Kuinka moni harrastaa muistelmien tekemistä? Itse kirjoittelen lyhyitä lauseita asioista joita on jäänyt mieleen.
Muistelmien tekeminen
Anonyymi
31
55
Vastaukset
- Anonyymi
Mitä ihmettä niin minäkin teen. Vähän mietelauseiden tapaisia. On 40-vuotta vanha ruutupaperilehtiö, siihen aina laitan päivämäärän ja kirjoitan uuden lauseen tai pari. Ajatuksia tulee vain silloin kun on pidempään rauhassa kotona. Eikös sitä sanotakin, että toimettomuus luo ideoita.
- Anonyymi
Historiikkiä teen perheemme elämästä, aloitus vuosi 1954 ,syyskuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Historiikkiä teen perheemme elämästä, aloitus vuosi 1954 ,syyskuu.
Oletteko muuttaneet usein, vai kököttäneet samoilla tulilla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletteko muuttaneet usein, vai kököttäneet samoilla tulilla?
Levollinen sieluni on kokenut 25 - 30 muuttoa. Mutta niihin on ollut aina syy. Ei mitään ex-tempore adhd äkkipikaisuuksia. Mutta sieluni on kokenut ja nähnyt paljon.
- Anonyymi
En harrasta muistelmien tekemistä. Ajattelen, että ketä kiinnostaisi lukea minun muistelmiani. Elämäni ei ole ollut niin värikästä, että kukaan sitä jaksaisi lukea.
Suluissa sanoen, voisin sanoa (että osaisin rakkaudellisia öhöm-juttuja kirjoittaa värikkäästi, koska ovat olleet värikkäitä. Mutta koska ovat kahdenkeskisiä juttuja, niin kirjoitukset tyssää siihen sitten).
Olen joskus ajatellut, ohimennen, että opetustyöstä voisi olla aihetta kirjaan. Semmoseen humoristiseen kirjaan. On ollut vuosien varrella monia tilanteita, jotka eivät ole olleet ihan "normaaleja soittotuntitilanteita". Mutta en kuitenkaan ala semmostakaan värkätä.
Muistelen juttujani, jos joku kysyy. Suullisesti.
Keskityn muiden kirjoihin ja jätän omat kirjaimeni taskuun.
Mutta mistä sitä koskaan tietää, jos.... Jotain fiktiomaista liplatusta tosijutuista muunnellen. :)
Heikunkeikku- Anonyymi
7 kertaa muutettu.
Onhan maailma muuttunut valtavasti meidän aikanamme. Niin, miten näihin muutoksiin on sopeutunut.
Olishan jäljellejääviille hupia, kun ne lukis, että telkkarista katsottiin testikuvaa, ennen kun ohjema alkoi.
Mitä sitten kun tuli puhelin, se käsivälitteinen.
Puhumattakaan siitä, minkälaisilta pelleiltä me seitkytluvun alussa näytettiin.
Onneksi ne senaikaiset värivalokuvat on jo haalistuneet.
Sen jälkeen ei paljon kertomista, yhtä rakennemuutosta 80-luvun jälkeen, kun naisiakiinostavat lemmenasiat jättää pois.
- Anonyymi
Joop.
Ollut muistelmat työalla jo pitkään. Vaikka tässä kaikenlaista on tullut touhuttua ja monenlaista sattunut, en loppupeleissä ole kovin mielenkiintoinen ihminen.
Kirjoitan jonkinlaisia käänteismuistelmia, kirjoitan kaikista persereijistä joihin olen elämäni aikana törmännyt ja mitä ne on perseilleet. Niitä piisaa ja net on paljon kiinnostavampia. Hyvät ideat parhaita,
Jotain tappouhkauksen tyylistä ja muuta kuraa on tullut, kun joskus maininnut asiasta. Kumma juttu. Mutta siitä tulee bestselleri, persereiät ostaa kaikki painokst pois näkösältä samantien, kun niitä painokoneista saa ulos.
Meitsistä ei ehkä tule kuuluisaa, mutta ainakin äveriäs.
