Kieltäydyin itse aseista ja suoritin siviilipalveluksen. Minua on aika pitkään askarruttanut maanpuolustushenkisten motiivit ja heidän maailmankuvansa objektiivisuus. Esitän joitakin kysymyksiä ajatusleikin avulla:
Olette siis maanpuolustushenkisiä Suomessa. Teen tästä johtopäätöksen, että koska ette kieltäytyneet aseista Suomessa, ette kieltäytyisi aseista muuallakaan. Esimerkiksi nyt, öh, Venäjällä. Teidän mielestänne yhteiskunnan puolustaminen on kansalaisten eikä valtion tehtävä, ja esivallan puolustusvoimiin luotetaan. Käskyjen noudattaminen on välttämätöntä puolustuskyvylle vaikka asioista olisi eri mieltä. Jos tulisi käsky puolustaa isänmaata esimerkiksi Tshetsheniassa, hyväksyisitte sen. Samoin jos Pietarin puolustaminen edellyttäisi Lappeenrannan valtaamista, hyväksyisitte senkin. Olenko väärässä? Jos olen, missä kohtaa menin hakoteille ja miksi? Jos en, niin tulisiko toiminnan raja missään vastaan?
Olette siis maanpuolustushenkisiä Suomessa. Teen tästä johtopäätöksen, että koska ette kieltäytyneet aseista Suomessa, ette kieltäytyisi aseista muuallakaan. Esimerkiksi nyt, öh, Venäjällä. Teidän mielestänne yhteiskunnan puolustaminen on kansalaisten eikä valtion tehtävä, ja esivallan puolustusvoimiin luotetaan. Käskyjen noudattaminen on välttämätöntä puolustuskyvylle vaikka asioista olisi eri mieltä. Jos tulisi käsky puolustaa isänmaata esimerkiksi Tshetsheniassa, hyväksyisitte sen. Samoin jos Pietarin puolustaminen edellyttäisi Lappeenrannan valtaamista, hyväksyisitte senkin. Olenko väärässä? Jos olen, missä kohtaa menin hakoteille ja miksi? Jos en, niin tulisiko toiminnan raja missään vastaan?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Suurin osa reserviläisistä on valmis puolustamaan maataan hyökkäyksen uhatessa vaikka lopputulos olisi epävarma, se on monasti mitattu. Toisaalta uskon, ettei kovinkaan moni ole halukas lähtemään esim EU:n rauhaanpakottamistehtäviin. Jopa upseeriliitto, joka on siis virassa olevien upseereiden ammatillinen etujärjestö, on ilmoittanut, ettei sellaista voida vaatia sen jäseniltä. Katsoisin tuon vastaukseksi kysymykseesi.
Mutta vastakysymys: olet siis päättänyt, että maanpuolustus on yhteiskunnan, eikä yksilön tehtävä joten voidaan tietenkin tehdä johtopäätös, että kieltäytyisit aseista myös kaikkialla muualla kuin Suomessa. Siis vaikkapa öh...tsetheniassa. Voisit vastata kysymykseeni, että miten suhtautuisit asiaan tsetheeni-aseistakieltäytyjänä kun venäläiset joukot tulisivat ja tappaisivat miespuoliset sukulaisesi ja raiskaisivat läheisesi naisesi, siis vieläkö silloinkin tuo eettinen vakaumuksesi estäisi tarttumasta aseisiin?
Öö, et mielestäni vastannut kysymyksiini. Vastaisitko seuraavaksi niihin suoraan, eli
1. Et kieltäytynyt aseista Suomessa, kieltäytyisitkö missään muualla?
2. Onko kansalaisten puolustaminen kansalaisten vain valtion tehtävä?
3. Kieltäytyisitkö koskaan puolustusvoimien antamista käskyistä? Missä menee raja kieltäytyä ja kuka sen voi määritellä?
4. Onko Suomen armeija eettisesti muita parempi?
ja perustelut mukaan kiitos.
Niin, kyllä minä tiedän reserviläiten korkeaksi todistellun puolustusinnon ja sen että se koskee vain Suomen alueita, mutta se ei vastaa mihinkään esittämistäni kysymyksistä. Sodan aikana noudatetaan käskyjä, vaikka rauhan aikana upseeriliitto yms. tietysti vakuuttavat ettei mihinkään hyökätä. Puolustusvoimat on puolustusvoimat rauhan aikana, sodan aikana sitä mitä päälliköt tahtovat. Pointtini kuitenkin on saada maanpuolustushenkeen yleismaailmallisempaa otetta.
Sitten vastakysymyksesi. Kyllä, kieltäytyisin aseista muuallakin (tosin en tiedä miten ajattelisin jos olisin elänyt toisenlaisessa ympäristössä mutta jätetään se huomiotta). Pyrkisin varmaankin toimimaan nykyisen ajatusmaailmani perusteella seuraavasti: Kieltäytyisin siis myös Tshetsheniassa liittymästä mihinkään sissiliikkeisiin. Jos perhettäni uhattaisiin suoraan, varmasti pyrkisin puolustamaan sitä. En kuitenkaan tarttuisi aseeseen ennalta ja lähtisi ampumaan venäläisiä sotilaita. Minun ajatusmaailmassani sotilaat ovat syyttömiä sotaan, hehän vain suorittavat käskyjä. On tietysti totta että sotilaat tekevät rikoksia siviilejä kohtaan sotien aikana, mutta jopa hekin ovat syyttömiä ennen kuin niin tekevät. On äärimmäisen absurdia kuinka kuitenkin nämä sotilaat, puolin ja toisin, kantavat raskaimman taakan ja varsinaiset syylliset eivät kärsi mistään.
1: Kyllä kieltäytyisin, tai ainakin pyrkisin kieltäytymään jos se olisi itseäni vaarantamatta mahdollista jos valtio ei olisi demokratia, siis sellainen jossa armaijan (ei siis puolustusvoimien) hallinta on muissa kuin kansan käsissä.
2. Minusta tuo jako, kansalaiset vai valtio, on hieman epäselvä esimerkiksi täällä Suomessa. Valtion päätökset tekee kansalaisten demokraattisesti valitseman elimet. Mutta katson siitä vastaavan valtion täällä ja en haluaisi sen olevan kansalaisten (yksityisarmeijat) vastuulla.
