Taivalkosken nuortenillassa 16. marraskuuta nuoret pohtivat alustajan kanssa itsensä ja toisen ihmisen arvostamista. He keskustelivat muun muassa siitä, onko jokainen ihminen arvokas, pitääkö arvostus ansaita ja voiko ihmisen arvolle laskea hintaa.
Ihminen on aina arvokas
Alustaja, Ranuan kristillisen kansanopiston rehtori Harri Isopahkala, lainasi Psalmien kirjaa, jossa ihminen katselee Jumalan luomistyötä, kuuta ja tähtiä, ja ihmettelee Jumalan huolenpitoa. ”Mikä on ihminen, että häntä muistat!” (Ps. 8: 3–4).
– Ihminen on arvokas Jumalan luomistyön perusteella. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessä häneen, Isopahkala kertoi.
– Ihmisen osa on elää myös yhdes- sä muiden ihmisten kanssa, tehdä työtä, hallita luomakuntaa ja pitää siitä huolta.
Alustaja esitti nuorille kysymyksen:
– Onko ihminen arvokas silloinkin, jos hän on erilainen, epäonnistunut, tehnyt syntiä?
Hän otti esimerkiksi Jeesuksen, joka kohtasi kaikenlaisia ihmisiä: syntisiä, rikkaita, köyhiä, sairaita ja oppineita. Vastaus kysymykseen oli, että ihmisen arvo ei riipu hänen teoistaan.
Jumalan luomistyö jatkuu yhä
Joskus ihminen kokee arvottomuutta. Taustalla voivat olla elämänkokemukset, jotka ovat haavoittaneet minäkuvaa. Ihminen voi verrata itseään toisiin ja kokea huonommuutta. Kiusaamis- ja mitätöintikokemukset jättävät ihmisen itsetuntoon syvän jäljen.
– Mietihän omaa toimintaasi, että et olet mukana kiusaamisessa, Isopahkala pysäytti nuoria.
Jumalan luomistyö ei päättynyt maailman luomiseen. Se jatkuu edelleen. Jumalalla on suunnitelma ja tarkoitus jokaista ihmistä varten.
– Jumala ei luonut sinua sattumalta tai vahingossa, Isopahkala jatkoi.
Hän kertoi Jumalasta, joka on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa kuolla ihmisten syntien edestä. Että kukaan, joka uskoo häneen, ei joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
– Tätä sanotaan pienoisevankeliumiksi, Isopahkala selvensi.
Alustaja päätti puheenvuoronsa Psalmin (139:13–16) kohtaan, jossa ihmisen perimmäinen arvo tulee vahvasti esiin. Siinä kuvataan, miten jokainen ihminen on ihme, jonka Luoja on punonut sisintään ja pienintäkin ulkomuodon yksityiskohtaa myöten.
– Jumala on nähnyt minut jo idullani, ja kaikki päiväni, vaikka en ollut elänyt niistä vielä yhtäkään, Isopahkala siteerasi.
Ihminen on aina arvokas
Alustaja, Ranuan kristillisen kansanopiston rehtori Harri Isopahkala, lainasi Psalmien kirjaa, jossa ihminen katselee Jumalan luomistyötä, kuuta ja tähtiä, ja ihmettelee Jumalan huolenpitoa. ”Mikä on ihminen, että häntä muistat!” (Ps. 8: 3–4).
– Ihminen on arvokas Jumalan luomistyön perusteella. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessä häneen, Isopahkala kertoi.
– Ihmisen osa on elää myös yhdes- sä muiden ihmisten kanssa, tehdä työtä, hallita luomakuntaa ja pitää siitä huolta.
Alustaja esitti nuorille kysymyksen:
– Onko ihminen arvokas silloinkin, jos hän on erilainen, epäonnistunut, tehnyt syntiä?
Hän otti esimerkiksi Jeesuksen, joka kohtasi kaikenlaisia ihmisiä: syntisiä, rikkaita, köyhiä, sairaita ja oppineita. Vastaus kysymykseen oli, että ihmisen arvo ei riipu hänen teoistaan.
Jumalan luomistyö jatkuu yhä
Joskus ihminen kokee arvottomuutta. Taustalla voivat olla elämänkokemukset, jotka ovat haavoittaneet minäkuvaa. Ihminen voi verrata itseään toisiin ja kokea huonommuutta. Kiusaamis- ja mitätöintikokemukset jättävät ihmisen itsetuntoon syvän jäljen.
– Mietihän omaa toimintaasi, että et olet mukana kiusaamisessa, Isopahkala pysäytti nuoria.
Jumalan luomistyö ei päättynyt maailman luomiseen. Se jatkuu edelleen. Jumalalla on suunnitelma ja tarkoitus jokaista ihmistä varten.
– Jumala ei luonut sinua sattumalta tai vahingossa, Isopahkala jatkoi.
Hän kertoi Jumalasta, joka on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa kuolla ihmisten syntien edestä. Että kukaan, joka uskoo häneen, ei joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
– Tätä sanotaan pienoisevankeliumiksi, Isopahkala selvensi.
Alustaja päätti puheenvuoronsa Psalmin (139:13–16) kohtaan, jossa ihmisen perimmäinen arvo tulee vahvasti esiin. Siinä kuvataan, miten jokainen ihminen on ihme, jonka Luoja on punonut sisintään ja pienintäkin ulkomuodon yksityiskohtaa myöten.
– Jumala on nähnyt minut jo idullani, ja kaikki päiväni, vaikka en ollut elänyt niistä vielä yhtäkään, Isopahkala siteerasi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä vanhoillislestaadiolaiset on arvokkaampia kuin vaiks joku tavan evankelisluterilainen vääräuskoinen.
On. Sairaat tarvitsevat apua, ei terveet.
Niin ja vapaasuuntaiset ovt heille noita-Simoneita !
Toisaalta luulis nuorten konkoontumisissa olevan tärkeämpää pohtia sielun asioita kuin humanismin alkeita!
Olisko herra isopahkala voinut haastaa kuulijat miettimään kuka on uudestisyntynyt Raamatun mukaan, ei lestaoppien.
Simon Magus teki kuitenkin parannuksen, jota lestadiolaiset eivä tee ja mistä, siitä että rahalla voi ostaa taivasosuus.
Löytyy Apt 8.
"....jokainen ihminen on ihme, jonka Luoja on punonut sisintään ja pienintäkin ulkomuodon yksityiskohtaa myöten."
Ihminen muodostuu äitinsä kohdussa vanhemmilta saatujen sukusolujen sisältämän informaation eli perimän vaikutuksesta. Tämän informaation alkuperän voi kylläkin uskoa olevan lähtöisin Luojalta.
Perimään tulleet virheet aiheuttavat monenlaisia kehitysvammoja. Tuskinpa Luoja niitä varta vasten aiheuttaa.
Kyllä kehitysvammainenkin on sellainen, millaisena Luoja on hänen sallinut syntyä. Luojalla on omat tarkoituksensa, joita me ihmiset emme aina ymmärrä.