=DW= - Anonyymi
Täyttä paskaa, ei muuta.
- Anonyymi
Ensimmäinen otos muistelmista on ollut valmiina nyt vuoden ja nyt on valmistumassa käännös englanniksi. Mutta se käsittää vain 12 vuotta elämästäni.
Kunhan saan valmiiksi veljeni tarinan alan miettiä jos näistä Ruotsin vuosistani löytyisi omanelämänkerrallista jutunjuurta, ei kuitenkaan muistelmia.
Olin myös aloittanut äitini tarinaa, mutta se ei ole oikein edistynyt.
P-loma - Anonyymi
Ne ovat päässäni, 500 - 600 sivua. Odottavat laskeutumista paperille. Tulvahtavat lukijan silmille. Loppu on laakapainoista historiaa, ajan havinan sitä homehtamatta.
Noin minäkin kuvittelin. Mutta ei minulla sitten ollutkaan kuin "tuokiokuvia seepiassa".
Kannattaa kirjoittaa niin kauna kuin vielä muistaa.
Olen kirjoittanut edesmenneistä läheisistä ja ystävistä muistelmia.
Se on auttanut surutyössäkin.
Joitakin muistelmia olen antanut omaisille, ovat sanoneet että totta joka sana.
En osaa kirjoittaa ihmisistä joita kohtaan olen välinpitämätön tai joista en pidä.
Itsestänikin olen yrittänyt kirjoittaa mutta olen huomannut että negatiiviset asiat tulevat enemmän mieleen kuin hyvät, vaikka pidän itseäni positiivisena ihmisenä.
Jos aikoisi kirjoittaa muistelmat niin vaatisi pitkäjännitteisyyttä ja vaivan näköä.
Nykyisin kyllästyn helposti, jatkan joitakin asioita myöhemmin, en aina."negatiiviset asiat tulevat enemmän mieleen kuin hyvät"
kirjoittaa liekko tuossa ylempänä.
Olen kirjoittanut rikosromaania joka osittain perustuu veljeni elämään ja etenkin hänen kuolemaansa Dominikaanisessa Tasavallassa. Minulla oli vaikea ja kaksijakoinen suhde veljeeni, jolla oli ilmiselviä narsistisia ja sosiopaattisia tendenssejä ja joka loppuvuosina muuttui aina vain ilkeämmäksi ja väkivaltaisemmaksi etenkin lähisukulaisiaan kohtaan. Hänen kuollessaan en ollut ainakaan kahteen vuoteen puhunut hänelle, vaikka hän olikin hakenut kontaktia kanssani.
Kirjoittaessani romaania jossa juoni kulkee paljolta hänen elämäänsä perustuen havaitsin että löysin hänen persoonastaan paljon positiivisia puolia ja selityksiä, miksi hän toimi niin ja näin ja nyt kun tarina on melkein valmis, niin ei se tyyppi niin kaameen vastenmielinen sitten ollutkaan. Minulle ollaan lähinnä vihaisia siitä että olen kirjoittanut niin positiivisesti veljestäni, jolla oli paljon riitaa ja konflikteja melkein kaikkien kanssa.Paloma.se01 kirjoitti:
"negatiiviset asiat tulevat enemmän mieleen kuin hyvät"
kirjoittaa liekko tuossa ylempänä.
Olen kirjoittanut rikosromaania joka osittain perustuu veljeni elämään ja etenkin hänen kuolemaansa Dominikaanisessa Tasavallassa. Minulla oli vaikea ja kaksijakoinen suhde veljeeni, jolla oli ilmiselviä narsistisia ja sosiopaattisia tendenssejä ja joka loppuvuosina muuttui aina vain ilkeämmäksi ja väkivaltaisemmaksi etenkin lähisukulaisiaan kohtaan. Hänen kuollessaan en ollut ainakaan kahteen vuoteen puhunut hänelle, vaikka hän olikin hakenut kontaktia kanssani.