3. Kieltäytyisin laittomista käskyistä, aivan kuten minua opetettiin varusmiehenä tekemäänkin.
4. Muita parenpi-ilmaus tarkoittaa siis paras. Ei se paras ole eettisesti, mutta parhaiden joukossa se kyllä on. Uskon aika läheltä seuranneena, että Suomen puolustusvoimien etiikka on aikalailla samanlaista kuin suomalaisten ihmisten etiikka on keskimäärin. Järjestelmänä jopa sen yläpuolella koska johtaja tehtäviin käytännössä saadaan valittua keskimääräistä soveltuvampaa ainesta. Käytännössä sodanajan puolustusvomiemme upseereista ja aliupseereista suuri enemmistö on reserviläisiä. He tulevat käytännössä yhteiskunnan rauhanajan johto- ja esimiestehtävistä johtamaan alaisiaan enkä usko heidän hukkaavan moraaliaan tuon siirtymän aikana.
Myöskin on huomattava puolustusvoimiemme rooli pelkästään puolustajana.
Eli tarttuisit kuitenkin aseisiin jos näkisit uhan riittävän konkreettisena. Olisitko lähtenyt talvisotaan rintamalle kun olisit nähnyt summittaiset asutuskeskusten yllätyspommitukset vai olisitko tarvinnut vielä hieman konkreettisempaa uhkaa? Eikö sellaiset pommitukset osoita aika selvästi mitä tuleman pitää jos niiden suorittajat saavat haluamansa vallan. Eikö tilanteessa, jossa kuitenkin aikoo tarttua aseeseen ole eettisesti vielä arveluttavampaa tehdä se valmistautumatta ja huonosti kuin valmistautua siihen ja tehdä se hyvin?
Hyvä valmistautuminen ja vahva puolustus sekä sen selkeä ulospäin näkyminen ovat minusta paljon tehokkaampia sodan ennalta ehkäisijöitä kuin aseistakieltäytyminen. Hyökkääjä laskee aina hyötyä ja sen hintaa ja vain jos saavutettava hyöty ei tule liian kalliiksi hän hyökkää.
Hyvä.
1."Kyllä kieltäytyisin, tai ainakin pyrkisin kieltäytymään jos se olisi itseäni vaarantamatta mahdollista jos valtio ei olisi demokratia,"
Tämän vastauksen olen kuullut ennenkin. Se on ihan hyvä vastaus, mutta minua vähän epäilyttää se että sen sanojat itse elävät tällaisessa demokratiassa. Kannattaa muistaa, että myös Venäjä on nykyään demokratia jossa kansalaiset ovat osoittaneet luottavansa Putiniin. Silti se käy sotaa Tshetsheniassa.
2. Selvennän mitä tarkoitan:
Kun valtio hoitaa puolustuksen, se ei vaadi kansalaisiaan uhrautumaan yhteiskunnan puolesta. (palkka-armeija).
Kun kansalaiset hoitavat puolustuksen (nykysysteemi), he vaarantavat omat henkensä yhteiskunnan puolesta. Voiko valtio vaatia tätä? Mielestäni se on liikaa vaadittu. Mitä valtio voi mielestäsi kansalaisiltaan vaatia?
3. "Kieltäytyisin laittomista käskyistä"
Kuka määrittää laittomat käskyt? En ole siis asiantuntija mutta eikös kriisin aikana julisteta poikkeustilalait joita ei kai etukäteen ole tarkasti olemassa ja joita voidaan muuttaa? Mitä tekisit jos laki sallisi kiduttamisen kuulustelutarkoituksissa tai siviiliväestöön kohdistuvia toimia? Ja kyllähän myös muuten demokraattinen valtio voi toimia kriisin aikana aika keskusjohtoisesti ja hyökkäyssotia käydään myös niiden toimista. Ei se poissuljettua ole. Ja propagandaakin syötetään. Voitko luottaa demokratiaasi ja sen päätöksiin myös kriisin aikana?
"Eli tarttuisit kuitenkin aseisiin jos näkisit uhan riittävän konkreettisena"
En nyt ihan niin sanonut. En tiedä miten toimisin, se on hyvin vaikea kysymys. Viimeiseen asti kuitenkin yrittäisin hakea väkivallattomia ratkaisuja omalle kohdalleni.
"Hyvä valmistautuminen ja vahva puolustus sekä sen selkeä ulospäin näkyminen ovat minusta paljon tehokkaampia sodan ennalta ehkäisijöitä kuin aseistakieltäytyminen. "
Ja eiköhän diplomatia ole se kaikkein tärkein. Mutta ei aseistakieltäytyminen suoraan ja lyhyellä tähtäimellä ehkäisekään sotia, sitä en väitä, mutta pitkällä tähtäimellä ihminen tarvitsee myös vaihtoehtoisia ajatuksia. Yleensä valinta tehdään kuitenkin henkilökohtaisen vakaumuksen vuoksi, niin myös omalla kohdallani. Vakaumusta perustellessani olen joutunut pohtimaan noita esittämiäni kysymyksiä ja vaikka ihan hyvin vastauksiasi perustelitkin, olen edelleen sitä mieltä että yhteen armeijaan kuuluminen ei ole sen parempi vaihtoehto kuin toiseenkaan, ja tämä toinen taas saattaa aiheuttaa surua ja tuskaa. Siksi sanoudun irti kaikista armeijoista.
"En ole siis asiantuntija mutta eikös kriisin aikana julisteta poikkeustilalait joita ei kai etukäteen ole tarkasti olemassa ja joita voidaan muuttaa?"
Valmiuslaki (1080/1991)
Puolustustilalaki (1083/1991)
www.finlex.fi
Kaikkia lakeja voidaan muuttaa.
1. Et kieltäytynyt aseista Suomessa, kieltäytyisitkö missään muualla?
- Tämäpä onkin vaikea kysymys. Suomeen on syntynyt ja elämästä täällä tykkää. Jos lennosta temmattaisiin johonkin maahan, niin empä pakosta kantaisi asetta missään. Kyllä maata pitäisi rakastaa ja puolustustahto tulla sitä kautta.
2. Onko kansalaisten puolustaminen kansalaisten vain valtion tehtävä?
- Siis kansalaisten vai valtion. Joku voisi sanoa, että kansalaiset muodostavat valtion. Kansalaisten. Vai kuka sanoo olevansa valtio?
3. Kieltäytyisitkö koskaan puolustusvoimien antamista käskyistä? Missä menee raja kieltäytyä ja kuka sen voi määritellä?
- Itse se pitää määritellä. Puolustusvoimat ei hyökkää. Jos se käskisi hyökätä, se ei olisi puolustusvoimat, silloin siitä voisi kieltäytyä.
Siviilien tappamista tai sotavankien tappamista ei pidä hyväksyä.
4. Onko Suomen armeija eettisesti muita parempi?
- Kyllä on, varmasti sen tietää, kun itse on siinä.
*Jos perhettäni uhattaisiin suoraan, varmasti pyrkisin puolustamaan sitä. En kuitenkaan tarttuisi aseeseen ennalta ja lähtisi ampumaan venäläisiä sotilaita.*
- Minä toivon, että sinun aatteesi leviäisi naapurimaihin. Pidä vaan periaatteesi.
