normaali tunne, kaunis tunne vieläpä. Joskus täällä kirjoitellaan, että ei saa olla pakkomielteinen. Aidosti ja syvästi rakastunut kokee ettei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla yhdessä yhden rakastamansa naisen/miehen kanssa. Rakastunut tarvitsee toista ja haluaa olla rakkautensa kohteen kanssa aina kun mahdollista. Pakkomielteinen rakkaus ei ole mikään mielenhäiriö, vaan normaali mielentila. Olisin tosi otettu jos joku rakastaisi minua pakkomielteisesti.
Pakkomielteinen rakkaus on ihan
Anonyymi
282305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
rakkautta ei voi pakottaa,sitä rakastaa jotakuta ja toista taas ei rakasta...en tiedä onko se pakkomiellettä,että tuntee erilaisia ihmisiä kohtaan erilaisia tunteita...ei varmaan monikaan äiti lakkaa rakastamasta lastaan ja onko se pakkomiellettä?
Ei se ole toisen pakottamista, jos tuntuu itsestä että on pakko rakastaa toista koska toinen on niin kaunis ja ihana. Rakastunut on riippuvainen toisesta ja tarvitsee toista. Muun väittäminen on valehtelua. Rakkaus on kohtalo. Rakkaus on lupaus. Rakkaus on sitä että tarvitsee toista. Rakkaus on ja pysyy eikä koskaan katoa. Rakkaus on suurin.
tarkoitin että tunteita ei voi pakottaa,eli rakkaus tulee itsestään ja toisia kohtaan taas ei tunne samaa...niin onko se sitten pakkomiellettä :)
Rakkaus on voimakkaimmillaan pakkomielteistä. Joka ei tunnista sitä ei ole kokenut niin syvää ja voimakasta rakkautta. Mä ajattelen koko ajan rakastani ja tahdon hänen luokseen.
Häiriköinti ja piinaaminen sekä solvaaminen ei ole rakkautta, VAIN KOSTAMISTA MUISTA se. Sitä se on ollut tämän henkilön kohdalla kun lukee hänen kirjoituksiaan. Täällä ne näkyy vaikkapa lapsille ja lapsenlapsille, mitä mummeli on kirjoitellut! Tätä hän vielä sanoo rakkaudeksi, et osaa rakastaa kuin itseäsi sen näkee sun kirjoituksistasi.. Olet oikea narsisti luonteeltasi, haluat oikein pahaa toisille, kärsi, kärsi niinhän mäkin kärsin näin sinä ajattelet. Jos oikeasti rakastaa toista haluaa toiselle pelkkää hyvää.
Mummeli ei näitä kirjoittele, vaan joku pakkomielteinen mies. Ei edes tietoa millainen, mutta häirintä ja vainoaminen on jatkunut vuosikausia. Saapa nähdä, milloin loppuu.
Aivan juuri noin ajattelen minäkin.
<3<3<3
Kiva että joku näkee asian noin. :) Usein saa lukea, että ei ole tervettä olla riippuvainen rakkaudenkohteestaan ja muuta vastaavaa.
Rakastunut ihminen ei halua toiselle pahaa.
Niinpä. Mulle ei ole kukaan toivonut niin ilmiselvästi pahaa tässä maailmassa kuin eräs pakkomielteensä jaloudeksi korottanut taho.
https://www.google.fi/amp/s/askelterveyteen.com/mika-rakkauden-ja-pakkomielteen-ero/amp/
”Silloin kun tulet pakkomielteiseksi toisen ihmisen suhteen, tapahtuu seuraava asia: rakennat suhteenne ympärille muurin, jonka ylitse ei voida päästä.
Tämä sulkeutuneisuus kuitenkin hukuttaa. Näin tapahtuu siksi, että suuren osan ajasta haluat hallita aivan kaikkea. Tämän tuloksena olet sitten lopulta täynnä epäilyksiä ja hätää sen sijaan, että suhde olisi rento ja voisit nauttia siitä.
Rakkaus on tätä vastoin asia, johon kuuluu rehellisyyden arvostaminen.”
Pakkomielteisyys ja itsetunto
Kun ihmisestä tulee rakkautensa kohteen suhteen pakkomielteinen, tällä on tekemistä huonon itsetunnon kanssa. Meiltä puuttuu tällöin jotakin, eli tarvitsemme sellaista, mitä meillä ei ole. Siten alamme olla pakkomielteisiä parisuhteen toisen osapuolen suhteen.