Kirjoittaessani romaania jossa juoni kulkee paljolta hänen elämäänsä perustuen havaitsin että löysin hänen persoonastaan paljon positiivisia puolia ja selityksiä, miksi hän toimi niin ja näin ja nyt kun tarina on melkein valmis, niin ei se tyyppi niin kaameen vastenmielinen sitten ollutkaan. Minulle ollaan lähinnä vihaisia siitä että olen kirjoittanut niin positiivisesti veljestäni, jolla oli paljon riitaa ja konflikteja melkein kaikkien kanssa.Näinhän se on, kirjoittaessa saattaa tulla ahaa-elämyksiä miksi jotain on tapahtunut. Voi suhtautua armollisemmin vaikka aikaisemmin tunne on ollut lähinnä vastenmielisyys.
Ikäpolvemme vitsaus oli sota. Kärsimme sodasta isiemme kautta, moni heistä sai pahoja traumoja taisteluissa.
Olen miettinyt paljon isäänikin, hän oli hyvin nuori kun joutui lähtemään, haavoittui monta kertaa.
Kun katson valokuvia näistä sodassa olleista nuorista pojista niin tulee paha olo. Nykyisin pidän tuon ikäisiä melkein lapsina.
Kaikesta on selvitty, nyt ei ole huolia eikä murheita, kunhan terveyttä riittää.
Kävin aamulla kaupassa.
En kuokkinut pellostani kattilallista perunoita.
Minulla ei ole peltoa.
Käytin tympeyttävää itse-palvelu-kassaa.
Koska en tarvinnut kaljaa.
Tuoskinpa tuon kaltaisista tapahtumista kannattaa kirjaa tehdä.
Tavallisen ihmisen tekosista ei kukaan ole kiinnostunut.
Kohdallani kun tuota sukuakaan ei enää paljoa ole.
Kohdallani jääkööt muistelmani tälle palstalle. :)
Ah! Olenhan niiin paljon tänne iloani ja tuskaani vuodattanut :)
Pian koittaa aika, jolloin kukaan ei enää lue kirjoja paperilta.
H.Minä olen tässä pähkäillyt että taidan kirjoittaa äitini elämästä jonku vaikka pokkarin. Hän ois aikoinaan halunnut sitä itse kirjoittaa mutta aina vain jäänyt ja jäänyt. Hän on itse antanut kirjalleen nimenkin ja sitä tietenkin pitäisi kunnioitettaman.
Nyt ei siis muuta kuin aloittamaan:).Muistelmat...isästä kaikki alkoi.
-
Jossain syvällä alkoi matala murina.
Paperikoneen hammasrattaat saivat voimaa ja alkoivat pyörittää teloja.
Sähköasentaja huomasi lamppujen hetkeksi himmenevän.
Hän totesi mielessään että sähkövoimalaitokseen on löydettävä lisää tehoja.
Telojen puristama paperi tuli näkyviin viiralla.
Paperimies ohjasi paperin pahviselle hylsylle, joka pyöri rattaiden tahtiin.
Paperi kiertyi ja alkoi kasvattaa hylsystä paperirullaa.
Sähköasentaja kuuli kauhua viiltävän, sielua repivän huudon.
Viiralla etenevä paperi alkoi muuttua punaiseksi.
Reunoilta tippuivat punaiset tipat.
Telojen välistä kierähti valkoinen pala.
Nesteen valuman voimasta pala kääntyi ympäri.
Palan keskeltä paistoi ihmisen silmä.
-
Saa nauraa, jos oksennukseltaan joutaa.
H.siilivain kirjoitti:
Hyi..............................
Rääky...rääky...räää
:)
Sillä tarinani on totta.
H.hunksz kirjoitti:
Rääky...rääky...räää
:)
Sillä tarinani on totta.
H.No vielä enempi hyi.........
- Anonyymi
"hunksz"
Ei ainakaan kikatusnaurua kannata nauraa.
Siinä kävis niin, etku se oksennus yrittäis suusta purskahtaa, niin kikatus vetäis sen takas kurkkuun.
