Olen tässä miettinyt...

Ruusuja lurjukselle?

Muistakaa kertoa myös puolisoille mitä tapahtuu...voi sitten puolisokin etsiä "ystävänsä"....

Kaunis ajatus. Minusta ei ole enää edes ystäväksi. Olen pelkkää radioaktiivista jätettä. En halua toisten kärsivän, riittää kun itse kärsin. Todennäköisesti ajaudun itsemurhaan seuraavan vuoden sisään. En halua, että kukaan jää minua kaipaamaan. Todennäköisesti ei myöskään jää, perheeni vihaa ja halveksii minua, eikä minulla ole edes koskaan ollut kunnon ystäviä, ainoastaan pelkkiä hyväksikäyttäjiä. Olen in kun olen tarpeellinen.

Henkisesti kuolemaan tuomitun pelastaminen on aina vaikeaa, varsinkin kun toinen ei näe enää valoa tunnelin päässä, eikä halua auttaa itseään. Satutat vain itsesi. Älä tee niin. Kaikkia ei voi pelastaa. Kovan kohtalon saaneelle ihmiselle kuolema tuo rauhan.

Entä jos toinen haluaa enemmänkin kuin olla ystävä? Silloin voi olla vaikea luoda ystävyyssuhdetta, kun kytee kokoajan odotus / tarve enemmästä. Vaikeaa, mutta haluaisin kyllä pitää hänet elämässäni jollain tavalla.

Jos tätä kautta etsii ystävyyttä tai jopa enempää niin tuskin tulee toteutumaan.

Älä ikinä luota ihmiseen joka sanoo että minuun voit luottaa

Toivottavasti hän ei ajattelisi noin, koska pelkkä ystävyys ei ole sitä mitä etsin.

Toi olis parasta ikinä!! Löytäisinpä aloittajan.

Ei kiitos.

Parhaat suhteet alkaa ystävyydestä. Panosuhteet on puutteellisille

Ei sinua voi pitää ystävänä, olet tuonut julki kaikille sellaista tietoa jollaista ystävä ei levittele ympäri maailmaa. On parempi että pysyt vaan omissa oloissasi, sekä jätät kaikki ulkopuoliset rauhaan. Olet ollut niin suuri häirikkö, kirjoittelet tuulta taivasta yötä päivää. Hyvää loppu elämää!!!!!

No, aloituksessa tulikin hienosti ilmi ystävyyteen liittyvät asiat. Itellä ei oo pilvin pimein ystäviä, mutta ne jotka on, on sit juurikin tärkeitä.

Kumpa voisikin. Rupesin itkemään kun luin tämän.Ainut syys varmaan miksi tänne eksyin oli yksinäisyys. Kun kukaan ystävistä ei ota yhteyttä jos ei itse kysele ensin mitä kuuluu. Ymmärrän kaikilla oma elämä mutta olisi se edes joskus kiva kun joku muistaisi. Ja kyselisi miten menee. 😢

Ihanko noin vain, ilman mitään ns rajoituksia tai toiveita?

Aika erikoista, en tietenkään moiti, mutta haluaisin silti tietää mitkä mahtavat olla todelliset motiivisi.
Jos niitä edes on...…...

Kuulostat hyvältä ystävältä. Sinun ystäväsi on onnekas.

Hänen kohdallaan on kova ja raastava menneisyys osoittanut ettei hänestä ole ystäväksi. Hän nimenomaan jätti hiljaisuuteen, ei koskaan piitannut eikä välittänyt murheistani eikä vastoinkäymisistäni eikä ongelmista terveyden suhteen.
Hän vain haukkui, mitätöi ja tuotti tahallaan pahaa oloa. Hän on ihminen johon ei koskaan voisi luottaa yhtään.

Se kun on semmonen juttu että täällä on helppo naputella ja luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista . Miksi sitä ystävyyttä ja omaa erinomaisuutta pitää tarjotella nettipalstalla, ei ystävyys täällä asu vaan ihan muualla.

Että oikein pohdittu on ja tulokseen päädytty, jotenkin vaan tuntuu että ystävyys syntyisi sydämessä ja mielessä itsestään eikä minkään pohdintojen tuloksena.
Voiko vain päättää olla ystävä.

Et sinä kyllä mikään ystis ole kenellekään jos julistat sitä täällä, vaan pelkkä provoilija ym kuutamolla haaveilija. Tuo minuinvoitluottaa taas on semmoinen fraasi, että oksat pois, niinkuin tuossa jo todettiinkin, joo juu ei

kummallista nykypäivänä tuo kaveruus/ystävyys käsite... netissä kuten facebookissa ollaan kavereita mutta kadulla ei edes morjesteta tai kysellä muutenkaan kuulumisia.

Ei siinä ajatuksesssa ystävyydestä ole mitään vikaa, mutta se ei ole mahdollista ennen kuin oma vointini on selvästi parempi. Tärkein asia mikä poistaa paljon stressiä olisi päästä jo tuttuun työpaikkaan töihin ja vakituisesti.

Jos olisit hän jota ajattelen, voisin muutoin olla ystäväsi, mutta uskon ettet ole valmis siihen. Voisi olla haastavaa monessakin mielessä. Minun ystävyyteeni kuuluu aina myös läheisyys. Konkreettinen lämpö. Halailu ja suukottelu. Eli ystävyytemme ei toimisi.. olisi liian monimutkaista.

Kyllä. Haluaisin olla ystäväsi. Ystäväsi sekä rakastettusi. Se olisi parasta,mitä voisin toivoa.

Ei oikea ystävyys ole sitä että mietitään että nytpä minä alan ystäväksi, oikea ystävyys tulee pakottamatta ja miettimättä yhtään, jos on tullakseen.
Muutkin omakehut voivat jäädä tosipaikan tullen aika vähäisiksi.