Heippa!
Olen 22v nainen ja elämä täynnä traumoja, ahdistusta ja pahaa oloa.
Ensimmäiset traunat ovat lapsuudesta, vanhemmat hallitsivat pelolla. Minua syytettiin milloin mistäkin ja nykyäänkin pelkään melkein mistä vain, että joku suuttuu. Ihan jo vaikkapa vahingossa lasin rikkominen aiheuttaa uskomatonta ahdistusta ja pelkoa. Isäni ja äitini riitelivät ja riitelevät todella paljon ja näistäkin riidoista äitini on aina löytänyt syyllisen minusta.
Olin siis masentunut ja traumatisoitunut jo lapsena, oireet alkoivat 13-vuotiaana.
14-vuotiaana minut raiskattiin, pystyn kertomaan, että näin on tapahtunut, muuten en asiasta kykene vieläkään keskustelemaan.
16-vuotiaana aloitin ensimmäisen vakavan parisuhteeni, joka kesti melkein kolme vuotta. Parisuhde päättyi, kun tämä minua 5 vuotta vanhempi nuori mies pahoinpiteli minua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Muutin pois kaupungistakin 18-vuotiaana, 750km päähän. Naiivisti ajattelin, että välimatka helpottaisi ja pyysin kyseistä poikaystävää käymään luonani. Kaikki meni hyvin, paitsi että vara-avain jota hän käytti, sitä ei koskaan palauttanut. Olin tässä vaiheessa jo muutenkin rikki, kun tämä mies ja hänen kaverinsa vuoron perään laittoivat minulle uhkausviestejä yms. Nyt aloivat viestit joissa kerrottiin heidän tulevan minun asuntooni ja tappavan minut. Pelkäsin niin paljon, että aloin nähdä ja kuulla harhoja. Lukotkin vaihdettiin, mutta oma tilani oli jo liian hankala. En siis nukkunut ja joka yö meni paniikissa... Näin vain yhden tien ulos, sen kauheimman, joka päättäisi kaiken tuskan omalta kohdaltani.. Päädyinkin pakkohoitoon suljetulle osastolle.
Muutin takaisin kotikaupunkiini ja löysin kaiken tuon hirvityksen jälkeen ihmisen johon luottaa, ex avomieheni.. Erosimme kesällä kolmen vuoden suhteen jälkeen, koska videopelit ja youtube videot veivät kaiken hänen aikansa, menivät kaiken muun edelle. Jäin kakkoseksi peleille ja videoille, asuin ihmisen kanssa jota rakastin yli kaiken ja olin silti yksinäinen, olin ihan yksin.
No, nyt on ollut uutta ihastusta ilmassa ja tämä mies onkin minua 7 vuotta vanhempi. Tunsimme jo entuudestaan ja ihastusta oli ollut aikaisemminkin. Eilen illalla kävimme keskustelua suhteestamme, päädyimme toteamaan, että minun traumojen ja pelkojen takia etenemme hitaasti. Ei ole kiire mihinkään, meillä on aikaa. Mies pelaa videopelejä, niin teen minäkin ja ainakin toistaiseksi minä olen ollut hänelle pelien edellä. Pelkään tilanteen muuttuvan ajan myötä.
Nyt osioon KUKAAN EI AUTA!
Olen käynyt psykan puolella keskustelemassa jo 9 vuotta. Aina jutellaan vaan niitä näitä, päivän polttavia uutisia yms. Siitä ei ole apua...
Ahdistus hallitsee elämääni, pelot ja traumat ovat myös ongelmallisia.. En jaksa, olen loppu, tarvitsen apua, mutten saa sitä..
Olen 22v nainen ja elämä täynnä traumoja, ahdistusta ja pahaa oloa.
Ensimmäiset traunat ovat lapsuudesta, vanhemmat hallitsivat pelolla. Minua syytettiin milloin mistäkin ja nykyäänkin pelkään melkein mistä vain, että joku suuttuu. Ihan jo vaikkapa vahingossa lasin rikkominen aiheuttaa uskomatonta ahdistusta ja pelkoa. Isäni ja äitini riitelivät ja riitelevät todella paljon ja näistäkin riidoista äitini on aina löytänyt syyllisen minusta.
Olin siis masentunut ja traumatisoitunut jo lapsena, oireet alkoivat 13-vuotiaana.
14-vuotiaana minut raiskattiin, pystyn kertomaan, että näin on tapahtunut, muuten en asiasta kykene vieläkään keskustelemaan.