Jopa keuhkoihin asti.
Se ei olisi kivaa toimintaa.
Heikunkeikku Anonyymi kirjoitti:
"hunksz"
Ei ainakaan kikatusnaurua kannata nauraa.
Siinä kävis niin, etku se oksennus yrittäis suusta purskahtaa, niin kikatus vetäis sen takas kurkkuun.
Jopa keuhkoihin asti.
Se ei olisi kivaa toimintaa.
Heikunkeikku"Anonyymi"
Nooh.
Ei se isäni silmä ollut.
Haluatko että kerron lisää muistemistani?
Koulu- ja naapurikaverin Kyynär-päästä.
Hän möhli sen telojen väliin.
Ei hän kuollut, kuten jonkun veli täällä.
Hän vaan ei enää mennyt töihin.
Kunpi käsi, en muista.
Mutta saattoi olla että hänen oli tosi-helppoa laittaa käsi Sydämelle, kun laulu soi. :)
K-pää kun oli jäykistetty lopuksi elämää.
H.- Anonyymi
hunksz kirjoitti:
"Anonyymi"
Nooh.
Ei se isäni silmä ollut.
Haluatko että kerron lisää muistemistani?
Koulu- ja naapurikaverin Kyynär-päästä.
Hän möhli sen telojen väliin.
Ei hän kuollut, kuten jonkun veli täällä.
Hän vaan ei enää mennyt töihin.
Kunpi käsi, en muista.
Mutta saattoi olla että hänen oli tosi-helppoa laittaa käsi Sydämelle, kun laulu soi. :)
K-pää kun oli jäykistetty lopuksi elämää.
H."h"
Tuo selostus kyllä riittää.
Ei tarvitse yksityiskohtaisemmin sanoja suoltaa. Kiitos vain.
Heikunkeikku - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"h"
Tuo selostus kyllä riittää.
Ei tarvitse yksityiskohtaisemmin sanoja suoltaa. Kiitos vain.
HeikunkeikkuOman päiväkirjan pitäminen on myös ok, sieltä voi poimia muistelmiin itselle tärkeitä asioita.
Anonyymi kirjoitti:
"h"
Tuo selostus kyllä riittää.
Ei tarvitse yksityiskohtaisemmin sanoja suoltaa. Kiitos vain.
Heikunkeikku"Anonyymi"
Isonpi hoo, kiitos.
Mainitsemani paperi-kone myytiin aikoinaan Intiaan.
Paljon oli silloin kylällä pieniä, kellertäviä miehiä hitsaamassa konetta palasiksi.
Valkoisella liidulla merkkasivat mikä pala sopii toiseen.
Tavallaan kuin opettaisi Pianon-soittoa.
H.Anonyymi kirjoitti:
Oman päiväkirjan pitäminen on myös ok, sieltä voi poimia muistelmiin itselle tärkeitä asioita.
"Anonyymi"
Niinpä minä äsken kerroinkin.
Palsta kerrallaan päiväni etenevät.
Kuitenkaan, tuskin minun tarvitsee kovinkaan paljon niistä muistella.
Korkeintaan jankutukset.
H.- Anonyymi
hunksz kirjoitti:
"Anonyymi"
Niinpä minä äsken kerroinkin.
Palsta kerrallaan päiväni etenevät.
Kuitenkaan, tuskin minun tarvitsee kovinkaan paljon niistä muistella.
Korkeintaan jankutukset.
H.Arkistoihin on kiva upota ja etsiä tietoa netistäkin. Vanhempien muistelot kannattaa kirjata ylös, kokonaisuus muodostuu pikku hiljaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Arkistoihin on kiva upota ja etsiä tietoa netistäkin. Vanhempien muistelot kannattaa kirjata ylös, kokonaisuus muodostuu pikku hiljaa.
Niin ne vuosikymmenet menevät kuin "metroasemat" ohi. Joka vuosikymmenen jää sitten muistoihin, muistoihin vaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663065
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai252133Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251587Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161317- 281301
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281180Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101127Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031