Lisäkertoimia tuo puheenjohtaja, jonka rekeen astumista jokaisen potentiaalisen kandidaatin kannattaa harkita tarkkaan.
Se tiedetään kun valtion mittavien omistusten ja yhtiöiden poliittisena päänä on, vaikka he hoitaa itsenäisesti hallintonsa kautta asioitaan.
Mutta, kun palataan Antti Rinteeseen, niin näen Antissa hyvätkin puolensa, ja luulen että keskustalaiset arvostaa näitä Antissa. Muunmussa:
Hallituskauden aikana Rinteen tukijoukot ovat harvenneet. Moni demari tyrmistyi, kun Rinne esitti työeläkejärjestelmän avaamista ja pienten eläkkeiden paikkaamista sieltä.
Yleensä tällaiset esitykset ovat tulleet keskusta-maalaisliitolta.
Rinteen esitys suututti erityisesti ay-johtajat, jotka istuvat työeläkeyhtiöiden hallinnossa vahtimassa työeläkevarojen käyttöä.
Osa demareista karsastaa lähtökohtaisesti hallituskumppani keskustaa ja tekisi mieluummin yhteistyötä kokoomuksen kanssa.
Rinteen-Lintilän hallituksen talouspolitiikka on myös vastoin demareiden ikiaikaista periaatetta, jonka mukaan terve valtiontalous on köyhän paras ystävä.
-
Äijäfeministinä esiintyvä Rinne syrjäytti ensiksi Jutta Urpilaisen puheenjohtajan paikalta. Nyt sai lähteä Sirpa Paatero omistajaohjausministerin pallilta, kun Rinteen mikromanageeraus Posti-kiistassa meni ketuille.
Aika monelta suunnalta, etupäässä tietysti opposition puolelta, kuului varottavia ääniä, kun itsekeskeinen, itsevaltainen, epäluotettava ja ailahteleva Rinne nousi pääministeriksi. Rinne on nyt karvansa näyttänyt ja useimmat silloisista peloista ovat osoittautuneet aiheellisiksi. Suurin osa silloisista liittolaisista on saanut hänestä tarpeekseen. Kysymys on nyt vain oikeastaan siitä, miten hänestä päästään eroon vähimmin vaurioin. Pieni hallitusremontti, jossa pääministeri vaihdetaan, olisi todennäköisesti vähiten huono ratkaisu, mutta vaikeutensa siinäkin manööverissä on.
Toteaisin ettei Rinnettä nyt kaadeta ulkopuolelta, vaan se tulee sisältä jos on tullakseen, onko kesän puoluekokouksessa tarpeeksi pätevää haastajaa, luulen ettei ole. Tämä vasta ollut oppitunti mm nuorilla Marin ym, he nähneet että muutakin kuin kulkea helppoa tietä vihreä opeilla. Lintdman myös tietää että on vielä epäkypsä SDP johtoon. Näyttää ettei SDP tä löydy sellaista karismaattista henkilöä joka Antin syrjäyttäisi. Urpilainen on monelle liian oikeistolainen.
Moni varmaan ajattelee, että onhan keskustassakin noviisi, niin on, mutta se oli häviäjän valinta, jonka taustalla on kokenutta kaartia. Häviäjän tulee kokeilla muutakin vaihtoehtoa kuin kokeneita ukkoja. Ja tätä taustaa vasten en nyt niin hehkuta Kulmunin puolesta -osaava kaikkkeen vrt Paavo V, joka kerran elämässään erehtynyt, mutta huomasi senkin jälestä, ettei se niin ollutkaan, että olisi erehtynyt. .
Tytön osaaminen tietenkin, että ollaan hiljaa kun ei asia hallussa. (Laaja-alainen osaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja ... ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.)
Se tiedetään kun valtion mittavien omistusten ja yhtiöiden poliittisena päänä on, vaikka he hoitaa itsenäisesti hallintonsa kautta asioitaan.
Mutta, kun palataan Antti Rinteeseen, niin näen Antissa hyvätkin puolensa, ja luulen että keskustalaiset arvostaa näitä Antissa. Muunmussa:
Hallituskauden aikana Rinteen tukijoukot ovat harvenneet. Moni demari tyrmistyi, kun Rinne esitti työeläkejärjestelmän avaamista ja pienten eläkkeiden paikkaamista sieltä.
Yleensä tällaiset esitykset ovat tulleet keskusta-maalaisliitolta.
Rinteen esitys suututti erityisesti ay-johtajat, jotka istuvat työeläkeyhtiöiden hallinnossa vahtimassa työeläkevarojen käyttöä.
Osa demareista karsastaa lähtökohtaisesti hallituskumppani keskustaa ja tekisi mieluummin yhteistyötä kokoomuksen kanssa.
Rinteen-Lintilän hallituksen talouspolitiikka on myös vastoin demareiden ikiaikaista periaatetta, jonka mukaan terve valtiontalous on köyhän paras ystävä.
-
Äijäfeministinä esiintyvä Rinne syrjäytti ensiksi Jutta Urpilaisen puheenjohtajan paikalta. Nyt sai lähteä Sirpa Paatero omistajaohjausministerin pallilta, kun Rinteen mikromanageeraus Posti-kiistassa meni ketuille.
Aika monelta suunnalta, etupäässä tietysti opposition puolelta, kuului varottavia ääniä, kun itsekeskeinen, itsevaltainen, epäluotettava ja ailahteleva Rinne nousi pääministeriksi. Rinne on nyt karvansa näyttänyt ja useimmat silloisista peloista ovat osoittautuneet aiheellisiksi. Suurin osa silloisista liittolaisista on saanut hänestä tarpeekseen. Kysymys on nyt vain oikeastaan siitä, miten hänestä päästään eroon vähimmin vaurioin. Pieni hallitusremontti, jossa pääministeri vaihdetaan, olisi todennäköisesti vähiten huono ratkaisu, mutta vaikeutensa siinäkin manööverissä on.
Toteaisin ettei Rinnettä nyt kaadeta ulkopuolelta, vaan se tulee sisältä jos on tullakseen, onko kesän puoluekokouksessa tarpeeksi pätevää haastajaa, luulen ettei ole. Tämä vasta ollut oppitunti mm nuorilla Marin ym, he nähneet että muutakin kuin kulkea helppoa tietä vihreä opeilla. Lintdman myös tietää että on vielä epäkypsä SDP johtoon. Näyttää ettei SDP tä löydy sellaista karismaattista henkilöä joka Antin syrjäyttäisi. Urpilainen on monelle liian oikeistolainen.
Moni varmaan ajattelee, että onhan keskustassakin noviisi, niin on, mutta se oli häviäjän valinta, jonka taustalla on kokenutta kaartia. Häviäjän tulee kokeilla muutakin vaihtoehtoa kuin kokeneita ukkoja. Ja tätä taustaa vasten en nyt niin hehkuta Kulmunin puolesta -osaava kaikkkeen vrt Paavo V, joka kerran elämässään erehtynyt, mutta huomasi senkin jälestä, ettei se niin ollutkaan, että olisi erehtynyt. .
Tytön osaaminen tietenkin, että ollaan hiljaa kun ei asia hallussa. (Laaja-alainen osaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja ... ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvää analyysiä.
SDP.n ongelma on löytää hyvää pääministeriä. Ketään suosittua ja pätevää ei yksinkertaisesti ole. Heinäluoma on täysin ulkokehällä, Urpilainen Brysselissä. Lindtman taas ollut täysin näkymättömissä. Kulmuni olisi minun valintani, mikäli minun pitäisi nimetä seuraaja Antille.