*Minun ajatusmaailmassani sotilaat ovat syyttömiä sotaan, hehän vain suorittavat käskyjä. On tietysti totta että sotilaat tekevät rikoksia siviilejä kohtaan sotien aikana, mutta jopa hekin ovat syyttömiä ennen kuin niin tekevät. On äärimmäisen absurdia kuinka kuitenkin nämä sotilaat, puolin ja toisin, kantavat raskaimman taakan ja varsinaiset syylliset eivät kärsi mistään.*
- Sitä en sano, että sotilaat aina tekisivät rikoksia tms.
- Mutta tämä asia on hyvä todella tajuta. Mutta tämä ei poista uhkaa, ettei tänne hyökättäisi. Tämän asian voi tajuta, mutta hyökkäyksen uhkaa se ei poista.
- Ja. Mutta. Suomi ei voi olla syyllinen mihinkään, jos se ei hyökkää mihinkään. En ole minäkään sotilas sen takia, että hyökkäisin jonnekin.
...mutta yritetään vastata silti.
1. Et kieltäytynyt aseista Suomessa, kieltäytyisitkö missään muualla?
Tuohon on oikeasti mahdoton vastata. En ole ollut minkään muun maan kansalainen enkä voi tietää kokisinko ne maat aseellisen puolustamisen arvoisiksi.
2. Onko kansalaisten puolustaminen kansalaisten vain valtion tehtävä?
Valtio muodostuu sen kansalaisista. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Vaikka armeija olisi palkka-armeija niin sotilaat olisivat maan kansalaisia. Valtiossa kansalaiset puolustavat kansalaisia.
3. Kieltäytyisitkö koskaan puolustusvoimien antamista käskyistä? Missä menee raja kieltäytyä ja kuka sen voi määritellä?
Kieltäytyisin jos käskyn antajan tavoitteena on joku muu kuin Suomen puolustaminen. Voin sen itse määritellä ja vastaan myös itse seurauksista.
4. Onko Suomen armeija eettisesti muita parempi?
On koska se koostuu suurimmasta osasta Suomen miespuolista väestöä. Sitä ei voi käyttää kansaa itseään vastaan. Sen etiikka ja moraali on sama kuin kansan keskimäärin.
on kriisi tilanteita varten myös sisäisiä.Jos ajatellaan asia loppuun asti. Kun oot valan vannonut niin teet mitä käsketään siinä voi joutua isät ampuun poikiaan tai päinvastoin
sota on turha sota.
No jopas onkin ajatusleikki!
"Olette siis maanpuolustushenkisiä Suomessa. Teen tästä johtopäätöksen, että koska ette kieltäytyneet aseista Suomessa, ette kieltäytyisi aseista muuallakaan. Esimerkiksi nyt, öh, Venäjällä."
Voi hyvät hyssykät? On sulla johtopäätökset!Parempi onkin että pysyt aseista kaukana!
"Teidän mielestänne yhteiskunnan puolustaminen on kansalaisten eikä valtion tehtävä, ja esivallan puolustusvoimiin luotetaan."
Mitä siellä koulussa oikein nykyisin opetetaan?
Et nyt kyllä oikein ole ymmärtänyt yhteiskunnan rakenteita. Lisäksi sait jo omatkin päätelmäsi umpisolmuun yhden lauseen sisällä!
"Jos tulisi käsky puolustaa isänmaata esimerkiksi Tshetsheniassa, hyväksyisitte sen. Samoin jos Pietarin puolustaminen edellyttäisi Lappeenrannan valtaamista, hyväksyisitte senkin. Olenko väärässä?"
Isänmaan puolustaminen Tshetseniassa on lähinnä tshetseenien asia. On tainnut maantietokin jäädä vähiin?
En perkules kyllä hyväksyisi Lappeenrannan valtausta Pietarin puolustamiseksi!!!
Eikä hyväksynyt isävainaakaan silloin aikanaan.
"Olenko väärässä? Jos olen, missä kohtaa menin hakoteille ja miksi? Jos en, niin tulisiko toiminnan raja missään vastaan?"
Et ole pelkästään väärässä vaan täydellisesti hukassa!
Perustele vastauksesi. Et perustellut yhtäkään. Sinusta saa kuvan että osaat ajatella asiaa vain Suomen kannalta. Olisitko tosiaan totaali Venäjällä? Ja erityisesti tuossa Lappeenrannan valtauksessa et ymmärtänyt mitään mitä sanoin. Mieti itse, Venäjällä kasvaneet pitävät Venäjää isänmaanaan ja puolustavat Pietaria. Jos heille kerrotaan että Suomesta uhataan ampua ohjuksia Pietariin, hyökkäys Suomeen onkin Pietarin puolustusta. Ajattele Venäläisten kannalta. Vastaa ja perustele.
Palstan otsikko on maanpuolustus. Ainakin itselleni se on aina tarkoittanut nimenomaan Suomen puolustamista.
" Olisitko tosiaan totaali Venäjällä?"
En halua että kenenkään suomalaisen tarvitsisi koskaan olla totaalikieltäytyjä Venäjällä.
En edes yritä perustella.
"Mieti itse, Venäjällä kasvaneet pitävät Venäjää isänmaanaan ja puolustavat Pietaria."
Se toki heille suotakoon.
"Jos heille kerrotaan että Suomesta uhataan ampua ohjuksia Pietariin, hyökkäys Suomeen onkin Pietarin puolustusta."
Juuri tuota minä mietinkin! Varmasti, ja onneksi vielä suomalaiselta kannalta.
Tämänkään ei luulisi kaipaavan perusteluja kenellekään suomalaiselle.
(Noinhän se juttu silloin aikanaan menikin, tosin silloin ei vielä puhuttu ohjuksista.)
minkäs helvetin takia sen pitäisi ajatella asiaa muuten kun Suomen kannalta?kun viimeeksi tarkistin niin suomessa vielä ollaan?eikös isänmaallisuus suomessa tarkoita sitä että asiat ajatellaan suomen kannalta?kuten tuolla edellä mainittiin,olen aivan hukassa.joten pysy aivojesi kanssa siellä lähimmässä puskassa,kiitos
Mikä palsta olisi sopinut paremmin kysymykselleni? Halusin tavoittaa maanpuolustukseen innokkaasti suhtautuvia ja herättää keskustelua ja ajatuksia.
Mutta et tosiaankaan taida kyetä ajattelemaan asioita muiden kuin Suomen ja suomalaisten kannalta. Mielestäsi ei tarvitsekaan, eikä sitä tarvitse edes perustella. Se on pelottavaa, koska - vaikka et varmaan edes huomaa - juuri kaltaisesi ihmiset ovat sodissa isänmaan puolesta tappavia ja kuolevia. Ihan kaikkialla. He tietävät olevansa jostain kotoisin ja sitä maata tulee puolustaa. He eivät kysy miksi, he eivät vaadi perusteluita.
