YLEn Teemalla esitettiin ohjelma Kolesterolista ja todettiin, että kolesterolin merkitystä sepelvaltimotaudin synnyssä on vahvasti liioiteltu. Ohjelmassa kylläkin pidettiin merkittävänä sitä, että maissa, joissa kolesterolin taso on alhainen, on sepelvaltimosairastavuus myös vähäisempää. Mutta tutkimuksissa on ilmennyt sekin merkittävä seikka, että kolesterolin - ja erityisesti pahalaatuisen (LDL) kolesterolin – laskeminen monilla tutkituilla ei ole pelastanut heitä sepelvaltimotaudilta. Ohjelmaan oli otettu koko ohjelman varsinaisen ajatuksen kantajaksi naishenkilö, joka oli koko elämänsä ajan syönyt terveellisenä pidettyä ruokaa, liikkunut ja muutenkin välttänyt sellaista, mikä nykyisin yhdistetään sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Kuitenkin hän oli sairastunut nuorella iällä sepelvaltimotautiin. Hän oli siinäkin mielessä poikkeava potilas sepelvaltimosairaaksi, että oli nuorehko nainen. Tiedetään nimittäin, että naiset eivät sairastu niin herkästi sepelvaltimotautiin kuin miehet ja toisaalta kolesterolitaso pysyy naisilla tuonne 60-ikään yleensä alempana kuin vastaavan ikäisillä miehillä. Ohjelmassa päädytään siihen toteamukseen, että perintötekijöillä on paljon suurempi merkitys kuin ravinnolla sepelvaltimotaudin synnyssä. Jos et kanna taipumusta sairastua sepelvaltimotautiin, niin voit syödä melkeinpä mitä tahansa ilman suurempaa vaaraa sairastua sepelvaltimotautiin. Ohjelman päähenkilön suvussa lähes kaikki hänen sukulaisensa olivat sairastaneet sepelvaltimotautia ja kuolleet melko nuorina. Mutta ohjelmassa ei sitten vastattu siihen kysymykseen voiko huonoja geenejä kantava sitten tehdä mitään sairastumisen estämiseksi. Omassa suvussani lähes kaikki miespuoliset ovat kuolleet sydänkohtaukseen joka useimmiten on vienyt hengen heti ensimmäisellä kerralla. Siksi vähän pelottaa tuollaiset uutiset!
Ohjelma: Kolesteroli ei ratkaiseva tekijä sepelvaltimosairauksien synnyssä
paha_geeni
4699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuitenkin korkea LDL- ja matala HDL-pitoisuus, samoin kuin korkea triglyseridipitoisuus ovat tärkeitä riskitekijöitä, joten ei pidä jättää kolesteroliarvoja oman onnensa nojaan, vaikka olisikin tautia paljon suvussa. Sanoisin, että rasva-arvoista varsinkin HDL on tärkeä, sillä HDL-lipoproteiini kuljettaa kolesterolia pois verisuonista. Useinhan kolesteroli muodostaa merkittävän osan sepelvaltimoiden ahtaumista.
Tuo, että kolesteroli on se aines, joka verisuoniin kertyy, on ehkä liiaksikin saanut ihmiset korostamaan kolesterolin merkitystä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Vaikka pelkkä koholla oleva kolesteroli harvoin aiheuttaa sepelvaltimotautia.
Sepelvaltimotaudille altistavia geenejä vastaan kuitenkin voi taistella. Terveellisillä elämäntavoilla - kuten arvata saattaa. Tässäpä niistä litanniaa: ei tupakalle, tyydyttyneille rasvoille, liialliselle alkoholinkäytölle, paljon energiaa sisältävälle ruoalle ja stressille. Kyllä kestävyysliikunnalle. (Ja omasta mielestäni kyllä myös lisäravinteille, mikäli epäilee, että jostain ravintoaineesta on puutetta. Esimerkiksi verenpaine, joka myös on riskitekijä, on omalla kohdallani laskenut selvästi, kun olen syönyt monivitamiini-, magnesium- ja kalaöljyvalmisteita. Tästä asiasta ovat eri lääkärit eri mieltä, ja saattaahan olla, että omalla kohdallanikin on kyse plasebo-vaikutuksesta, eli kun uskon verenpaineen laskevan, se myös laskee. Mutta pääasia, että laskee.)