16-vuotiaana aloitin ensimmäisen vakavan parisuhteeni, joka kesti melkein kolme vuotta. Parisuhde päättyi, kun tämä minua 5 vuotta vanhempi nuori mies pahoinpiteli minua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Muutin pois kaupungistakin 18-vuotiaana, 750km päähän. Naiivisti ajattelin, että välimatka helpottaisi ja pyysin kyseistä poikaystävää käymään luonani. Kaikki meni hyvin, paitsi että vara-avain jota hän käytti, sitä ei koskaan palauttanut. Olin tässä vaiheessa jo muutenkin rikki, kun tämä mies ja hänen kaverinsa vuoron perään laittoivat minulle uhkausviestejä yms. Nyt aloivat viestit joissa kerrottiin heidän tulevan minun asuntooni ja tappavan minut. Pelkäsin niin paljon, että aloin nähdä ja kuulla harhoja. Lukotkin vaihdettiin, mutta oma tilani oli jo liian hankala. En siis nukkunut ja joka yö meni paniikissa... Näin vain yhden tien ulos, sen kauheimman, joka päättäisi kaiken tuskan omalta kohdaltani.. Päädyinkin pakkohoitoon suljetulle osastolle.
Muutin takaisin kotikaupunkiini ja löysin kaiken tuon hirvityksen jälkeen ihmisen johon luottaa, ex avomieheni.. Erosimme kesällä kolmen vuoden suhteen jälkeen, koska videopelit ja youtube videot veivät kaiken hänen aikansa, menivät kaiken muun edelle. Jäin kakkoseksi peleille ja videoille, asuin ihmisen kanssa jota rakastin yli kaiken ja olin silti yksinäinen, olin ihan yksin.
No, nyt on ollut uutta ihastusta ilmassa ja tämä mies onkin minua 7 vuotta vanhempi. Tunsimme jo entuudestaan ja ihastusta oli ollut aikaisemminkin. Eilen illalla kävimme keskustelua suhteestamme, päädyimme toteamaan, että minun traumojen ja pelkojen takia etenemme hitaasti. Ei ole kiire mihinkään, meillä on aikaa. Mies pelaa videopelejä, niin teen minäkin ja ainakin toistaiseksi minä olen ollut hänelle pelien edellä. Pelkään tilanteen muuttuvan ajan myötä.
Nyt osioon KUKAAN EI AUTA!
Olen käynyt psykan puolella keskustelemassa jo 9 vuotta. Aina jutellaan vaan niitä näitä, päivän polttavia uutisia yms. Siitä ei ole apua...
Ahdistus hallitsee elämääni, pelot ja traumat ovat myös ongelmallisia.. En jaksa, olen loppu, tarvitsen apua, mutten saa sitä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa turhankin tutulta , voin vuosien kokemuksella ja hyvällä omallatunnolla sanoa että viranomaisten ainoa tehtävä on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja oikeuksista .
Ja tuosta olen aika samaa mieltä ... Kunnollisia terapeuttejakin kyllä on, mutta ne pitää itse kaivaa esiin.
AnonyymiTänään 09:27
Aloittaja, kuulostat vahvalta ihmiseltä huolimatta kaikesta mitä olet joutunut kokemaan. Kyllä sun hyvin käy lopulta. Kun opit vaan pitämään puoliasi. Se on todella vaikeaa traumataustan kanssa. Itse saan vieläkin usein huomata, että taas tuli mokattua itsesuojelu, joku pääsi kävelemään yli, hyväksikäyttämään tai pelottelemaan. Mutta että sen jaksaa kohdata, on jo paljon.
AnonyymiTänään 09:27
Täältä voisi löytyä vertaistukea ja keinoja käsitellä traumatisoitumista:
https://www.disso.fi/
Eiköhän se olisi syytä ottaa ne pelot puheenaiheeksi keskusteluissa terapeutin kanssa. Ei hän ole ajatustenlukija voidakseen tietää syyn ahdistukseen.
Tästä mä olen samaa mieltä että ei terapeutti voi tietää mitä lukkoja ihmisellä on jos ei hän kerro. Sen takia sinne kait mennäänkin että pääsee juttelemaan mieltä painavista asioista.
Ei aina kuitenkaan ole helppoa alkaa puhua itselle vaikeista jutuista mutta kannattaa yrittää.
Terapiasta ei ole mitään hyötyä jos vaan keskustellaan säästä ja muusta päivän polttavista puheenaiheista.
Kun olin nuori niin kävin itsekin terapiassa ja mulla kerran muuton takia vaihtui terapeutti. Sille uudelle sanoin heti alkuun että olisi hyvä jos hän kyselisi multa kaikkea koska en osannut oikein puhua vielä silloin omista asioista. Heti sujui paremmin alusta alkaen.
Taikasieniä :
Merkiltään Golden teacher
Määrä riippuu koostasi
Vois helpottaa mutta en lupaa.