilla kestää syyllisyyden tunteet, joista olemme keskustelleetkin. Tilanne ei loppupeleissä ole helppo meille kummallekaan, koska tunteet ovat vahvasti mukana. Haluan tällä kertomuksella viestittää ap:lle, että on mahdollista rakastaa kahta, mutta ei ole tämäkään yksinkertainen ratkaisu, mutta ratkaiseepa tällaisen asian mitenkäpäin hyvänsä, mikään niistä ei ole vaivaton.