Terveellisten elämäntapojen avulla voidaan vaikuttaa moniin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, kuten juuri verenpaineeseen, veren sokeriarvoihin, fyysiseen kuntoon ja ylipainoon. Ja vaikka olisikin lääkkeet tai tehty joitain toimenpiteitä, ei se tarkoita sitä, että tauti olisi pysäytetty. Niinpä myös osana hoitoa on noita terveellisiä elämäntapoja syytä noudattaa.
Mahdollisia oireita, kuten rasitusrintakipua, hengenahdistusta, rytmihäiriöitä ja muita epämääräisiä tuntemuksia kannattaa seurailla. Jos epäilee sepelvaltimotautia, täytyy pitää huoli siitä, että lääkärit ottavat tosissaan. Varsinkin nuorten ihmisten kohdalla ei välttämättä uskota helposti oireiden johtuvan sepelvaltimotaudista, vaan voidaan arvella ilman tarkempia tutkimuksia vaikkapa tavallista närästystä.
Suvussani nimenomaan isäni puolella on kuoltu lähes järjestään sydänkohtaukseen. Isäni oli 58 kuollessaan ja ehti sairastaakin yli kymmenen vuotta sydämen vajaatoiminnasta. Vanhin veljeni kuoli äkisti 54 vuotiaana ja syynä aortan repeäminen tulpan seurauksena. Ruumiinavauksessa todettiin lukuisia pieniä arpeutumia sydämessä; ei hän itse meille valitellut kuitenkaan mistään kivuista. Toisessa veljessäni tehtiin ohitusleikkaus 47 vuoden iässä ja on tällä hetkellä seurannassa. Minua kaksi vuotta vanhempi veljeni kuoli 44 vuoden iässä äkisti toissa kesänä. Sensijaan ukkini eli iäkkääksi ja kuoli vatsasyöpään. Myös setäni on tosi virkeässä kunnossa vaikka onkin jo 80 vuotias. Hänestä näkee uloskin päin, että on saanut geeninsä äitinsä eli mummoni puolelta. Hän ei välitä pitää ruokavaliota vaan syö kaikkea. Mutta toisaalta liikkuu tavattomasti ja on siksi erinomaisessa kunnossa. Kuitenkin veljieni kohtalo ja isän nuorena kuoleminen tuntuu aina vain askarruttavan mieltäni. Itse en tupakoi ja koetan muutenkin syödä niin terveellisesti kuin suinkin. Mutta pelko on jäänyt. Äitini veljet taasen kuolivat syöpään ja sillä puolella ei juuri sydänsairauksia ole ollut.
Geeneihin ei, harmi kyllä, voi vaikuttaa. Ahkerasti kyllä aihetta tutkitaan, että ehkä vielä joskus...
Oletko muuten käynyt itse jossain tutkimuksissa asiaan liittyen?
Tuntuu siltä, että melkeinpä pitää ensin saada sydänkohtaus kunnes ryhdytään tekemään varjoainekuvauksia tai muita verikokeita mutkikkaampia tutkimuksia. Verikokeissa kävin heti itseäni pari vuotta vanhemman veljeni kuoltua toissa kesänä ja koska veriarvot olivat hyvät, suositeltiin vain kerran vuodessa verikokeissa käyntiä. Sydänfilmistä sanottiin, että siitä ei juuri ole apua jollei kohtaus ole juuri päällä tai sairasta esimerkiksi rytmihäiriötä. Verikoetuloksissa vain sokeriarvot (6) olivat siinä rajamailla ja kokonaiskolesteroli oli neljän paikkeilla.
Kiinnostaisi tietää miten yleistä tämä suvuttain sydänsairauksiin jo varsin nuorella iällä kuoleminen on?