Tunnen sun tuskan

Kiitos. Kaipaisin niin tukeasi😢

Olipa hieno kirjoitus, ja tuntuu että tuli hienolta ihmiseltä. Tuollaisia sanoja kaipaan, ja tuntuu hienolta ajatus, että nämä sanat tulivat häneltä. Sitä toivon kovasti.

Minua vain mietityttää se, mitä kerrot itsestäsi. Minulla on ollut se käsitys, että sinulla menee ihan hyvin. Ulsopäin vaikutat tyytyväiseltä, tasapainoiselta ja onnelliselta. Olet aikaansaava ja virkeä ihminen, enkä ole huomannut mitään siihen viittaavaa, että mieltäsi painaisi mikään erityinen asia. Mikä sinua voisi pelottaa ja ahdistaa? En ymmärrä. Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta. Et ole itsestäsi tosin paljon kertonut, ja elämässäsi voi olla varjojakin. En vain tiedä niistä. Mitä ne voisivat olla, voisitko avata edes hieman?

Jos tämä oli finhitsiltä, niin en ole niin tuskaisa kuin kuvittelet. Elämäni muodostuu erilaisista asioista, joihin kuuluu myös ilo ja onni. Minulla ei ole romanttisia tunteita sinun suhteen. Sellainen puoli kehittyy keskustelujen ja tutustumisen pohjalta, ei vilkaisun ja pinnallisen keskustelun. Harmillista, että kuvittelet minun täällä sinulle avautuneen, tämäkään viesti ei tuota mielikuvaa varmaankaan muuta. En ole kirjoitellut palstalle omasta surkeudestani kuten en ole myöskään kirjoitellut rakkausviestejä sinulle. Minua ärsyttää kaavamainen ajattelutapasi suhteeni, ja ennenkaikkea se, ettet ymmärrä, ettei keskustelupaikka ole anonyymi tila kertoa asioitaan. Minä olen avoin reaalielämässä, en suinkaan tällaisessa paikassa. Kirjoitan kuitenkin tämän sinulle, jotta saisit mielenrauhaa.
Joskus kun olen yrittänyt sinulle jotain tolkkua vastata, olen huomannut ettet noteeraa kirjoittamaani millään tavalla, se ikäänkuin luiskahtaa ymmärryskykysi ohi. Minä en tämän syvääluotaavammin voi kuitenkaan asioita esittää, ja toivon että otat tämän tekstin ystävällisenä, sillä en olisi suin surminkaan tätäkään tänne kirjoittanut, jollen haluaisi jotenkin yrittää helpottaa oloasi. Enempää en kirjoita.