Kysyt ehkä että mitä tällä on tekemistä Suomen kanssa. Jos niin teet, en voi kuin huokaista ja ihmetellä miten sokeasti ajattelet.
Mutta siltä varalta että vihdoin ymmärrät mitä haen takaa:
Ei, en kysy olisitko suomalainen totaalikieltäytyjä Venäjällä, vaan että jos olisit kasvanut Venäjällä ikäsi ja olisit Venäläinen, puolustaisitko yhtä sokeasti Venäjää kuin nyt Suomea vai katsoisitko sen maan armeijan olevan niin paha ettet voisi sinne mennä? Vakaumuksellinen totaali et ilmeisesti voisi olla, koska totaalinen aseistakieltäytyminen on universaalia.
Jos et halua kyseenalaistaa mitään toimintamallejasi, niin ei tarvitsekaan ajatella. Se on oikeutesi. Minusta objektiivinen ajattelu on aina hyvästä, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa asioiden ajattelua muiden kuin Suomen kannalta. Jos et ole objektiivinen, voit tietämättäsi olla väärässä.
Miljoonat sotilaat historiassa eivät ole ajatelleet asioita kuin isänmaansa kannalta, vaan tappaneet ja kuolleet hirveiden aatteiden puolesta. Sinustako ei tosiaan pitäisi ajatella asioita objektiivisesti?
Halusin siis alunperin herättää keskustelua ja tällä palstalla kuvittelin löytäväni henkilöitä joilta perusteluja tulisi. Ihmetyttävän useat täällä eivät tunnu edes kykenevän asioiden objektiiviseen tarkkailuun, ja se pelottaa hieman.
Palsta sinänsä on aivan oikea. Maanpuolustus nyt vaan jo käsitteenä yleisesti ymmärretään oman maan puolustamisisena.
Kykenen toki ajattelemaan asioita muidenkin kuin suomalaisten kannalta. Työssäni tapaan jatkuvasti ihmisiä hyvinkin monista kansalaisuuksista. Mukaanlukien myös näitä potentiaalisia Lappeenrannan valtaajia. Asiat jotka sinua niin kovin tuntuvat askarruttavan olen omalta kohdaltani käsitellyt loppuun jo hyvin kauan sitten.
Kaltaiseni ihmiset eivät todellakaan räyhää ympäri maailmaa ihmisiä tappamassa minkään asian puolesta. Päinvastoin, me todella kannamme vastuuta ja ainakin omalta osaltani aseeseen tarttuminen olisi se viimeinen vaihtoehto.
Halusit tavoittaa maanpuolustukseen "innokkaasti" suhtautuvia. Näitä tuskin kovin monia tulet tavoittamaan. Suurin osa suomalaisista suhtautuu maanpuolustukseen asiallisesti ja on valmis täyttämään velvollisuutensa siinä äärimmäisessä tilanteessa jota heistä kukaan ei todellakaan toivo. Itse en kykenisi katsomaan toimettomana vierestä tilanteessa joka on television välityksellä tullut valitettavan tutuksi meille kaikille; hävitettyjä kyliä, joukkohautoja, raiskauksia jne...
Voi olla etten pystyisi niitä enää siinävaiheessa estämään. Mutta sivustakatsojana en myöskään voisi tuollaisten tapausten jälkeen elää.
Vaikka olenkin aika rauhallinen ja leppoisa luonne, niin olen kuitenkin tehnyt itselleni selväksi että tuollaisessa tapauksessa vittumaisuudellani mahdollista hyökkääjää kohtaan ei olisi mitään rajaa.
Kyllä, tiedän olevani jostakin kotoisin ja tiedän tarkkaan mitä maata voisin puolustaa. Minulle perusteluksi riittää vieraan armeijan tunkeutuminen Suomen alueelle.
Ymmärrän kylla myös sinua, olenhan myös itse joskus nuoruudessani joutunut nämä asiat itselleni selvittämään.
Toivon että myös itse saat asiat mieleiseesi järjestykseen, olipa se sitten mitenpäin vaan, jotta voit alkaa keskittymään ilmeisesti vielä suurimmalta osaltaan edessäsi olevaan elämään.
Siltä varalta että et vieläkään usko minun ymmärtäneen mitä yrität sanoa; jos tätillä olis munat se olis setä. Turha jossitellä mitä tekisin venäläisenä, sen kuitenkin tiedän että myös Venäjällä on ihmisiä jotka ovat valmiita puolustamaan maataan kuten myös teitä totaaleja. Todennäköisesti riippuu lähiympäristöstä mihin ryhmään ihminen kasvaa.
Teitä vakaumuksellisia totaaleja on ollut aina ja universaalisti. Jo oman asevelvollisuuteni aikana oli näitä sotilaspassin polttajia ym kirkasotsaisia universaaleja totaaleja. En kyllä ole huomannut sotien ym konfliktien määrässä kovinkaan suurta muutosta noista ajoista lähtien.
Joten ilmeisesti muutaman Aatoksen tai Aivon valinnoilla ei ainakaan oman elinaikani puitteissa ole suurtakaan vaikutusta.
Hyvän käsityksen tilanteen nopeasta kehityksestä katastrofiksi ja ihmisen pohjimmaisesta luonteesta saat kun mietit tapahtumia esim sellaisessa sosialismin onnelassa kuin mitä Titon Jugoslavia oli. Eipä paljon tarvittu kun nämä hyvinkin sivistyneet ihmiset olivat toistensa kimpussa kuin verenhimoiset pedot. Että sellaisessa reaalimaailmassa me elämme; totaalit ja maanpuolustuhenkiset.
Tulihan sieltä asiallista ja perusteltua tekstiä.
Kyllä minun ajatukseni ovat omasta mielestäni ihan järjestyksessä, ja ilmeisesti lopulta myös sinunkin. Joskus vain tuntuu näitä palstoja ja muita tekstejä lukiessa, että ihmiset eivät osaa perustella toimintaansa objektiivisesti. Avasin ketjun haastaakseni teitä perustelemaan.
Suoria vastauksia, hyvä! Ja vieläpä ymmärsit mitä hain, eli ajattelua ilman suomalaista puolueellisuutta.
Oon tässä huomannut että tuo kohta "Teidän mielestänne yhteiskunnan puolustaminen on kansalaisten eikä valtion tehtävä" oli epäselvästi sanottu. Käytännössä tarkoitin, että
kun valtio hoitaa puolustamisen, se esimerkiksi palkkaa siihen väkeä eikä pakota ketään. Nykyään kansalaiset hoitavat puolustuksen, tahtoen tai tahtomattaan, syyttöminä tilanteeseen kuitenkin. Kansalaiset siis uhrautuvat valtion puolesta. Oon ennenkin kysynyt, voiko valtio vaatia tätä uhrausta ja jos voi, miten paljon lisää se voi vaatia?
