Oon tuntenut yhden miehen jo 5 vuotta, tutustuttiin netissä. Välimatkaa meillä oli tutustuessamme 500 km, joten tapasimme parin kuukauden välein puolimatkassa kaupungilla. Pari kertaa hän tuli myös kotikaupunkiini käymään. Ekan vuoden hän piiritti minua ehdottamalla risteilyä, kylpylää ja kylässä käyntiä luonaan. Kieltäydyin näistä kaikista, koska asuin vielä kotona enkä halunnut herättää epäilyksiä kotiväessäni ja lisäksi pelkäsin, koska pidin ehdotuksia outoina kun alkoi ehdottaa niitä jo ekan tapaamisen jälkeen
Ekana jouluna hän lähetti minulle puhelimitse"poskipusun" ja pelästyin, koska lapsuudessani on trauma tähän liittyen. Kerroin pahoittaneeni asiasta mieleni jolloin hän vähän suuttui ja kertoi yrittäneensä monesti tukahduttaa tunteensa, koska ei tiedä mitä ajattelen. Sovittiin asia, mutta sitten vaivasi miehen empatian puute, jonka itsekin myöntänyt. Hän kysyi kerran stadissa käydessämme tulisimmeko jatkossakin tapaamaan parin kuukauden välein, jolloin vastasin "kyllä" ja hän teki päätöksensä asian pohjalta ja kertoi eräänä päivänä tavanneensa naisen, jonka kanssa ystävä kuten minunkin kanssa. Päätin siinä tilanteessa, etten halua häntä menettää ja nyt uskaltauduin viimein käymään kylässä hänen luonaan, joka meni aika ok eli turhaan olin pelännyt. Toisella tapaamisella oudoksuin vähän, kun kutitteli ja samalla kosketteli.
Erikoista tilanteessa on, että nainen asuu samassa kaupungissa kuin minä, en ole häntä koskaan nähnyt. Miehen mukaan sattumaa, itse epäilen. Mies löysi työpaikan ja muutti naisen luo tarkoituksenaan etsiä samalla omaa kämppää. Karu totuus kuitenkin paljastui minulle, kun yksi päivä kysyin suoraan onko heillä suhde ja mies myönsi. Silti hän oli kosketellut minua. Eli mies jäi pysyvästi asumaan sinne. Väitti tehneensä tuon päätöksen, koska tiesi minun stressaavan asiaa eikä olisi hyväksi.
Edelleen tavataan säännöllisesti 1-2 krt/vko, koska en ole halunnut katkaista välejä ja vieläkin jollain tavoin elättelen toiveita yhteisestä tulevaisuudesta. Tapaamiset ovat täysin miehen ehdotuksia. Tapaamme kaupungilla tai minun luona ja välillä hyvinkin fyysistä, mutta yhdyntää ei ole ollut ja siinä menee rajani. Hän on tosin viime aikoina koettanut kuivaharjoitteluyhdyntää vaatteet päällä, mutta tästä en pidä. Silti harmittaa, kun miehelle ei ikinä käy vkonloppuna tapaaminen. Välillä myös tuntu kurjalta, että eikö mies minussa muuta näe kuin kehoni :(
Nyt olen noin vuoden kirjoitellut netissä yhden miehen kanssa, mutta tapaamista en ole saanut järjestymään, koska pelkään joko pettyväni, jos ei mätsää tai sitten isoa elämänmuutosta. Tuntuu kuitenkin, että olisi parempi tavata uusi mies, koska muuten olen lopullisesti jumissa tilanteessani. En tiedä haluanko parisuhdetta kenenkään kanssa, koska tottunut olemaan yksin eikä koskaan ole ollut ketään. Nainenkin miehen ensimmäinen. Enkä varma onko minulla kauan tapaamaani miestä kohtaan tunteita.
Nyt kun mietin päätöstäni uuden miehen tapaamisesta samalla muistelin kaihoisasti miehen poskipusutoivotusta. Kun hän vielä oli sinkku ja kaikki oli toisin :/ En sitten tiedä olinko vain imarreltu saamastani huomiosta? Mitä siis tehdä?
