toisen unohtaa noin vain? Vai oliko se silloin oikeaa rakkautta, jos voi?
Jos oli rakastunut niin voiko
Anonyymi
42<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei voi. Tapasin muutama vuosi Sitten silloisessa työpaikassani itseäni vanhemman miehen jonka kanssa oli uskomatonta kemiaa. Ikävöin häntä edelleen
Tapasin minäkin erään nuoremman naisen vanhassa työpaikassani ja toisinaan kaipaan häntä kovastikkin, varsinkin hänen kasvojaan ja nauruaan.
Kerrotko lisää tuosta naisesta?
En voi täysin unohtaa sinua eräs nainen.
Mutta vähän kuitenkin voit?
Unohda sitten kokonaan. En jää odottamaan.
Unohtaminen on eri asia kuin mitä näyttää ulospäin! Sisällä tunteet voi olla hyvinkin vahvat ja irtautuminen vaikeaa, silti ulospäin voi näyttää välinpitämättömältä. Jos vastapuoli sanoo ei, niin ei tunteissa roikkuminen mitään auta! Pakko on yrittää ulos, pakko on ymmärtää että haave on täysin turha. Jumiminen toivottomassa ei palvele ketään.
Elämäntilanteet ei ole este, vain korkeintaan hidaste, mutta oman tahdon puute on todellinen este. Ja sillä se parhaiten lähtee, millä tulee. 😉 Tuskin kukaan etsii heti isojen tunteiden jälkeen mitään vakavaa suhdetta, tai edes siihen pystyisi, mutta pieni pilke silmäkulmassa ei pahaa tee. Tietysti flirtissä tai muussa kanssakäymisessä pitää huomioida, että mahdollinen vastapuoli on samassa tilanteessa (ei etsi elämänkumppania eikä suhdetta). Joskus voi kaksi lohdutusta kaipaavaa pystyy antamaan toisilleen hyvin paljonkin. S
"Elämäntilanteet ei ole este"
Elämäntilanteet on este.
Jompikumpi tai molemmat voivat olla varattuja, ikäeroa voi olla yksinkertaisesti liikaa, toinen asuu ulkomailla, esimerkiksi naisella on lapsia ja miehellä ei, jne.
Mä en ymmärrä kommenttia, että toinen ei etsi elämänkumppania tai suhdetta. En oo ikinä etsinyt parisuhdetta vaan sellanen on sitten syntynyt, jos on johonkin tykästynyt ja on kemiaa ja vetovoimaa, kun nekään ei itelleni oo tusinatavaraa. Mun mielestä etsimisestä tulee mieleen semmonen pakottava tarve löytää joku ja mä en ite usko, että mikään homma, millään osa-alueella elämässä toimis sillä tavalla hyvin
Niin koska olet nainen.
Miehenä varmasti etsit tai jäät ilman.
"Mun mielestä etsimisestä tulee mieleen semmonen pakottava tarve löytää joku ja mä en ite usko, että mikään homma, millään osa-alueella elämässä toimis sillä tavalla hyvin"
Miehen rooli on etsiä, hakea ja olla aktiivinen.
Nainen voi odotella "kemioita".
Miksi kirjoitit s nimimerkillä, vaikka et ole s?
Silloin kun kohtaa elämän suuren rakkauden, niillä asioilla, jotka muuten kokisi esteenä, ei enää loppupeleissä ole merkitystä. Jokaisella on toki omia pään sisäisiä esteitä. Silti kun oikein kolahtaa, moni asia muuttuu merkityksettömäksi.
Kun tajuaa, ettei näin tapahdu luultavasti kuin 1-2 krt/elämässä ja kun seuraava kerta voi olla 25v päästä... onko vaikka iällä enää väliä? Itse olisin ollut valmis ottamaan esim. 10v onnellista vuotta, vaikka sen jälkeen olisi iso riski että toinen häipyy vanhenemisen takia. Ei suhteissa muutenkaan voi taata kestääkö se 10v, vaikka kuinka haluaisi. Ihmiset muuttavat ulkomaille tai toiselle puolelle Suomea tai alkavat äiti/isäpuoleksi. Jos joku asia pelottaa, se mietityttää ja hidastaa toki.
Väitän ettei varattuna olokaan estä, vaikka se merkittävästi hidastaa myös. Jos tunteet on syvät ja kestävät, helposti huomaa ettei vanhassa suhteessa ole mitään järkevä (eikä ole edes reilua jäädä jos ei rakasta enää ja vuorovaikutus ei anna kummallekaan mitään). Enkä usko, että hyvässä suhteessa edes rakastuu suhteesta ulos. Itselle tuohon käynyt vasta kun suhde on ollut enää suhde vain periaatteellisesti.
Ihastukset ei heiluta edes huonoa suhdetta. Rakkaudella taas tarkoitan tunnetta, joka järisyttää koko maailman perustuksia myöten. Ainakin itsellä kun tuo tunne osuu, on tutustuminen tapahtunut normaalissa elämässä ja yht’äkkiä vaan on huomannut että tunteet on niin isot. siihen ei tarvita silloin treffejä, haleja tai seksiä. En tarkoita tässä lievempää rakkautta, joka alussa on pelkkää ihastusta ja joka alkaa vasta kun päästään iholle (liekö sitten enemmän läheisyyshormonien aikaan saamaa). Tuohon lievempään rakkaus ei saa tekemään hulluja eikä se saa epätoivoiseksi.
