Sitä sanotaan että nuoruus on ihmisen parasta aikaa. Olen nyt viime päivät itkenyt jayrittänyt löytää omasta nuoruudestani silloin kun olin jotain 18-22 vuotta jotain kaunista ja hyvää jonkun muiston joka lohduttaa ettei se nyt kaikki ihan paskaa ollutkaan.En löytämälläkään löydä olin hyljeksytty yksinäinen. Kun muistelen asuntoani jossa asuin muistan vain yksinäisyyden ja ikävän loputtomat itkettyt yöt ja nukutut päivät saatoin olla syömättä pitkiä aikoja ja elää nälässä vain siksi etten kyennyt lähtemään kauppaan. Vaikka oli ystäviä eivät kait koskaan tienneet kuinka onneton olin. Lopulta tuli ihminen joka veti tuosta kaikesta paskasta pois. Mutta silti tuo yksinäisyys on jättänyt sellaisen arven jota en koskaan unohda.
Nuoruuden muistoja
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.