Jokainen kamppailulaji on roolipelaamista

Erittäin hyvin sanottu.

Huomasit että lajisi on feikki ja nyt yrität saada muut lajit mukaan?

Oletko koskaan menettänyt sparrissa tai kisassa tajuntaasi lyöntiin tai kuristukseen? Minä ja moni muu on. Mikä kohta siinä on roolipeliä?

Mainitsemiesi lajien joukossa on paljon roolipelaamista. Mainitsemasi katujen pahoinpitelijät ovat avuttomia useimmille kontaktilajien (paini, mma, bjj jne) kamppailu-urheilijoille.

Tiedätköhän yhtään mistä puhut?

Kyllä ne vaan nyt on roolipelaamista ja leikkitappelua. Myönsit itsekkin että noissa lajeissa mitä mainitsin, on paljon roolipelaamista. Ja mitä tulee tuohon, että usiemmat väkivaltarikolliset ovat avuttomia kamppailu-urheilijoita kohtaan, niin sekin on valetta kamppailu-urheilijoilta. Näytän siitä ihan uutisen että kamppailu-urheijat on niitä, jotka sieltä sairaalasta löytävät istensä, esim potkunyrkkeilyn maailmanmestari ja korostan sanaa MAAILMANMESTARI, niin ehkä sinäkin heräät todellisuuteen ja lopetat turhat fantasiat: https://yle.fi/urheilu/3-8550676 Lue koko juttu ja katso kuva, ehkä heräät hiljalleen tähän todellisuuteen. Näytän myös miten kävi vapaaottelijan, joka on vieläpä se kuuluisa UFC-roolipelaaja: https://www.seiska.fi/Uutiset/UFC-tahti-Tom-Niinimaki-hakattiin-sairaalakuntoon-Sitten-valot-sammuivat-sai-itsekin

Jotenka niin, kaikki roolipelaajat (kamppailu-urheilijat) voisivat hiljalleen hyväksyä sen tosiseikan että heidän lajinsa on hyvä harrastusmuoto ja monipuolinen kuntoilumuoto mutta ei ne hätävarjelutilanteessa ja tappelussa niin ylivoimaisia ole kuin suurin osa seurojen vetäjistä antaa ymmärtää.

Se itsensä kehittäminen on myös sitä roolipelaamista. Kamppailu-urheilijat eivät ole niitä jotka pyörittäisivät ns. kadunmiestä eli suomeksi sanottuna päällekävijää noin vaan. Oli päällekävijällä taustaa lajeista tai ei, niin uhri on aina heikossa asemassa ja vaarassa joutua liikuntakyvyttömäksi ja hautaan. Fantasioiminen kannattaa lopettaa ja hyväksyä se tosiasia edelleenkin että kaikki lajit ovat seurasta aj tyylisuunnasta ja lajista riippumatta roolipelaamista, leikkiä, sääntöineen päivineen.

Sparraaminenkin on roolipeliä niin kauan kunnes se muuttuu aidoksi tilanteeksi eli oikeaksi tappeluksi, hätävarjelutilanteeksi. Sparraaminen on kivaa, tehtiin sitä sitten potkunyrkkeilytyylillä tai jollain muulla, mutta se on satujumppaa. Ottaa varmasti koville se tosiasia myöntää, mutta sparraaminen on mukavaa mutta edelleenkin vain ja ainoastaan teatteria, satujumppaa. Jos katsotte teattereien järjestämiä näytöstaisteluita, huomaatte että ihan samanlaista se on kuin mikä tahansa laji: Näyttävää mutta voimakeino on aina pientä, ettei vastustajaan satu liikaa.

https://youtu.be/H9W4Khn078w

Joe Rogan hiillostaa aikido uskovaista. Fake martial arts vs. legit fighting skills...

Se, että joihinkin lajeihin kuuluu vastustajan kuristaminen ja lyöminen tajuttomaksi ei tee siitä yhtään sen uskottavampaa. Todellinen tyrmääjä löytyy vankilasta, henkirikoksen tehneistä tai mielentilatutkimuksesta suljetulta. Kaikki muu yksinkertaisesti on teatteria.

Kaikki on leikkiä niin kauan kunnes toinen saa raivarin ja käy tosissaan kimppuun.