Valtio ei siis ole yhtä kuin kansalaiset, niillä on jonkinlainen symbioosi. Valtion tehtävä on puolustaa kansalaisiaan ja nykyään tämä toteutetaan vaarantamalla kansalaisten henget.
Mutta tuo asia oli vain sivujuonne jota on toki myös hyvä miettiä.
" Et ole väärässä. Mietipä nyt itse oikein tarkkaan! "
Mietin jo, ja tähän siis itsekin päädyin. Mutta taidat olla ensimmäinen vastaaja joka päätyi samaan. Minusta päätelmä on kuitenkin erittäin huolestuttava. Sehän johtaa suoraan siihen, että missä vain synnyt, toimit kuten isänmaasi käskee. Hyökkäät, sodit ja tapat, ehkä kuoletkin, mikä aate nyt onkin vallalla, sen puolesta.
Mikä se valtio sitten on, jos ei yhtä kuin kansalaiset? Valtio sanana tarkoittaa laajaa ihmisryhmää, kansaa, joka noudattaa tietynlaista yhdessä sovittua toimintatapaa eli politiikkaa. Ei ole olemassa mitään konkreettista sormella osoitettavissa olevaa tahoa, jota kutsutaan valtioksi, vaan valtio on lähinnä abstrakti käsite. Valtion hallinto on sitten asia erikseen, mutta sekin on kansalaisten keskuudestaan valitsema.
"Jos valtio hoitaisi asian ns. ostopalveluna, niin maksaisithan sinä armeijan ylläpidosta veroissa joka tapauksessa, tahdotpa tai et.
Et voi valita, menevätkö verosi Leopard-tankkiin vai vanhustenhoitoon. Tekopyhyyttä! "
Tämä on erittäin hyvä pointti, oon kyllä ajatellut sitä ennenkin. Ymmärrän nimittäin puolustusvoimien välttämättömyyden nykyaikana, enkä siis ole lakkauttamassa niitä saman tien. Tämä voi tosiaan kuulostaa tekopyhyydeltä: hyväksyn jonkin olemassaolon mutta kuitenkaan en itse siihen voi vakaumuksen puolesta osallistua! Ero on kuitenkin lähinnä siinä että palkka-armeijaan ketään ei pakoteta vaan se on sotilaiden oma valinta. Tankkien ostaminen verorahoillani on ehkä sitäkin vaikeampi kysymys mutta välttämättömyytenä hyväksyn sen. Tietysti jos saisin itse valita mihin verorahani menevät, valitsisin varmasti toisin kuin valtio.
Kyllä valtio minusta on vähän konkreettisempi: onhan sillä mm. rajat, lait, omistusta ja kansalaiset.
Valtio on minun näkemykseni jonkinlainen instituutio jonka kansalaiset ovat "omaksi parhaakseen" perustaneet, tai ainakin sen tarkoitus nykyään on kansalaistensa hyvinvoinnin ja yhteiskunnan järjestyksen ylläpitäminen. Sillä on kansalaisilta saatu oikeus rajoittaa kansalaisten vapautta, eli sillä on oikeus jopa vaatia ihmisiä uhrautumaan yhteiskunnan puolesta. Samoin se voi vaatia ihmisiä esim. kouluttautumaan jonkin verran.
Valtion tehtävä on siis hyvinvoinnin ylläpitäminen. Puolustuksen osalta tehtävä on nykyään ylläpitää uskottavia asevoimia. Tämä ei kuitenkaan vaadi enää tänä päivänä kansalaisten uhrautumista, joten valtion toinen, vähintään yhtä tärkeä tehtävä, yksilönvapauden ylläpitäminen pitäisi ottaa huomioon ja poistaa yleinen ase- eli uhrautumisvelvollisuus, vaikka se sitten maksaisi jonkin verran enemmän. Tämä on minun mielipiteeni. Yksilönvapaus on rahaa tärkeämpi asia.
Valtion käsittäminen kansasta erilliseksi tahoksi lienee aika monen kohdalla syynä varusmiespalveluksen vastustamiseen ja kaikenlaiseen anarkistiseen käytökseen. Ei ymmärretä sitä, että valtion lait ja säädökset ovat kansan enemmistön tahdon mukaisia. Taistellaan jotain auktoriteettia vastaan, vaikka se itseasiassa koostuu meistä kaikista. Kun valta on kansalla, niin kansan pitää myös toimia yhteisvastuullisesti. Asevelvollisuus on osa tätä yhteisvastuuta.
On ajatuksissasi jotain perää kun puhutaan demokratioista. Niissä kansalaisten ja valtion raja on hälventynyt, mutta ei asia silti ole kovin yksinkertainen. Demokratia vaatii aina myös keskustelua eli soraääniä. Se vaatii arvostelua. Jos se ei vaatisi, eduskunnan oppositio voitaisiin lakkauttaa ja kansa voisi valita uudet diktaattorit neljän vuoden välein. Demokratia on riitelemistä, mutta se on rauhanomaista riitelemistä.
Aseistakieltäytyjät ovat yksi ryhmä joka esittää näitä soraääniä ja vaatii muutosta. Miksi sinun mielestäsi lait muuttuvat? Miksi Arndt Pekurisen toiminta johti siviilipalveluslain syntymiseen, jos Suomi oli sitä ennen demokratia jossa ihmisten tuli toimia yhteisvastuullisesti? Ehkä siksi että laki oli vanhentunut ja loukkasi ihmisoikeuksia.
Länsimainen demokraattinen yhteiskunta on varsin hyvä mutta kyllä se voi parempikin olla. Minä vain yritän herättää ihmisissä ajatuksia, ja yleensä ajatukset johtavat vapaampiin yhteiskuntiin, kuten historiasta voi todeta.
Okei vastaus on VALA.
Eli olemme valassa tai juhlallisessa vakuutuksessa sitoutuneet puolustamaan maatamme. Itseasiassa en ole maanomistaja eikä isänikään ole maanomistaja mutta se mitä puolustan on Oma kotini ja omat läheiseni. Ja jotta minun ei tarvitsisi ikinä lanstaa valaani on minun parempi näyttää kaikille potentiaalisille vihollisille että minä osaan puolustaa itseäni. Mutta yksin en voi maatani puolustaa vaan siihen tarvitaan armeija ja armeija tarvitsee aseita. VOIMA KUNNIOITTAA VOIMAA.