Tuntuuko rakkaus raastavalta? Siinä tapauksessa se ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta rakkaudesta. Se, millaisiin kumppaniehdokkaisiin sinkku aina päätyy, paljastaa hänen alitajuiset kaavansa.
Unelmiensa kumppania etsivällä sinkulla saattaa olla pitkä ja tarkka vaatimuslista. Usein kumppanin tulisi olla ainakin hyvännäköinen, menestynyt, hauska ja urheilullinen – siis mahdollisimman täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla. Alitajuinen vaatimuslista voi kuitenkin olla aivan toisenlainen. Alitajuisesti sinkku voi toivoa, että kumppani toisi elämään tarkoituksen, turvallisuudentunteen ja rakastaisi ehjäksi. Siten ulkoiset kriteerit eivät loppujen lopuksi määrää sitä, millaisiin suhteisiin päädymme.
Deittaileepa sinkku peräjälkeen hippiä, juppia ja bodaria, kaikki suhteet saattavat edetä ja päättyä samalla tavalla. Alitajunta – ei järki, eikä edes sydän – valitsee miehet, jotka vastaavat siihen tarpeeseen, joka on syvällä sisimmässä täyttämättä. Toistamme tiedostamattamme tiettyä kaavaa, jonka tarkoituksena on korjata jokin rikkinäinen kohtamme. Sinkun käsitys siis siitä, että rakkaus on vaikeaa ja monimutkaista ja se aina sattuu, on usein väärinkäsitys. Rakkaus ei ole sotkuista. Se on ihan helppoa. Riippuvuussuhteet taas vievät järjen.
Kivuliaat tunteet rakkaussuhteissa eivät johdu itse rakkaudesta, vaan omistamisenhaluun liittyvistä tunteista, kuten pelosta ja mustasukkaisuudesta.
https://hidastaelamaa.fi/2017/08/rakkauden-taustalla-alitajuiset-kaavat-oletko-rakastunut-ripustautunut/#714c9955
” Kun pystyy rakastamaan ensin itseään terveesti, ymmärtää, ettei tarvitse tehdä mitään ollakseen rakastettu, koska on jo rakastettava. Sinussa on jo kaikki!”
Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että se perustuu luottamukseen. Jos se on rakkautta, silloin ei tarvitse arvuutella, milloin näette seuraavan kerran tai onko toinen ihminen sitoutunut sinuun. Sinun ei tarvitse pienentää itseäsi toisen vuoksi tai omistautua toiselle kokonaan. Joillekin suhteen intensiteetti voi toimia ikään kuin ”todisteena” rakkaudesta. Oikea rakkaus ei ole millään tavalla pakkomielteistä, vaan siinä on tilaa myös omalle ajalle, ystäville ja kasvulle. Seksikään ei ole valtapeliä, vaan avoimuutta ja parhaimmillaan kahden sielun kohtaamista. Oikea rakkaus on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä vain vaadi itselle hyvää.
Terve rakkaus on mahdollista silloin, kun molemmat ovat epätäydellisiä omalla tavallaan, mutta eivät rikkinäisiä.
”Ketään ei voi väkisin rakastaa ehjäksi. Rakkaus voi olla hyvin pelottavaa, koska se tuo päivänvaloon kaiken sen, mikä on valheellista ja teennäistä, sekä epätäydellistä. Siksi ensin oman epätäydellisyytensä hyväksyminen takaa sen, että itsekin pystyy sekä antamaan että vastaanottamaan rakkautta. Rakkaus on virtaa, jonka kuuluu liikkua molempiin suuntiin, muuten se tyrehtyy.”
Mutta missä menee terveen ja sairaalloisen ihastumisen raja?
- Kun ihastuminen on sairaalloista, ihminen ihastuu enemmän ihastumisen itsessä herättämään tunteeseen, kuin varsinaisesti ihastumisen kohteena olevaan henkilöön.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000662897.html
Aito rakkaus on tietoista toiminta ja vapauttaa itsen ja toisen pakoista. Pakkomielteinen rakkaus on aivokemioiden epätasapaino, verrattavissa huumeriippuvuuteen. Monet ihmiset ovat sarjarakastujia ja etsivät huuman aina uudelleen, koska eivät kykene luopumaan huumeesta ja sitoutumaan tietoisesti.
