Tiistaina 26. 11. 2019, klo. 16 aikoihin olin taluttamassa kissaani Helsingin Viiskulmassa. Kissan valjaissa oli kaksi oranssia turvavaloa palamassa.
Yllättäen kulman takaa Pursimiehenkadun jalkakäytävällä sähkölaudalla ajava isokokoinen mies tuli meitä vauhdilla kohti. Oli aivan muutamasta sentistä ja sekunnista kiinni ettei kissani kuollut jäämällä laudan ruhjomaksi.
Kun huomautin miehelle - englanniksi - ettei jalkakäytävällä saa ajaa, niin hän käski minun väistää. Koska en tarpeeksi nopeasti antanut tietä, siis jalkakäytävää, hän tönäisi minut väkivalloin pois tieltään ja jatkoi matkaansa pitkin Fredan jalkakäytävää. Huuti minulle vielä solvauksi mennessään: F(...)ng (...)hole.
Vastaavia tapauksia on tänä vuonna kertynyt toistakymmentä.
Vuoden 2018 kesällä kävin kissan kanssa kävelyllä Eiran rannassa ja Kaivopuistossa satoja kertoja. Tämän vuoden toukokuussa yritimme palata samaan paikkaan, mutta heti ensimmäisenä päivänä kolme lautailijaa ja yksi pyöräilijä ajoivat vierivieressä yhtenä rintamana täyttäen pyöriltä kielletyn kävelyväylän laidasta laitaan. Koska kissa on hämäräeläin, niin kokeilimme myös yöaikaa. Silloinkaan ei ollut turvallista, sillä laudoilla hurjasteltiin humalassa. Joten emme näillä näkymin palaa enää koskaan kävelylle Etelä-Helsingin rannoille.
Kävelyretkellä Etelä-Helsingissä kolme vuotta sitten, kun sähkölaudoista ei ollut vaaraa:
https://vimeo.com/193601809
Nykyisin kävelemme Hesperianpuiston ja Töölönlahden puiston kautta Elielinaukiolle. Miltei koko matka tapahtuu niin avarissa maisemissa, että kissan turvallisuutta uhkaavat vaarat näkee ennakolta useiden kymmenien metrien päähän. Kissa tosin vaistonsa mukaisesti vierastaa avaria paikkoja, mutta kyllä näin on parempi.
Elielinaukiolla siirrymme sisätiloihin, Helsingin päärautatieasemalle. Sen luulisi olevan turvallinen paikka, mutta sielläkin on tullut vastaan sähkölautailijoita ja polkupyöräilijöitä. Joista jotkut ovat olleet jopa humalassa. Ihan lonkerotölkki toisessa kädessä on ajettu kilpapyörällä aseman sisällä.
Asematunnelin ja avaran Keskuskadun jälkeen suuntaamme Aleksanterinkatua pitkin Stockmannin raitiovaunupysäkille ja jäämme pois kotona Ullanlinnassa.
Kissa kävelee koko matkan. Paitsi sylissä kantamalla kotoa raitiovaunuun, jossa lasken sen etsimään itselleen mieluisan istumapaikan.
Tällä koko kesän ja syksyn huolella suunnitellulla reitillä olen saanut minimoitua jalkakäytäväosuudet. Ainoat varovaisuutta vaativat vaaranpaikat ovat Aleksin ja Mannerheimintien osuus, sekä matka Tarkk'ampujankadun sporapysäkiltä kotiin. Eli ehkä satakunta metriä.
Tiistaina otimme kuitenkin kympin sporan sijasta ykkösen, sillä minulla sattui olemaan asiaa Fredalle. Joka poikkeus oli heti koitua Birgitalle kohtalokkaaksi.
Yllättäen kulman takaa Pursimiehenkadun jalkakäytävällä sähkölaudalla ajava isokokoinen mies tuli meitä vauhdilla kohti. Oli aivan muutamasta sentistä ja sekunnista kiinni ettei kissani kuollut jäämällä laudan ruhjomaksi.
Kun huomautin miehelle - englanniksi - ettei jalkakäytävällä saa ajaa, niin hän käski minun väistää. Koska en tarpeeksi nopeasti antanut tietä, siis jalkakäytävää, hän tönäisi minut väkivalloin pois tieltään ja jatkoi matkaansa pitkin Fredan jalkakäytävää. Huuti minulle vielä solvauksi mennessään: F(...)ng (...)hole.
Vastaavia tapauksia on tänä vuonna kertynyt toistakymmentä.
Vuoden 2018 kesällä kävin kissan kanssa kävelyllä Eiran rannassa ja Kaivopuistossa satoja kertoja. Tämän vuoden toukokuussa yritimme palata samaan paikkaan, mutta heti ensimmäisenä päivänä kolme lautailijaa ja yksi pyöräilijä ajoivat vierivieressä yhtenä rintamana täyttäen pyöriltä kielletyn kävelyväylän laidasta laitaan. Koska kissa on hämäräeläin, niin kokeilimme myös yöaikaa. Silloinkaan ei ollut turvallista, sillä laudoilla hurjasteltiin humalassa. Joten emme näillä näkymin palaa enää koskaan kävelylle Etelä-Helsingin rannoille.
Kävelyretkellä Etelä-Helsingissä kolme vuotta sitten, kun sähkölaudoista ei ollut vaaraa:
https://vimeo.com/193601809
Nykyisin kävelemme Hesperianpuiston ja Töölönlahden puiston kautta Elielinaukiolle. Miltei koko matka tapahtuu niin avarissa maisemissa, että kissan turvallisuutta uhkaavat vaarat näkee ennakolta useiden kymmenien metrien päähän. Kissa tosin vaistonsa mukaisesti vierastaa avaria paikkoja, mutta kyllä näin on parempi.
Elielinaukiolla siirrymme sisätiloihin, Helsingin päärautatieasemalle. Sen luulisi olevan turvallinen paikka, mutta sielläkin on tullut vastaan sähkölautailijoita ja polkupyöräilijöitä. Joista jotkut ovat olleet jopa humalassa. Ihan lonkerotölkki toisessa kädessä on ajettu kilpapyörällä aseman sisällä.
Asematunnelin ja avaran Keskuskadun jälkeen suuntaamme Aleksanterinkatua pitkin Stockmannin raitiovaunupysäkille ja jäämme pois kotona Ullanlinnassa.
Kissa kävelee koko matkan. Paitsi sylissä kantamalla kotoa raitiovaunuun, jossa lasken sen etsimään itselleen mieluisan istumapaikan.
Tällä koko kesän ja syksyn huolella suunnitellulla reitillä olen saanut minimoitua jalkakäytäväosuudet. Ainoat varovaisuutta vaativat vaaranpaikat ovat Aleksin ja Mannerheimintien osuus, sekä matka Tarkk'ampujankadun sporapysäkiltä kotiin. Eli ehkä satakunta metriä.
Tiistaina otimme kuitenkin kympin sporan sijasta ykkösen, sillä minulla sattui olemaan asiaa Fredalle. Joka poikkeus oli heti koitua Birgitalle kohtalokkaaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis, niin ihanaKissa😽
Niin rohkea ja peloton.Ja luottaa omistajaansa.Aivan mahtavaa, että kuljette noin😻
Ja millainen omistaja, todella eläinrakasta, ja vastuullista huolehtia lemmikistään, ja lenkittää sitä jotta se saa liikuntaa ja sisältöä elämään.
Mahtavaa, että noin vastuullisesti huolehdit omasta kissastasi.Kaltaisiasi tarvittaisiin todellakin lisää.Arvostan, isosti !