Kansalaiset eli me muodostamme valtion ja riippumatta siitä muodostuuko valtiomme eli meidän armeijamme palkkasotureista vai asevelvollisisita on se meidän armeijamme ja sen sotilaat meidän sotilaitamme.
Mutta mites jos eläisin muualla? Nojaa olosuhteet huomioon ottaen riippuu missä. Jos eläisin USA:ssa en luultavasti olisi mennyt armeijaan ja jos eläisin maassa jossa on yleinen asevelvollisuus niin menisin. Puolustaa voi joko maksamalla siitä veroja joilla palkataan sotilaita tai osallistumalla siihen itse ja maksamalla vähemmän veroja.
Niinkauan kun armeija on asevelvollisuus armeija voidaan olettaa että sen sotilaat eivät sodi mielellään (Venäläiset sotilaat eivät rakasta sotimista) mutta kun sotilaille aletaan maksamaan palkkaa heistä tulee palkkasotureita ja silloin he rakastavat sotaa (USA).
Kysymys mihin suostuisin ja mihin en?
Vastaus: on osittain valassa/vakuutuksessa
Minä N.N. lupaan ja vakuutan
Valassa: kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
Vakuutuksessa: kunniani ja omantuntoni kautta,
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.
Lisäksi meitä sitoo yksityiskohtaisemmat lait ja PAK:it eli esimiehen käsky voi olla laiton jolloin sitä ei tule totella. Olemme siis sitoutuneet puolustamaan suomea emme hyökkäämään suomen puolesta.
Sitten asiasta toiseen on toki aivan eri asia kuinka kauan suomessa on jotain puolustettavaa ja kenen asemaa oikeasti puolustan mutta vaikka suomi on yksi kusipäisimpiä maita maailmassa on Venäjä aina huonompi.
Armeijaa voidaan luonnehtia vaikka palovakuutukseksi ja sen ainoa tehtävä ei ole venäjä vaan samalla tavalla jos naapurin palo syttyy palamaan niin tuli voi levitä ja polttaa sinunkin talosi niin kriisit voivat eskaloitua ja pakolaisvirrat voivat velloa maatamme kohti ja kriisi tilanteessa suomen ruokahuollon muutenkin toimiessa huonosti on pakolaisallot voitava pitää kurissa (muuten kaikki kuolevat nälkään). Toisaalta miksi tässä maassa on poliiseja? Ovatko he tarpeellisia? vaikka poliiseista suurinosa (noin95%) onkin vähä-älyisiä kusipäitä niin heitä silti tarvitaan pitämään jonkin sortin turvallisuuden yllä. Samalla tavalla uskottavan puolustuksen olemassa olo on se joka ehkäisee konflikteja (edellytyksellä että niitä halutaan ehkäistä mikä onkin jo poliittinen asia).
ÖÖH lue siitä ja kysy jälkeenpäin lisää. OKEI?
Joo, siellä siis rajataan se mitä voisit tehdä.
Ja syy puolustamiseesi Venäjää vastaan on siis, että se on huonompi vaihtoehto ja siksi puolustaisit Suomea siltä.
En oikeastaan osaa vastata sinulle mitään. Tahtoisin kai kuulla suoremmat vastaukset noihin esittämiini kysymyksiin, koska kuitenkin rajaudut aika pitkälti Suomen olosuhteisiin. Luuletko, että Venäjällä, Kiinassa tai jossain muussa maassa syntyneenä olisit vannonut vastaavan valan vaikka tietäisit mitä naapurimaiden, siis mahdollisten vihollisten, valoissa sanotaan?
Nojoo, mielestäni hyviä vastauksia mitä olen saanut ovat olleet nämä että kun valtio on demokraattinen ja rauhanomainen, sen puolustaminen ei tuota ongelmaa. Ymmärrän sen. Mutta minua mietityttää silti kaksi asiaa:
1.Moni vastaaja toimii sokeasti eikä rupea perustelemaan puolustamisintoaan mitenkään. "Olen suomalainen" ei ole perustelu.
2.Miten Suomea innokkaasti puolustavat toimisivat jos eivät olisi syntyneetkään Suomeen vaan esimerkiksi johonkin diktatuuriin tai sotaa käyvään demokratiaan?
Minusta toimintamallien pitäisi olla sen verran universaaleja että puolustan samoja asioita missä tahansa elän. Vaikkei asia tietenkään ole niin yksinkertainen, koska olen aina kyseisen yhteiskunnan kasvatti ja minulla on side juuri siihen. Tästä subjektiivisuudesta pitäisi päästä irti ja ajatella asioita järjellä. Vasta sen jälkeen pitäisi tehdä valinta: Vaarantaisinko henkeni tämän yhteiskunnan puolesta? Jos vaarantaisin, niin miksi en vaarantaisi myös tuon toisen yhteiskunnan puolesta, joka on yhtä hyvä?
No siis ainakin ymmärsit syyn miksi puolustan suomea. Joillekkin ihmisille on olemassa myös muitakin syitä. Ja syyt ovat yleinen asenne armeijan puolesta ja lyhyemmällä palvelusajalla pääseminen. Lyhytnäköistähän se on mutta käypä syy sekin.
Mutta muualla eläminen. Hmm. Kysyin kerran eräältä jätkältä koulustani joka on Venäläinen ja joutui palvelemaan Venäjän armeijassa mielipidettä asiasta.
Hän vastasi: "No asiahan on niin että maassa on armeija. Joko oma tai vieras ja uskon että oma ,vaikka paska paikka onkin, on parempi kuin vieras. Viimeksi kun Äiti Venäjän maaperällä oli vieras armeija niin tiedät kai mitä tapahtui?"
No saman syyn on vahvistanut Irakin sota. Saddam on eittämättä paska jätkä ja hänen hallintonsa ei varmasti ollut hauskaa aikaa mutt nykyään asiat ovat vielä huonommin.
mieti jos kaikki ajattelisivat kuin sinä ja pelkäisivät mennä armeijaan, tänne voisi kuka vaan tulla rajojen yli jos ei olisi puolustusvoimia. Sinne sitten vaan sivarit luudan kanssa pysättämään venäläisten panssarivaunuja, salli mun nauraa :DDDDDDDD
Öh, jos kaikki ajattelisivat kuin minä, ei kukaan sotisi.
itse kuinka naurettava tuo sinun päättely on?
Aivot narikassa on varmaan hauska olla.
jos kaikki SUOMALAISET ajattelisivat noin
Asevelvollisuus koskee Suomessa kaikkia. Sodan sattuessa meillä kenelläkään ei ole valinnanvaraa, vaan siviilipalvelusmies ja totaalikieltäytyjäkin toimii sotaherrojen käskyjen mukaan. Jos ei toimi, niin häkki heiluu tai sotalakien vallitessa voi henkikin lähteä. Mielestäni on siis järkevää hankkia sodasta selviämisessä tarvittavia taitoja kun siihen on mahdollisuus.
