Olen ollut vähän vajaa 3 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Olemme kihloissa ja on/oli tulevaisuuden suunnitelmia eli naimisiinmeno ja lapsia. Mutta mieheni on riippuvainen amfetamiinista ja on saanut siitä psykoosin. Vuosi sitten hänen psykoosi äityi todella pahaksi. Hän syytteli minua pettämisestä ja että tiedän kaikista asioista jotain. Hän siis vainotteli poliiseja ja loppujenlopuksi hän luuli että hänet tapetaan. Kesti 2kk saada hänet hoitoon ja hän sai lääkityksen joka toimi psykoosiin mutta hän oli väsynyt koko ajan. Hän jatkoi lääkitystä 9kk ja sitten päätti että kokeillaan ilman ja lupasi samalla minulle että jos oireet tulevat takaisin niin hän menee heti hoitoon. Nyt 4kk jälkeen oireet tuli takaisin mutta hän ei tietenkään usko minua. Tiedän taas kaiken kaikesta että mitä häntä epäillään tehneen ja mitä hänelle on tapahtumassa. Viime vuonna estin kaksi itsemurhaa ja nukuin pelkkää koiraunta. En kyennyt keskittymään omaan elämään ollenkaan ja minulla siis on masennus, ahdistushäiriö, sosiaalisten tilanteiden ahdistus, traumaperäinen stressihäiriö ja dissosiaatiohäiriö. En hoitanut itseäni ollenkaan koska pelkäsin että hän tappaa itsensä. Nyt olen saanut itseni taas hieman parempaan kuntoon ja jopa mahdollisesti saisin töitä pian. Olin innoissani että elämä alkaa näyttää enemmän normaalilta. Sitten tietenkin mieheni on taas psykoosissa ja syyttelee eikä aio puhua minulle mistään koska olen niin epäilyttävä. Mieheni siis taas käyttänyt paljon amfetamiinia ja monta viikkoa putkeen. Joka päivä hän lupaa että on viimeinen päivä mutta ei. Meillä jo muutenkin vaikeaa ja yritimme/yritämme korjata meidän parisuhteen. Nyt en enään tiedä että pystyykö hän siihen vai ei. En tiedä mitä tehdä. En tiedä jaksanko enään toista kertaa. Pitäisikö uskaltaa jättää? Pitäisikö vain jaksaa tukea ja auttaa niin paljon kuin pystyy? Miten autan kun hän epäilee minua kaikesta?
Miehelläni on psykoosi. Apua!
Anonyymi
577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen seurannut yhden vastaavanlaisen tapauksen elämää muutaman vuoden ennenkuin hän tappoi itsensä. Loppuaikana hänellä tuli voimakas vainoharhaisuus, enkä niihin aikoihin enää häntä tavannutkaan kaverisuhteiden ja elämäntilanteiden muutosten takia. Hän kuitenkin oli luullut että esim. postiauton kuljettaja aikoi tappaa hänet vain siksi että ajoi asuntoyhtiön pihaan päivällä. Hänen mielestään ei ollut normaalia että päiväposti tulee siihen aikaan, keskellä päivää. Jos on yrittänyt itsemurhaa ja edelleen käyttää noita aineita, niin sanoisin itse näkemääni perustuen, että ennuste on tosi huono koska on jo alkanut kallistumaan siihen todella itsetuhoiseen suuntaan. Siihen kun lisätään ensinnäkin tuo huume, rikolliset kaverit ja rikolliset houkutukset, yöunien vähyys ja lisäksi masennus, niin ei tosiaan tarvita kuin pieni (tai iso) asia mikä saa hänet tuntemaan itsensä huonoksi tai arvottomaksi, niin se loppuu siihen. Jos hänet viedään hoitoon itsemurhayrityksen jälkeen, niin hän yrittää uudestaan kun siihen tulee tilaisuus, joten häntä ei saisi jättää sellaisissa mielentiloissa yksin. Tuosta huumeesta on myös tosi vaikea päästä eroon ilman uutta kaveriporukkaa ja korvaushoitoa ja esim. jotain uutta harrastusta. Mutta senkin jälkeen em. kaltainen psykoosi voi tulla päälle ja tilanne muuttua huonompaan suuntaan.
Sinä sanoit että ''En kyennyt keskittymään omaan elämään ollenkaan ja minulla siis on masennus, ahdistushäiriö, sosiaalisten tilanteiden ahdistus, traumaperäinen stressihäiriö ja dissosiaatiohäiriö.'' Sinullakin on siis ongelmia omasta takaa aika hurjasti. Sinullekin auttaisi uusien kavereiden hankkiminen, esim. kuntosalit yms. mitä kaikkea onkaan tarjolla. Pyydän anteeksi jos tämä viestini kuulostaa aivan typerältä ja älyttömältä. En ole maailman tahdikkain henkilö, enkä mikään ammattiauttaja.
Jos olisin sinä, niin lopettaisin suhteeni miehen kanssa.
Huumeet tulee aina kaiken edelle. Ja kun on amfetamiinista johtuva valvominen, niin vainot ja psykoosi kuuluvat kuvioon.
Mä en ymmärrä sitä, että on pakko valvoa putkeen monta yötä.
Olen itse entinen amfetamiinin käyttäjä ja pidin aina huolen siitä, ettei tullut pitkiä
valvomisputkeja.
Ja mulla lopetus oli helppoa.
Ei enää tehnyt mieli.
Laitat asiat tärkeysjärjestykseen ja sinä olet listalla numero 1.
Jätät itsesi hoitamisen toisen vuoksi. Tosi kilttiä, mutta sinun tilanteessa ei voi olla kiltti.
Jätä miehes. Vetää sutkin samaan suohon, missä itse tarpoo.
"Huumeet tulee aina kaiken edelle" juuri näin sanoi kerran eräs tuntemani nuori mies narkomaani. Varoitti vielä koskaan luottamasta narkomaaniin. Hän jos kuka tiesi mitä puhui.
En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu, tuskin mitään hyvää jos hengissä enää on.
Hieno hyvin fiksu nuori mies siinä meni, oli todella lahjakas poika. Surullista. Äitinsä jo oli narkomaani ja poika kasvoi isänsä kanssa. Huumeet on kamala asia.
Miehellä ei ole toivoakaan parantumisesta ennen kuin jättää amfetamiinin käytön. Sinä et kykene häntä hengissä pitämään, vaikka kuinka vahtisit ja valvoisit. Sairastut itsekin vielä pahemmin tuollaisessa elämässä.
Olen samaa mieltä kuin tuon edellisen tekstin kirjoittaja. Tuossa vaiheessa kannattaisi jo ajatella omaa elämäänsä ja miettiä mitä ihan oikeasti haluaa.
Tiedän kokemuksestakin että nämä jutut eivät pääty hyvin, yleensä jommalle kummalle osapuolelle sattuu jotain, ja se voi olla jopa jotain peruuttamatonta.
Vieläpä kun ihminen on nauttinut huumeita ja siihen lisänä psykoottisuus niin hän ei itsekään tiedä mitä tekee jos tulee jotain älytöntä mieleen tai vaikka suuttuu tai hermostuu jossain tilanteessa.
Itselläni toimii itsesuojeluvaisto sen verran että en jäisi kiinni tuollaiseen suhteeseen.
Olen myös pahoillani että kirjoitan suoraan, en tarkoita pahaa mutta kun tämä on totuus.