Ekana jouluna hän lähetti minulle puhelimitse"poskipusun" ja pelästyin, koska lapsuudessani on trauma tähän liittyen. Kerroin pahoittaneeni asiasta mieleni jolloin hän vähän suuttui ja kertoi yrittäneensä monesti tukahduttaa tunteensa, koska ei tiedä mitä ajattelen. Sovittiin asia, mutta sitten vaivasi miehen empatian puute, jonka itsekin myöntänyt. Hän kysyi kerran stadissa käydessämme tulisimmeko jatkossakin tapaamaan parin kuukauden välein, jolloin vastasin "kyllä" ja hän teki päätöksensä asian pohjalta ja kertoi eräänä päivänä tavanneensa naisen, jonka kanssa ystävä kuten minunkin kanssa. Päätin siinä tilanteessa, etten halua häntä menettää ja nyt uskaltauduin viimein käymään kylässä hänen luonaan, joka meni aika ok eli turhaan olin pelännyt. Toisella tapaamisella oudoksuin vähän, kun kutitteli ja samalla kosketteli.
Erikoista tilanteessa on, että nainen asuu samassa kaupungissa kuin minä, en ole häntä koskaan nähnyt. Miehen mukaan sattumaa, itse epäilen. Mies löysi työpaikan ja muutti naisen luo tarkoituksenaan etsiä samalla omaa kämppää. Karu totuus kuitenkin paljastui minulle, kun yksi päivä kysyin suoraan onko heillä suhde ja mies myönsi. Silti hän oli kosketellut minua. Eli mies jäi pysyvästi asumaan sinne. Väitti tehneensä tuon päätöksen, koska tiesi minun stressaavan asiaa eikä olisi hyväksi.
Edelleen tavataan säännöllisesti 1-2 krt/vko, koska en ole halunnut katkaista välejä ja vieläkin jollain tavoin elättelen toiveita yhteisestä tulevaisuudesta. Tapaamiset ovat täysin miehen ehdotuksia. Tapaamme kaupungilla tai minun luona ja välillä hyvinkin fyysistä, mutta yhdyntää ei ole ollut ja siinä menee rajani. Hän on tosin viime aikoina koettanut kuivaharjoitteluyhdyntää vaatteet päällä, mutta tästä en pidä. Silti harmittaa, kun miehelle ei ikinä käy vkonloppuna tapaaminen. Välillä myös tuntu kurjalta, että eikö mies minussa muuta näe kuin kehoni :(
Nyt olen noin vuoden kirjoitellut netissä yhden miehen kanssa, mutta tapaamista en ole saanut järjestymään, koska pelkään joko pettyväni, jos ei mätsää tai sitten isoa elämänmuutosta. Tuntuu kuitenkin, että olisi parempi tavata uusi mies, koska muuten olen lopullisesti jumissa tilanteessani. En tiedä haluanko parisuhdetta kenenkään kanssa, koska tottunut olemaan yksin eikä koskaan ole ollut ketään. Nainenkin miehen ensimmäinen. Enkä varma onko minulla kauan tapaamaani miestä kohtaan tunteita.
Nyt kun mietin päätöstäni uuden miehen tapaamisesta samalla muistelin kaihoisasti miehen poskipusutoivotusta. Kun hän vielä oli sinkku ja kaikki oli toisin :/ En sitten tiedä olinko vain imarreltu saamastani huomiosta? Mitä siis tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä lisään, että kerran oltuani työporukan kanssa laivalla ja kerrottuani tanssineeni yhden miehen kanssa siellä hänestä huomasi, että oli vähän mustasukkainen, koska kertoi sähköpostissa myöhemmin, että olisi harmittanut, jos olisin alkanut tätä tapailemaan. Eli en ihan yhdentekevä hänelle ole ollut, vaikka tapaus olikin silloin, kun hän vielä oli sinkku. Mietin vain, että olisikohan hänelle jotakin merkitystä sillä, jos tapailisin toista, muuttuisiko silloin ääni kellossa? Välillä olen ottanut puheeksi voisiko tilanne muuttua (eli voisiko erota), mutta mies on torjunut ajatuksen ja sanonut, että tilanne on tämä.
Meillä tapana ollut toivottaa hyvää yötä, mutta nyt harmittaa, kun jäänyt mieheltä parina iltana :(
Ei jäänytkään :)