Miten on helpointa sanoa hyvästit?

Tapat vaan ittes. Ihan sama miten.

Tapa pari toimittajaa mukanasi. Maailma kiittää.

Itsemurhaa ei koskaan voi tehdä helpommaksi jälkeenjääneille.
Se on aina varsin traumaattista, omaisille tietysti eniten.
Omalle kohdalleni ei ole sattunut kuin yksi itsemurhan tehnyt, tyttäreni hyvän ystävättären äiti jonka toki tunsin mutta ei oltu mitenkään läheisiä ystäviä.
Hän hirttäytyi kotonaan, ja en pysty kuvaamaan miltä se tuntui! Jälkeen jäi kaksi tytärtä 16-ja 18-vuotiaat.
Vielä nytkin kun asiasta on jo vuosia aikaa, sen muistaessani tuntuu valtavan pahalle. Mietin miltä hänestä on täytynyt tuntua kun sellaiseen ratkaisuun joutui päätymään?
Tyttärien elämä on onneksi järjestyksessä, mutta heidän tuskaansa voi vain arvailla.
Jos ihmisellä on itsemurha-ajatuksia, täytyy kertoa se jollekin ja hakea apua!

Kandee kutsua porukka koolle ja sitten mennä ruumisarkkuun makaamaan.
ja sanoa hyvästit. Sitähän kannattaa harjoitella niin onnistuu varmemmin tositilanteessa.

Se ei ole helppoa kenellekään. Kaikki jäävät suremaan ja miettimään että miten olisin voinut auttaa, ja olisinpa tiennyt. Moni tekisi melkein mitä tahansa että voisi estää sen. Paljon useampi haluaisi auttaa sinua kuin vahingoittaa. Ne jotka tänne kirjoittelee pahoja kommentteja on sairaita itse, ja he saattavat sanoa mitä tahansa, eikä ne ole kohdistettu sinulle, vaan kenen tahansa aloitusviestiin, johon voivat nämä surkimukset purkaa pahaa oloaan. Tai onko se edes sitä enää. Neuvoisin sinua kuuntelemaan jotain joka voisi auttaa sinua elämäntilanteessasi, koska heitä on paljon, jotka auttavat mielellään. Oletko soittanut auttavaan puhelimeen? Niissä voi keskustella asioista anonyymisti ja voi saada apua joka kääntää elämän parempaan suuntaan, vaikket sitä itse usko. Asiat joista me kärsitään ovat vain asioita.

Veljeni ammuttua itsensä jouduimme menemään tyhjentämään hänen asuntonsa. Vaikka olimme maksaneet ennen sitä siivoojalle huoneen siivoamisesta, niin jouduimme kuitenkin ottamaan veriset aivojen kappaleita roikkuvat verhot ikkunoista yms. Aivojen haju ei koskaan haihdu mielestäni.

Kun sitten hautajaiset tuli en itse mennyt sinne vaan keskityin kynttilän edessä kertomaan mielessäni veljelleni; olet nyt kuollut ja sinun pitäisi yrittää päästä valoa kohti, eikä jäädä maanläheisyyteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja siirryt vain jonkin ajan kuluttua seuraavaan elämään. En muista mitä muuta juttelin, mutta kun kävin noin vuosi sitten meedion yleisöistunnossa niin veljeni ilmestyi meedion kautta ja kertoi, että olin auttanut häntä hänen kuolemansa jälkeen. Hän kun ei olisi osannut muuten mennä valoon jossa häntä autettiin eteenpäin. Hän sanoi ettei itsemurhaa saisi tehdä koska elämä on lahja. Eli elämä pitäisi ottaa kiitollisena vastaan oli se sitten millainen tahansa.

Käykää medioilla ja tutustukaa asioihin ennen kuin teette tyhmyyksiä. Jokaisella meillä on myös henkiauttajia joiden tehtävä on auttaa, joten pyytäkää apua ja auttakaa muita niin itsellekin tulee hyvä mieli ja karmakin poistuu vähitellen.