Ei siinä mitään imartelevaa kylläkään ole, jos joku pitkäpiuhainen kaavailee tulevaisuutta, itseään elämääsi ym juttuja kysymättä mielipidettä
Valtava määrä turhaa psykologisointia ja analysointia. Rakastunut on aina pakkomielteinen. Rakastunut on riippuvainen toisesta ja tarvitsee toista. Sanokoot ”viisaat” mitä haluaa.
Oletko huumeaddikti?
Jos olet addiktoidut kaikkeen, etkä
Ymmmärrä normaaliutta. Pidät addiktoitumista normaalina ja luulet et kaikki rakastuu sillai
Sinä et ymmärrä voimakasta ja syvää rakkautta. Olet muutenkin ilkeä ihminen kun haukut täällä muita ihmisiä huumeaddikteiksi.
Et ole kokenut sellaista hullaannuttaa a ja ihanaa elämäsi rakkautta joka vie jalat alta. Silloin on riippuvainen ja tarvitsee toista. Rakkaus on pohjimmiltaan sitä että tarvitsee toista, siksi muodostamme pareja.
Muutenkin tunteet ovat salittuja eivätkä ne ole usein negatiivisia vaikka niin ajatellaan. Pelko ja mustasukkaisuuden voivat kuulua rakkauteen. Minä ymmärrän kaikenlaisia tunteita mitä rakkauteen voi liittyä. Jos joku olisi minusta mustasukkainen niin olisin siitäkin otettu koska se merkitsee hyvin syvää rakkautta.
Juuri samaa ajattelin itsekin, turhaa psykologisointia todellakin. Sitä paitsi sehän on aivan normaalia olla tietyllä tapaa addiktoitunut rakkaudenkohteeseensa.
Mustasukkainen omistamisenhalu ei ole missään tekemisissä rakkauden kanssa. Rakkaus perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos et luota toiseen, tunnet mustasukkaisuutta hänestä. Kyllä oikeaan rakkauteen kuuluu luottamus.
Mustasukkaisuus on syvä vamma, kontrolloimalla toista ihmistä et voi pakottaa häntä tuntemaan. Jos rakastat toista, olet valmis ottamaan vastaan myös mahdollisuuden siitä, että voit myös hänet menettää.
Hylätyksi tulemisen pelko saa ihmisen toimimaan vastoin omia tarpeitaan, kun yrittää kynsin hampain pitää kiinni toisesta. Kuten jo tuolla aiemmin mainittiin, tulisi yhdessäolon ja rakastamisen olla rentoa. Kokeile päästää irti kaikista vaatimuksistasi toista ihmistä kohtaan ja katso mitä siitä seuraa.
Turha on kuvitella, että voisi toista ihmistä rakastaa, jos ei rakasta itseään ja laiminlyö omaa itseään ja hyvinvointiaan. Toisesta ihmisestä ei tule oman minuuden jatketta. Hyväksy hänet sellaisena, kuin hän on. Rakkaus antaa myös toisen mennä, jos ette voi hyvin yhdessä, tai jos joudut jatkuvasti tekemään paljon töitä sen eteen, että hän siinä vierellä pysyy.
Höpö höpö, psykot taas puolustelee täällä epätervettä omistushaluaan.
Näin juuri. Pakkomielteet ovat juuri se asia, mikä estää oikean rakkauden syntymisen. Ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin ja tervehtyä ensin ja miettiä sitten noita suhdekuvioita.
Itse pysyn ihan mielelläni yksin, ennemmin kuin enää lähtisin kuluttamaan voimavarojani ihmissuhteeseen, joka jo alun pitäenkin on tuhoontuomittu. Eikä ole kyse siitä, ettei olisi kaipuuta toisen ihmisen lähelle. Toki on, muttei enää hintaan mihin hyvänsä.
Olen totaalikyllästynyt kaikkeen ihmisten väliseen kaupankäyntiin, jota jotkut vielä irvokkaasti rakkaudeksi kutsuvat. Sanoilla hallitsemista ja toisen aliarvioimista sanon vielä tähän.
Et ole kokenut tosirakkautta. Tosirakkaudessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yhdessä, se on kohtalo.
Pyh. Olen kokenut juurikin tuollaisen "pakkomielisen rakkauden". Kohtalo-oppiin en usko 😉
*pakkomielteisen. Höh, ennustava ei tunnistanut sanaa..
Rakkaus on pakkomielteistä ja joskus se satuttaa kun on niin rakastunut. Niin rakkauden kuuluukin olla pakkomielteistä ja riippuvuutta toisesta.