Monelle lajiharrastajalle näyttää ottavan koville myöntää se tosiasia että heidän harrastuksensa on leikkiä. Onhan se ikävä huomata että on laittanut rahoja seuratoimintaan ja pukuihin ja leirimaksuihin yms ja sitten herätä todellisuuteen että pelkkää leikkiähän se on ollut. Oppikaa hyväksymään se fakta että vaikka olisitte aikuisia niin silti olette vielä leikki-iässä kun haluatte roolipelata mahdollisia uhkatilanteita vastaan. Todellinen uhkatilanne jättää aina jonkinasteisen trauman. Esim. perheväkivalta, kouluväkivalta, työtapaturma (hoitoala, turvallisuusala, opetusala ja muut asiakaspalvelutehtävät joissa voi kohdata tilanteen) Ne jotka ovat niitä tilanteita kohdannut ja selvinnyt niistä, asuvat mm. turvakodeissa ja palveluasuntoloissa. Ne jotka sitten taas osaavat hyökätä ihmisen kimppuun todellisesti eikä vain leikillään, ovat saaneet syytteet pahoinpitelystä, törkeästä pahoinpitelystä, teräaseen hallussapidosta, kuolemantuottamuksesta, taposta, murhasta yms. He eivät leiki, he toimivat paniikin ja vihan alla. Palstalaisista suurinkaan osa ei ole missään todellisessa uhkatilanteessa kun häkkiin astuun. Se on hyvin kontrolloitua. Tähän ei vaikuta se millaisia lajit olivat joskus muinasajan Kreikassa. Nyt eletään tätä päivää. Herätkää todellisuuteen, piste.

Ja jokainen tervejärkinen ihminen tietää myös sen että harrastipa kamppailu-urheilua tai itsepuolustusta niin ei se tee ketään voittamattomaksi. Häiritsee joskus että tälläkin palstalla jotku ihmiset todellakin luulee että heidän lajinsa on jotenkin ylivertainen. Sanotaanko niin että vaikka olisi Krav Maga Expertti-tasolla niin siltikään ei voi koskaan tietää milloin joku ihminen pistää sinut sairaalaan tai hautaan. Esimerkiksi jos minä nytten sekoaisin ja haluaisin satuttaa oiekasti jotakin siellä kuuluisassa kadussa mistä pikkupojat fantasioi niin riittää että lyön täysin yllättäen vaikka vasaralla päähän. Saan syytteet ja Krav Magaaja huomaa koomassa ollessaan että "ei hitto, ei se Krav Maga toiminutkaan juuri tähän tilanteeseen" ja siinä sitten ollaan ilman hajuaistia, makuaistia ja näkökykyä sairaalassa loppuelämä, ellei peräti haudassa kun kallo om halki ja siäiset verenvuodot yms hoitaa homman loppuun. Kuka tahansa osaa ja pystyy pahoinpitelemään toisen, ellei ole liikuntarajoitteinen. Sitten pitää muistaa myös se että aina on vastuussa tekemisistään. Pitää myös muistaa että oli laji mikä vaan niin aina voi joutua uhriksi.

Ja vielä se että ei ihmisestä päällepäin aina näe mitä se osaa ja mitä ei, ellei sitä tunne. Jopa vanha papparainen saattaa olla vaarallinen hoitajalleen jos sillä on muistisairaus tai jokin muu joka saa hänet sekaisin.

Ostaa aseen ja opettelee käyttämään sitä.

Harjoittelua itsepuolustuksesta oli kyllä. Tosielämässä vain suljettu ovi välissä esti sekopäätä tappamasta ja poliisit tulivat paikalle nopeasti. Ja traumat jäi. Tärinä seuraavana päivänä, painajaiset, pelko mennä ulos. Takautumat, jossa säikähtää niin, että järki meinaa lähteä. Ei ole nälkä. Toimii kuin robotti että arkiasiat hoituu.

Jopa teattereiden omat näyttämökamppailut ovat mielekkäämpiä mitä joku tietty laji koska samat lyönnit ja potkut ja heitot ja kaadot ja lukot mutta ilman mitään kilpailutavotteita ja mystiikkaa ja japanin/kiinan kielen termejä yms.

Kamppailulajit tulisi kieltää väärän mainonnan takia. Voisi tehdä kansalaisaloitteen.

Mikä sitten olisi ratkaisu ettei ole liian hauskaa leikkimistä kun harrastaa IP- tai kamppailulajia? Pitäisi lyödä täysillä eli oikeasti? Potkaista munille ilman alasuojaa välissä? Potkia päähän? Repiä silmät päästä? Ja niin edelleen.

Jos joku yhtäkkiä lyö vasaralla takaapäin päähän jompaakumpaa näistä:

a) Jamppaa joka on kuluttanut kaikki päivänsä lotraamalla viinan kanssa ja riitelemällä muiden puliukkojen kanssa

b) Tomppaa joka on treenannut ahkerasti jonkin kamppailulajin parissa ja saanut sitä kautta kavereita ja elämäänsä sisältöä

...niin mitä luulette että kummalla oli mielenkiintoisempi ja mielekkäämpi elämä ennen kuin lähti nirri...?

Kaikki me kuolemme joskus. Minä, sinä, kaikki.

Ratkaisu siihen että harrastaa hauskaa kamppailua tai ip:tä on hyvin yksinkertainen: Myöntää sen olevan leikkiä ettei totuus unohdu.