Hurttiiki aloitti räväkästi pappisuransa. Ekaksi piti tuoda itseään esille ja sitten piti selitellä nykyistä uskoaan. Siitä ei sen enempää. Johanna erosi vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta vanhoillislestadiolaisuus ei eronnut Johannasta. Näin se menee muillakin eronneilla. Harva pääsee kokonaan piiloon armoauringon loistetta. Kirkon helmoissa se voi onnistuakin. Siellähän ei armoaurinko taida loistaa kuin pienen vähimmistön piirissä.
Kirkkovaalit tulossa, mustamaalaus vauhdissa
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Johanna kohdistaa vihansa uskonnon harjoittajiin tietyssä herätysliikkeessä. Se on kiva ilmiö, että saa maalittaa syyttömän ryhmän muutanien tekemien rikosten vuoksi. Johannan moraali sallii tämän, että henkilökohtaisesti voisi saada ansioita joidenkin silmissä. Mutta lopussa kiitos seisoo tästäkin.
Siitä ei todella pääse mihinkää, - Tunkion haju säilyy.
Ei tarvitse kovinkaan tutkia Raamattua, hermenutiikkaa eisegesiä työkaluna käyttäen, kun tajuaa Hänen Pyhän päätöksensä.
Toisaalta, SRK ei "omia" pappejaan tehtävään vihikkään, riittää kun on papukaijan ominaisuuksia.
Sydämen kyllyydestä suu näyttää taas puhuvan. Hoitokokousten henki elää...