Jos saisit kaivattusi

Silloin kaikki olisi niin kuin kuuluisikin olla.

Eräällä voisi mennä elämä sekaisin, jos niin kävisi. :I

Ehkä maailmassa olisi silloin kaikki kohdallaan ja tähdetkin oikeassa asennossa..
Elämäni olisi ihanaa mutta ei sitä tapahdu kun en ole hänen tyyppiään.

Varmaankin molempia, kaivattuni ei ole helppo.

Se olisi sekä että ja jostain syystä en pelkää yhtään. :)

Mullistaisi, jos se olisi eräs sielukas, huumorintajuinen älykö, joka ei kyttää vain peiliin ja arvostele muiden ulkonäköä. Elkä onneksi myöskään ole tällaisilla palstoilla. :)

No olen aika muutosvastainen ja semmoinen arkajalka niin joo, vaikeaa ja hidasta on kaikki. Tai en tiedä. Ei ole kokemusta, että miten reagoin vastaavaan tilanteeseen. Voihan olla että kaikki on helppoa ja elän luulossa, että on vaikeaa.

Haluan kuulua hänen elämään ja haluaisin, että myös hän haluaisi kuulua minun elämään.
Se olisi lisäys ..
Pakotettuna en halua mitään.
Vapaa valinta pitää olla.

Niin, hän kyllä jo kuuluu elämääni mutta jos olisi eri muodossa siinä niin mulla on lisätilaa hänelle varattuna sydämessäni.

Aito kaivattuni mullistaisi maailmani, tämän kaivatun korvike taas olisi vaan ihan kiva lisä paremman puutteessa.

Se olisi luonnollista kuin vuolaasti vapaana kulkeva virta, täysi universumin harmonia :)

Elämäni sinetöintiin jo v.2006 siihen ei voi kuulua ulkopuolisia rajoitteiden takia.

En halua ketään elämääni, en yhtään tunnetta, yhtään ajatusta. Haluan vain olla täysin yksin, ehkä silloin voin sanoa olevani onnellinen. Näin se ei ole koskaan mahdollista. Kaipaan ja ikävä on siis pelkästään omaa aikaa ja yksinäisyyttä vailla yhtään häiriötekijää. Mielestäni ihmisen keho ja mieli ei voi toimia normaalisti eikä ole terve, jos olet yhteydessä toisiin.

En halua enkä voi ketään omistaa. Mutta jos eräs ihminen alkaisi näkymään elämässäni hieman eri aspektista nykytilanteeseen verrattuna, se olisi lopulta aika... huhhuh! Menis puurot ja vellit sekaisin.

Ei se koettua helvettiä poistaisi joten turhuuttahan se olisi kun ei pystyisi elämään normaalia elämää.

Elämäni olisi aika paljon onnellisempi
Luulen.

Luultavasti ja paljon, miten fiilis voi olla niin epävarma ja samalla mahtava. J to Sirke 🙂

Jos saisin kaivatultasi, haemittaisiko se sua kuinka paljon?

Monta miestä olen kohdannut elämäni aikana!
Heistä vain kaksi olisivat sellaisia, joita joutuisi miettimään.
Jos menneitä tapahtumia olisi syytä alkaa tarkastelemaan.
Niin erilaiset, mutta hyviä puolia heissä kummastakin löytyy.
Ainoa haittapuoli on se, että en ole ollut varsinaisessa suhteessa kummankaan kanssa. Joten en osaa arvioida tässä ja nyt, että kumpi voiton veisi!
Pelkoa siitä, että elämäni kääntyisi ylösalaisin vähän tai paljon ei ole siis.
Enkä toki vähempään koskaan tyytyisi tai nykyistä yksineloa vaihtaisi mihin vain.
Kaikki uusi on elämään aina tervetullutta, mutta menneisyydessä koetut muistot voi pois pyyhkiä, vain jokin sitä paljon parempi ihmissuhde.

Mullistus.

Miksi?

Koska olen aina ollut yksin. En ole koskaan seurustellut. En ole edes suudellut ketään viimeiseen 20 vuoteen. Olen onneton kokematon lapanen seksissä. Kai sitä hänen kanssaan vihdoin tuntisi itsensä enemmän naiseksi, eikä tälläiseksi väliolioksi.

Ehkä vähän molempia että olisi ja kyllä 🤔