"Jos ei toimi, niin häkki heiluu tai sotalakien vallitessa voi henkikin lähteä. "
Ja tällaista ideologiaa toteuttavaa valtiotako pitäisi puolustaa?
Ei enää sodankaan aikan ketään voida teloittaa. Se laki on muutettu jo kauan sitten.
Mutta eikös se demokratiaan kuuluu, että enemmistö määrää. Kyllä varmasti erityisesti sodan aikana enemmistö sen verran kyrpiintyisi niihin, jotka eivät mitään suostuisi tekemään, että vankilaan laitto hyväksyttäisiin aika laajasti.
Kyseistä ideologiaa toteuttaa Suomen kansa. Minä ainakin puolustan kansaa ja sen itsemääräämisoikeuksia.
...kannatan kansojen ja valtioiden yhdistymistä. Eipä se kansa sieltä mihinkään enää katoa, kun sota on loppu. Toki porukkaa saatetaan tappaa, mikäli turhaan jatkavat vastustelua ja häiriön aiheuttamista, kuten tsetseenit tekevät. Joka tapauksessa tulen aina taistelemaan hyökkäävän valtion puolella ja valmis ottamaan sen riskin, että kriisitilanteessa kotimaassani minut ammutaan ideologiani tähden.
"koska ette kieltäytyneet aseista Suomessa, ette kieltäytyisi aseista muuallakaan."
-vaikea ajatella etten olisi suomalainen, mutta jos olisin jonkun toisen maan kansalainen ja rakastaisin isänmaatani ja näkisin sen puolustamisen arvoiseksi en kieltäytyisi aseista. Mutta tähän kysymykseen on lähes mahdoton vastata täysin "oikein" sillä jos en olisi suomalainen, olisi kulttuuritaustani, elämäni ja ehkä jopa luonteeni erilainen kuin nyt. Siksi on vaikeaa kuvitella itseään tuohon tilanteeseen että täytyisi punnita valmiutensa puolustaa silloista isänmaataan.
"Teidän mielestänne yhteiskunnan puolustaminen on kansalaisten eikä valtion tehtävä"
-minun näkemykseni mukaan kansalaiset muodostavat yhteiskunnan ja valtion. Siis kansalaiset puolustavat itseään ja asioita jotka ovat heille tärkeitä.
"Käskyjen noudattaminen on välttämätöntä puolustuskyvylle vaikka asioista olisi eri mieltä. Jos tulisi käsky puolustaa isänmaata esimerkiksi Tshetsheniassa, hyväksyisitte sen. Samoin jos Pietarin puolustaminen edellyttäisi Lappeenrannan valtaamista, hyväksyisitte senkin."
-yleisesti ottaen käskyjä tulee totella, siihen puolustusjärjestelmä perustuu. Eihän mikään toimisi jos aina kaikki tekisivät niinkuin haluavat. Tämäkin on kuitenkin vaikea ja ajatuksia herättävä kysymys. Oletetaan että syttyisi sota venäjää vastaan. Suomen maaperää olen valmis puolustamaan mutta entäs kun tulisikin käsky ylittää raja? Hmm. Suomen puolustusvoimat puolustaa, toisaalta joskus hyökkäys on paras puolustus. Siis jos tulisi käsky että Suomi tekee ensimmäisen siirron ja valtaa jonkun Venäjän rajakaupungin, en olisi siitä kovinkaan innoissani, silloinhan suomi olisi hyökkääjä (näin tuskin koskaan tulee käymään). Mutta jos sota olisi jo käynnissä ja etulinja siirtyisi vihollisen alueelle olisi ehkä parempi ottaa haltuun rajan tuntumassa oleva "linnoitus" suomen puolustuksen turvaamiseksi. Pitkälle sotaretkelle en lähtisi, silloin kieltäytyisin koska katson ettei siitä ole vastaavaa hyötyä PUOLUSTAMISELLE. Lähimaastoihin voisin kriisin puhjetessa hyökätä kyllä, sillä se palvelee suomen puolustusta.
Puhuin tässä aika paljon Suomesta sillä muihin tilanteisiin on turhan vaikea itseään kuvitella. Toivottavasti vastaukset osuivat edes hieman tarkoittamiisi kysymyksiin.
Vastaukset osuivat hyvin. Keskustelu tarvitsee kuitenkin jatkoa :)
"vaikea ajatella etten olisi suomalainen, mutta jos olisin jonkun toisen maan kansalainen ja rakastaisin isänmaatani ja näkisin sen puolustamisen arvoiseksi en kieltäytyisi aseista"
Toivottavasti olet siis myös puntaroinut mielessäsi mikä Suomesta tekee puolustamisen arvoisen. Miksi puolustat Suomea mutta et ehkä Etiopiaa? Mitä jos joku meitä vauraampi valtio hyökkäisi tänne?
"minun näkemykseni mukaan kansalaiset muodostavat yhteiskunnan ja valtion. Siis kansalaiset puolustavat itseään ja asioita jotka ovat heille tärkeitä. "
Tämä on ihmisille syötetty näkemys, mutta on aiheellista pohtia onko siinä mitään järkeä. Miksi kansalaisten, jotka kuitenkin ovat syyttömiä sotaan, tulee vaarantaa henkensä valtion/yhteiskunnan puolesta? Varsinkin kun puolustuskyvyn voi järjestää muutenkin. Onko raha tärkeämpää kuin yksilön vapaus päättää sotaan osallistumisestaan?
"Oletetaan että syttyisi sota venäjää vastaan. Suomen maaperää olen valmis puolustamaan mutta entäs kun tulisikin käsky ylittää raja? Hmm. Suomen puolustusvoimat puolustaa, toisaalta joskus hyökkäys on paras puolustus"
No hyökkäyshän naamioidaan aina puolustukseksi. Myös 66v sitten venäläiset sotilaat hyökkäsivät koska Suomi oli tiettävästi hyökännyt Mainilasta. Mihin tiedotusvälineisiin kriisin aikana voit luottaa? (Ja koska on epämukavaa perustella nykyajan ongelmia vanhoilla jutuilla niin huomautan että myös nykysodissa on yleensä vaikea sanoa kumpi hyökkäsi. Ja jos se on ongelma niin sotaherrat varmasti järjestävät uudet Mainilan laukaukset. Siitä tuskin on epäilystä.)