Ihminen voi olla tilassa, ettei edes halua parisuhdetta, mutta silti kaipaa vaikka läheisyyttä tai flirttiä. Tietysti silloinkin voi rakastua vahingossa.
Kyllä aika moni ”etsii” ainakin puolitosissaan mm. käymällä tanssimassa tai baarissa, tai menemällä Tinderiiin tms. Etsiminen voi olla vain sitä että menee mukaan tilaisuuksiin, jossa voi tavata jonkun ja juttelee tai pussailee estottomasti.
”Ihminen voi olla tilassa, ettei edes halua parisuhdetta, mutta silti kaipaa vaikka läheisyyttä tai flirttiä. Tietysti silloinkin voi rakastua vahingossa. ”
Näin on ja kävi rakastuin vahingossa. Tai ei se kai vahingossa tapahtunut mutta hiljalleen se tuli ja yksin taidan tunteiden kanssa taistelua käydä..
Haeppa kuule kapakasta vapaa mies, niin pystyt antamaan sille mitä vain.....
Mutta jos toinen on pipipää ääliö, ei silloin tule mistään mitään vaikka kolahtaisi kuinka se on saletti. Eikä se muutu miksikään, tietää heti että mikään ei onnistu tollasen kanssa. Vain salapano silloin tällöin, eikä sekään aina riippuu millä mielellä pipipää on..
Ei voi täysin, mutta pakkohan se on ainakin osittain jos toisella ei ole tunteita.
Vaikka toisella olisi tunteitakin, niin on unohdettava jos hän ei vain halua sinua.
Tässä vuosien aikana on tullut selväksi, että unohtaminen on mahdotonta. Vaikka ei ole nähty useinkaan, ja tällä tyhmällä palstallakaan en käynyt, koska halusin unohtaa. Mutta ei, hitto vieköön, siellä se sydämessä on ja pysyy.
💚
Eipä varmaan voi, mutta hyvin pitkälti riippuu sinusta itsestäsi mitä tulet näkemään ja kokemaan. Sinun käytöksesi vaikuttaa kaikkeen.
Hyvin osuvasti sanottu. :) Tuollaista asennetta näkee liian vähän...
Ei ole vaikuttanut koskaan. En luota enää yhteenkään, kaikki luotto mennyt.
Olet varmasti itsekin hyvin aktiivinen etkä odota vastapuolen yhteydenottoa. 😄
Tietynlainen kunniotus täytyy aina säilyttää. Myös häntä kuin itseään kohtaan.
Jos hänkin ajattelee noin ei mitään ikinä tapahdu.
Jos yhteiskunta on asettanut sellaisen helvetin josta ei voi selvitä muuten kuin unohtamalla niin sitten on unohdettava kaikki. Kyllä oma hyvinvointi menee etusijalle ja jos se ei ole mahdollista kuin yksin niin sitten ollaan yksin.
Kun on monta vuotta voinut huonosti, niin elämä on silloin melkoista rämpimistä ja jaksaa aika vähän mitään.
Ei oikein voi noin vain jättää puolitiehen asiaa, jos siinä jotain aitoa on
silloin oli pakko mennä ja toimia niinkuin silloin toimin.toki minulle jäi tunne että jotain jäi kesken.
Tietääkö tuo toinen mitään siitä miksi toimit niinkuin toimit ja miksi sinun oli pakko mennä? Etkö haluaisi selvittää asioita hänen kanssaan?
Ihminen voi ajatella ja sanoakin, että on unohdettava. Mutta ei se niin mee. Ei sellanen tärkee spesiaali lähde kun vasta kuollessa.
Ei voi unohtaa, jos on rakastunut ollut.
Haluan unohtaa ja en halua unohtaa. Oikeasti en vaan pysty. Todella vaikeaa on, kun vain yksi ihminen kiinnostaa. Ihan sama vaikka tulisi muita vastaan, ei olisi oikein heitä kohtaan, jos jotain heidän kanssaan virittelisin. Vaikka harvoin missään nähdään, tunteet ovat voimakkaat. Ihan todella pelottavan voimakkaat. En voi yhtyä heihin, jotka hehkuttavat kuinka ihana tunne on olla rakastunut. Mulle se on tuonut vaan pelkkää murhetta.
Mennyt rakkaus jättää aina pysyvän jäljen, vuosikymmeniksi. Tunnen edelleen rakkautta niitä siskoja kohtaan, joiden kanssa oli edes alustava romanssi, sekä niitä kohtaan, joiden kanssa se jäi yksipuoleiseksi.
Siitäkin huolimatta, etten olisi suurempaa onnea voinut kohdata, kuin saamalla prinsessani 50 vuotta sitten. 🌹👀
En usko, että voi
- vanhempi mies
100 varmasti unohtuu kun ollaan oikeilla leveleillä oikeeseen aikaan ei epäilystäkään.
Hetkeksi, mutta jos näkee taas kohteen, niin sama rumba voi alkaa.
Jos rakastaa , ei unohda..
Entäs kun ei edes saanut tutustua toiseen kunnolla, mutta eli sen rakkauden kuin yksin silti, haaveillen, eikä silti voi unohtaa millään. Vuosia mennyt. Uusia ihastukdia tullut, muttei siltikään voi unohtaa. Voiko yksin rakastaa?
Ei voi. Piste.
Ei tietenkään, hän on osa sieluani <3
Ei voi unohtaa. Juuri siitä tiedänkin ettei hän koskaan rakastunut minuun. Osaltaan se tieto helpottaa koska se auttaa ymmärtämään.