Kun mietin elämääni viimeisen 20v ajalta, niin aina on taustalla ollut tietty negatiivisuus. Ns hammasta purren littaen sen pahan olon taustalle ja tehden pinnallisia asioita kuten ostaen tuotteita tai pelaamalla videopelejä oleb jollain tavalla kyennyt pitämään sen kaiken taka alalla. Mutta tunteiden älyllistminen vie kauheasti energiaa ja siksi olen kärsinyt jaksamattomuudesta ja uupumisesta hyvin monta vuotta.
Edes yritykset muuttaa suhtautumista ei auta aina negatiivisuuteen: kun annan vanhoja kaunoja anteeksi, niin yhteiskunta antaa uusia syitä vihaan.
Tämä on perin juurin paha yhteiskunta ja koko maailma.
On irvokasta kun suomi on julistettu onnellisimmaksi mutta oma elämä on perin juurin pessimismiä täynnä. Eikö minun olemassaoloa edes tiedetä, eikö minua tunne kukaan? Kuinka kehtaatte edes.
Edes yritykset muuttaa suhtautumista ei auta aina negatiivisuuteen: kun annan vanhoja kaunoja anteeksi, niin yhteiskunta antaa uusia syitä vihaan.
Tämä on perin juurin paha yhteiskunta ja koko maailma.
On irvokasta kun suomi on julistettu onnellisimmaksi mutta oma elämä on perin juurin pessimismiä täynnä. Eikö minun olemassaoloa edes tiedetä, eikö minua tunne kukaan? Kuinka kehtaatte edes.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.