"Pitkälle sotaretkelle en lähtisi, silloin kieltäytyisin koska katson ettei siitä ole vastaavaa hyötyä PUOLUSTAMISELLE"
Hyvä näin. Olisikin hyvä jos kaikki toimisivat yhteisymmärryksessä samoin, mutta mitenköhän sitten käytännössä kävisi kun jokainen määrittelisi "pitkän sotaretken" omalla tavallaan? Yksittäiset etenemisestä kieltäytyjät saataisiin kuriin, joten tarvitaan isompi joukko eli yhteisymmärrys. Toiset kuitenkin vaativat Karjalan valtaamista ja toiset ties mitä. Ainoa hyväksyttävä raja on minusta olemassaoleva laillinen raja, tosin tällöin varmasti aiheuttaa päänvaivaa jos kilometrin päästä rajan takaa ammutaan kovilla.
"Toivottavasti olet siis myös puntaroinut mielessäsi mikä Suomesta tekee puolustamisen arvoisen. Miksi puolustat Suomea mutta et ehkä Etiopiaa? Mitä jos joku meitä vauraampi valtio hyökkäisi tänne?"
-Suomessa on nähdäkseni asiat kohtuullisen hyvin. Toki epäkohtiakin on, mutta niitä on kaikissa maissa. Olot täällä ovat huomattavasti paremmat kuin esim. rakkaassa itänaapurissamme.. Suomalainen kulttuuri, kieli ja ihmiset ovat ehdottomasti puolustamisen arvoisia asioita. En osaa tosiaan vastata puolustaisinko muunmaalaisena silloista kotimaatani, täytyisi olla vuosien kokemus esim. Etiopiasta että pystyisin ehkä tuohon vastaamaan. Olen suomalainen ja muuksi en muutu (taistelen sitä vastaan viimeiseen veripisaraani). Hyökätköön vain vauraampi valtio, puolustaisin omaa isänmaatani sillä se on minulle rakas. En kaipaa lisää rahaa vaan tahdon että Suomi on itsenäinen (joka tosin on nykyään EU:n ansiosta hieman kyseenalaista...)
"Miksi kansalaisten, jotka kuitenkin ovat syyttömiä sotaan, tulee vaarantaa henkensä valtion/yhteiskunnan puolesta? Varsinkin kun puolustuskyvyn voi järjestää muutenkin. Onko raha tärkeämpää kuin yksilön vapaus päättää sotaan osallistumisestaan? "
-Kansalaiset ovat syyttömiä sotaan, näin ainakin olettaisin Suomea koskevissa menneissä ja mahdollisissa tulevissa sodissa. Tässä pieni rinnastettava esimerkki: Jos joku yrittää raiskata tyttöystäväni niin varmasti teen kaikkeni ettei näin tapahdu, vaikka sitten laitettaisiin koko purukalusto uusiksi ja vaikka olisi henkeni kyseessä. En pystyisi seuraamaan sivusta kun rakkaintani vahingoitetaan. Sama koskee maanpuolustusta: Suomalaisten maa on Suomi, toista isänmaata minulla ei koskaan tule olemaan. Ja kuten aiemmin totesin, kansalaiset ovat yhteiskunta, uskon siihen edelleen. Ajatukseni lyhennettynä: omaansa tulee puolustaa jos sitä ei halua menettää. Minä en halua.
Mielestäni yleinen asevelvollisuus on hieman rinnastettavissa veroihin. Maksat veroja, saat esim. terveydenhuoltoa, sosiaaliturvan, teiden ylläpidon ym. Suoritat asevelvollisuuden, saat asua maassa joka pystyy turvaamaan nuo edellä mainitsemani asiat. Kuten eräs ei kovin mainittavan arvoinen takavuosien suomalaisorkesteri lauloi: "jos haluu saada on pakko antaa" :) Ja rahasta tässä ei ole kyse vaan siitä että Suomen kokoinen valtio ei yksinkertaisesti saa kasaan tarpeeksi mittavaa ammattiarmeijaa. Asukkaita on siihen yksinkertaisesti liian vähän ja pinta-alaa liikaa. Näillä resursseilla asevelvollisuus on ainut järkevä vaihtoehto jos Suomea halutaan puolustaa.
"No hyökkäyshän naamioidaan aina puolustukseksi. Myös 66v sitten venäläiset sotilaat hyökkäsivät koska Suomi oli tiettävästi hyökännyt Mainilasta. Mihin tiedotusvälineisiin kriisin aikana voit luottaa? "
-Totta, sotapropagandaa varmasti satelee kuin tykinammuksia konsanaan. Kuitenkin luotan siihen että Suomi ei todellakaan halua sotaa, meillä ei ole siihen mitään syytä. Ja jos vihollinen on joka tapauksessa jo kovasti matkalla kohti kotejamme, en enää silloin kysele kuka aloitti. Ne perkeleet tulee eikä nekään kysele. Pakkohan siinä on Rynchesteriin tarttua!
"mitenköhän sitten käytännössä kävisi kun jokainen määrittelisi "pitkän sotaretken" omalla tavallaan? Yksittäiset etenemisestä kieltäytyjät saataisiin kuriin, joten tarvitaan isompi joukko eli yhteisymmärrys. "
-Jaa-a. Yleensä on niin monta mieltä kuin on miestäkin. Yhteisymmärrykseen olisi ehkä vaikea päästä. Ja vaikka saisin puhuttua edes koko joukkueeni omalle kannalleni, ei siitä silti välttämättä olisi hyötyä. Olen liian pieni "sotaherra" päättämään noista asioista. Saattaisipa komppanian päällikkö tai joku isompi kiho laittaa niskoittelevan joukkueenjohtajan myöskin kuriin. Täytyy vain toivoa että päättäjät eivät toistasi samoja vanhoja virheitä ja lähtisi Suur-Suomea rakentamaan.
" Ainoa hyväksyttävä raja on minusta olemassaoleva laillinen raja, tosin tällöin varmasti aiheuttaa päänvaivaa jos kilometrin päästä rajan takaa ammutaan kovilla."
-Totta turiset. Tuohon hieman viittasinkin aiemmassa viestissä. Ainut hyväksyttävä raja on tosiaan jo voimassa oleva raja (näin siis ainakin Suomessa, maailmalta löytyy varmasti poikkeuksia jotka ovat todennäköisesti melko mutkikkaita tapauksia..) Mutta eihän sitä voi sallia että ne pirulaiset pommittavat omalta puoleltaan meidän puoltamme. Se on väärin ja asia täytyy oikaista. Mutta näinhän mainilassa juuri "tapahtui". Vaikeita paikkoja. Ehkä vihollisen rajan tuntumassa olevat asemat täytyisi käydä tuhoamassa ja palata takaisin omalle puolelle rajaa eikä "vallata" vihollisalueita. Tämä toistettaisiin niin usein että kyllästyisivät. Mutta eihän tämä oikeasti toimisi sitten millään, siinä olisi iskun jälkeen täysi räminä päällä. Perskules, onneksi en ole poliitikko.